miten pian opitte tuon jarruttamisen mäissä. Tuntuu, etten oikein uskalla lähteä kiitämään alamäkiä kun vauhti alkaa kiihtymään niin nopeasti...
Jarrutustekniikasta vasen jalka koukkuun ja oikea jarruttaa etuviistossa kantapäällä, saa olla aika alhaalla koko kroppa jne.
Tai sitten tähtää johonkin tolppaan ja tarraa siihen hulluna - no, eipä hyvältä tunnu...
tai nurtsille hyppien, hoh hoijaa...
Jarrutustekniikasta vasen jalka koukkuun ja oikea jarruttaa etuviistossa kantapäällä, saa olla aika alhaalla koko kroppa jne.
Tai sitten tähtää johonkin tolppaan ja tarraa siihen hulluna - no, eipä hyvältä tunnu...
tai nurtsille hyppien, hoh hoijaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
alamäissä, muna-asento ja täysiä alas, pidä oma linja, älä ala kiemurtelemaan, kyllä ne muut väistää.
Tuo jarrupala taitaa olla aina vakiona oikeassa luistimessa. Vaihdappa pala vasempaan luistimeen ja kokeile tuntuuko luontevammalta.
Itse kuulun tuohon vasenjalkaisten joukkoon.
Aika hullua, mutta minulla alussa oli ongelma jarrutuksessa pienenkin vauhdin kanssa. Kun vauhtia oli yhtään liikaa, en enää uskaltanut viedä jalkaa eteen saati sitten nostaa etupyöriä irti maasta niin, että jarrupala ottaisi maahan.
Tuolloin vauhtia ei todellakaan ollut paljoa.
Harjoittelin jarrutusta todella paljon suljetulla alueella, tein pysähtymisharjoituksia (tuossa aloitan jarrutuksen ja tuohon pitää pysähtyä) ja voisin sanoa, että vasta ekan kesän jälkeen osasin jarruttaa. Nyt, kun olen luistellut paljon reittiä, jossa ei ole liittymiä, huomaan, että jarrutus on taas vähän hukassa (käväisin vakilenkillä, missä liittymieä jonkinverran on).
Aloita jarrutus jo ylämäen päällä. Pysähdy vaikka kokonaan, päästä mäessä pieneen vauhtiin ja jarruta taas, vaikkapa taas pysähtyisit.
Siitä se seuraavalla kerralla menee pikkasen paremmin, pari kertaa ehkä vähän huonomminkin, mutta kohta se sujuu hyvin.
Tärkeintä on, että et loukkaa itseäsi etkä muita.
juttuja vois tulla...,
juu, voin jarrutella "vähän" siitä vähästä vauhdista, mutta on ihan toinen juttu jos lähden mäkeen, mutta tuo oli hyvä neuvo, että ensin opetella johonkin merkkiin asti jne...
Olin tänään menossa "kauppaan" rullaluistimilla, parin kilometrin päähän, ja reppu selässä, mutta tosiaan noi mäet näytti mulle jo heti kättelyssä, että eipä vielä taito ja rohkeus riitä, jotenka käännähdin takaisin.
Kyllä tarkotus on pikkuhiljaa saada toi vauhti -
on se niin nastaa...
Jarrupalalla jarruttaessa on muistettava, että jarruttava jalkakaan ei saa olla tönkkönä, vaan rentona.
Jarruttaminen tapahtuu ikäänkuin pallille olisit istumassa ja jarruttava jalkakin hieman koukussa ja nostat tarpeellisen määrän eturengasta. (Ja jos jarrujalka lähtee sivulle, niin sitä pitää ohjata kulkusi suuntaan.) Aloittelvalle jarruttelijalle alkaa jalka noukkia, mutta tuolloin vain voimaa mukaan, niin kyllä se siitä asettuu.
Hei
Katsoppa luistimiasi ja jarrupalaa. Itselle oli yllätys miten paljon paremmin Salomonin luistimet jarruttavat kuin ikivanhat filat. Merkillä on väliä.
Itse luistelen mäkisellä reitillä. Liittymissä on välillä hiekkaa ja koirantaluttajia ja mummoja saattaa ilmestyä yllättäen eteen. Vauhti on pidettävä sellaisena että pystyy pysähtymään näkyvissä olevalla alueella.
Jarruttaminen jarrupalalla on hankalaa myös rikkonaisella asvaltilla ja sepelillä. Ole tarkkana. Parempi varoa kuin katua.
ja toi rosoinen asfaltti tosiaan ja nuo suojatiet ja muut,,,
ihailen noita kun kiitää hirveetä haipakkaa, mietin vaan että miten sitten tosiaan pysähtyvät jos nopeasti täytyy...
Kun aloittelin harrastusta, huomasin, että parjään alamäissä paremmin pysymällä pystyasennossa ja jatkamalla luistelua. En tietenkään potkinut vauhtia mutta pidin jalat liikkeessä. Tuntuma hommaan säilyi ja oli helpompi lähteä jarruttelemaan. Ilmanvastuskin jarrutti hieman. Muna-asento oli myrkkyä aluksi yhtään isommissa mäissä.
ei kuulosta siltä, että olisi se jalat koukussa meno...?
Kun pala kuluu hieman, jarruttava jalka on edullisemmassa asennossa ja homma helpottuu. Uudesta palasta voi leikata vaikka mattoveitsellä pienen kiilan pois.