kakkosta?
Olen petetyksi tullut vaimo. Mieheni kanssa olemme tehneet töitä suhteemme korjaamiseksi ja se tuntuu vievän kaikki voimani. Ollaan riidelty, puhuttu asiallisesti, oltu puhumatta, kärsitty. Kaikki vaihtoehdot on käyty läpi, nyt haemme sitä oikeaa. Jatkaakko liittoa vai ei.
Tahtoa molemmilta tuntuu löytyvän, mutta riittääkö se sittenkään? Rakkaus ei kuole hetkessä, meillä on takanamme pitkä yhteinen historia ja yhteiset lapset. Tunneskaala on kokonaan käytössä. Toisinaan näen toivoa, toisinaan en. Yritän antaa myös ajan tehdä tehtäväänsä... Anteeksianto on vaikeaa, ehkei kuitenkaan mahdotonta.
Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi. Nyt kakkonen pommittaa minua, kertoo kuinka vaikea elämä hänellä on ollut, miten paljon hän on joutunut kärsimään elämässään. Kuinka suhde mieheeni vain "tapahtui", ei hän koe tehneensä mitään väärää, päinvastoin, kokee, että hän on meistä kahdesta se, joka on joutunut kärsimään eniten. En jaksa kantaa hänen murheitaan, eikä kai minun tarvitsekaan. En ole pyytänyt häntä selittämään tai tilittämään elämäänsä, saati sitten sitä miten vaikeaa (?) hänellä on.
Mielestäni minun ei tarvitse ymmärtää häntä. Hän nielköön omat tekonsa ja niiden seuraukset. Minulla on oikeus vihaan ja katkeruuteen, tosin en aijo niihin jäädä loppuiäkseni. Toivon että jossakin vaiheessa voisin olla "tunteeton" tuota naista kohtaan. Hän toivoo jonkintasoista "ystävyyttä" ja olalle taputtajaa.
Miksi kakkoset haluavat kaataa kaiken paskan ykkösen niskaan?
Olen petetyksi tullut vaimo. Mieheni kanssa olemme tehneet töitä suhteemme korjaamiseksi ja se tuntuu vievän kaikki voimani. Ollaan riidelty, puhuttu asiallisesti, oltu puhumatta, kärsitty. Kaikki vaihtoehdot on käyty läpi, nyt haemme sitä oikeaa. Jatkaakko liittoa vai ei.
Tahtoa molemmilta tuntuu löytyvän, mutta riittääkö se sittenkään? Rakkaus ei kuole hetkessä, meillä on takanamme pitkä yhteinen historia ja yhteiset lapset. Tunneskaala on kokonaan käytössä. Toisinaan näen toivoa, toisinaan en. Yritän antaa myös ajan tehdä tehtäväänsä... Anteeksianto on vaikeaa, ehkei kuitenkaan mahdotonta.
Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi. Nyt kakkonen pommittaa minua, kertoo kuinka vaikea elämä hänellä on ollut, miten paljon hän on joutunut kärsimään elämässään. Kuinka suhde mieheeni vain "tapahtui", ei hän koe tehneensä mitään väärää, päinvastoin, kokee, että hän on meistä kahdesta se, joka on joutunut kärsimään eniten. En jaksa kantaa hänen murheitaan, eikä kai minun tarvitsekaan. En ole pyytänyt häntä selittämään tai tilittämään elämäänsä, saati sitten sitä miten vaikeaa (?) hänellä on.
Mielestäni minun ei tarvitse ymmärtää häntä. Hän nielköön omat tekonsa ja niiden seuraukset. Minulla on oikeus vihaan ja katkeruuteen, tosin en aijo niihin jäädä loppuiäkseni. Toivon että jossakin vaiheessa voisin olla "tunteeton" tuota naista kohtaan. Hän toivoo jonkintasoista "ystävyyttä" ja olalle taputtajaa.
Miksi kakkoset haluavat kaataa kaiken paskan ykkösen niskaan?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Anteeksi kun en osaa vastata sinulle. Minä en ymmärrä miksi yleensä on olemassa kakkosia. Jos parisuhteessa elävä lähtee etsimään toista on se jo selvä merkki ettei häntä kiinnosta tai hänellä ei ole taitoa selvittää parisuhteen ongelmia. Minä sanoisin heti, että joko minä tai joku muu, mutta molempia mies ei voi saada. Täytyy sitä jonkinlainen itsekunnioitus olla.
että et tiedä kovinkaan syvälle elämästä, asiat eivät ole noin yksinkertaisia, ei pitkää, syvää suhdetta aina heitetä romukoppaan ihastuksen vuoksi. Ap kirjoittajalle sanoisin saman kokeneena, että älä rupea kakkosen roskakoriksi, ehkä hän kokee syyllisyyttä ja selittelee puhdistaakseen itselleen omaatuntoaan. voi kertoilla, että on nyt hyvä ystävä kansasi, pidä välimatkaa ja koe oikeaa ylpeyttä hänen rinnallaan, ei hän ole ystävyytesi arvoinen tässä tilanteessa. toivon sinulle sydämmestäni hyvää syksyä
toivottavasti minun ei koskaan tarvitsekaan joutua kokemaan mitään kakkosia. Eikös se mies ole jo heittänyt sen syvän suhteen romukoppaan kun on toisen naisen rinnalleen ottanut. Ihastukselle ei aina voi mitään, mutta sille voi antaako sen edetä pitemmälle.
Minusta tuossa oltiin nyt perinteisesti vain suvaitsematon muiden ratkaisuja kohtaan. Mutta eikö ole myös jokaisen oikeus päättää suhde jos uskoo ettei siinä tahdo olla? Onhan se parempi ja oikeampi ratkaisu kuin pettäminen. Vastavuoroisesti voisi myös suvaita niille henkilöile, jotka kokevat että pettäminen oli tarpeeksi suuri osoitus haluttomuudesta elää parisuhteessa tai itsekeskeisyydestä. Mitä jos luottamus ei koskaan enää palaa? Ja jos tämän tuntee ja todella varmasti, niin onko pakko jäädä suhteeseen vain siksi, että voisi sanoa ettei ole luovuttaja.
JUST! Kun elämä olisikin noin mustavalkoista!! KUN PETTÄÄÄ! SE EI TOD! TARKOITA ETTEI ENÄÄN RAKASTAISI PUOLISOA! se vaan on FAKTA! itsellä ja muutamalla frendillä vaan yksinkertaisesti kävi niin ettei tajunnut kuinka helvetin hyvä hima on, mopo karkas käsistä kun alkoi leikkimään. onneksi vaimoni antoi anteeksi ja sain tilaisuuden näyttää HÄN TOD ON YKKÖNEN JA pano oli kakkonen jota kadun !
ottamista, se tehdään salassa, ei asiat ole noin yksinkertaisia, ei ihmissuhteet ole mitään tavaratalon esineitä, joita valitaan ja hylätään.
kohtaan ei ole kovinkaan fiksua. Sinun ei tarvitse hntä ymmärtää, vaikkei toki tarvitse vihatakkaan. Sinun tarvitsee keskittyä itseesi, perheeseesi ... ei muihin. Minusta on jopa irvokasta, että hän vaatii sinulta tukea ja ymmärtämystä omalle tilanteelleen. Kaiken voisi tehdä aina fiksustikin. Jos ajattelin esim. itseäni hänen tilanteeseensa (jonka hän myös itse aiheuttanut miehesi ohella) en missään nimessä ottaisi suhteen päättymisen jälkeen, enkä sinä aikana sinuun yhteyttä. Eipä taida paljoakaan kunnioittaa toisen ihmisen intiimiyttä, yksityisyyttä. Eipä silti, mahtaneeko osata kunnioittaa edes itseään.
Voimia sinulle!
Voi miten tutun kuuloista. Kamppailen samoilla linjoilla. Mies kävi vieraissa. Ihan vähäpätöinen juttu. piti kait jotenkin todistaa miehisyytensä muuallakin kuin kotonaan. Mutta mun sielu on rikki, haavoihin suolaa heitetty. Vaikka ihan tiedän, että juttu oli miehelle aivan vähäpätöinen huono pano. Mutta silti. Tänäänkin on käyty läpi kaikki tunneskaalat... välillä menee hyvin ja välillä huonommin, huonosti. Vaikka tietää, että se ei merkannut miehelle mitään, sitä alkaa miettimään niiden sänkyleikkiä. Juopuneitten sähellystä.
Mulla on taas niin päin, että kakkonen on hyvinkin yhteistyöhaluinen. Sähköpostilla otin siihen yheyttä. Mutta. Se kirjoittaa, mutta ei pommita. On pahoillaan. Noh, uskon siihen tai en.
Mielestäni sinä et kyllä ole velvollinen hoitamaan kakkosen sielunelämää. Hankkikoon hoitajansa omasta tuttavapiiristä. turha kakkosen on enään lisätä sun taakkaa. Sanot suoraan, että sulla on oma elämä ja sillä oma. EIhän sellainen hairahdus teistä sukulaisia tehnyt!! - keles. Eikä sun tarvii sen enempää sille selitellä. That´s it.
Koskaan en kakkosena ole ollut. En ymmärrä miten niistä on tullut itsensä jalustalle nostavia...
Toivon sinulle ja miehellesi voimia. voimia jaksaa kohdata taas ne uudet päivät, viikot ja kuukaudet. Niissä tulee olemaan iloa ja tuskaa. Sehän on pääasia,että te molemmat haluatte tehdä töitä suhteenne eteen. Kukin tekee sen omalla tavallaan. Ajattelen tänään teitä, kun illalla köllähdän petiin ukkoni viereen. Toivon teille parasta. Väestöliiton sivuilla on muuten ihan hyvää luettavaa parisuhteesta - jos et ole jo käynyt.
Kohtelias käytös on aina plussaa itselleen, mutta ymmärtää ei tarvitse. Enkä ymmärrä miksi kakkonen tulee sympatiaa hakemaan juuri siltä ykköseltä, viimeisimmältä ihmiseltä jota sitä voi odottaa.
Pask*maisia asioita tapahtuu, mutta ne on vaan kestettävä. Päätettävä jääkö murehtimaan tai katkeroituu vai ryhtyykö yrittämään parantamaan asioita. Niin on tehtävä sinunkin ja niin on kakkosenkin, niin on senkin joka huomaa sairastuvansa syöpään. Elämä ei ole aina reilua, joskus on itse syyllinen siihen, joskus ei. Kakkonen on selvästi ja jos sinäkin olet kakkosen haukkumisen sijaan kohdistanut voimavarasi parisuhteeseenne niin kai hänkin voisi tehdä samoin.
Tätä teidän itsesäälinne määrää on kammottavaa katsoa! Aikuiset ihmiset! Hävetkää!
Juttujanne lukiessa ei tiedä onko suhteenne miehiinne samanlaista kuin äidillä pieneen lapseen vai puhutteko koirasta?
Meiän pikku Pena kävi taas tekemässä naapurille kepposia. Vihainen olen mutta kun se meiän pikku mussukka nyt on vaan sellainen. Eihän sille oikeasti voi vihainen olla. Pena nyt vaan on semmonen hunsvotti.
tai
Ihan mahoton piski tuo meiän Pena. Taas oli karannut naapurin pihalle kakkimaan. Pitäisi antaa kurinpalautus sille, mutta en raaski kun se on niin lutunen. Kehtaakin naapurin ämmä Penasta pahaa puhua!
Missä siis vika kun miehenne ei kotona pysy?
Yksi lapsuus riittää jopa miehillenne.
Jos ette pysty elämään tasavertaista elämää ja nähdä tosiasioita, niin kohta on Pena taas karkuteillä.
Kritiikkihän ei kohdistunut kehenkään henkilökohtaisesti, vai tunnetko sisimmässäsi omantuntosi pistoksen ja vaiennat sen hyökkäämällä toisten kimppuun?
itsesäälin kanssa. On olemassa myös muita tunteita, joille niin kovasti yrität saada itsesäälin leiman!
Katselen asiaa täältä kakkosen osan kokeneen puolelta. ;) Että se pettävistä ukoistasi. Minun mielestäni nyt ei tarvitse lähteä paapomaan henkilöä, joka itse on itsensä siihen asemaan laittanut. Järki käteen!
Missä teidän itsekunnioituksenne on?
Joka paikassa hehkutetaan vahvoista naisista. Tekö olette niitä? Ei ole vahvuutta näivettää omaa suhdettaan tekemällä kaiken aina niinkuin ennenkin on tehty, suhteessa eläminen vaatii rutiinien jatkuvaa rikkomista, perinteiden sysäämistä pers**seen! Jatkuvasti asioiden toteuttamista eri tavoilla. Suhteessa pitää olla mielenkiintoa, ei sitä iänikuista vellihousuista tasapaksua arkea! Turha huutaa ettei aika riitä. Paljonko toljotatte televisiota päivässä ja aikaa on istua tietokoneellakin. Hoitakaa suhteitanne, antakaa sitä hellyyttä ukoillenne, ettei tarvitse naapureiden ja työkavereiden tehdä teidän velvollisuuksianne. Kun kerran olette niitten kakkosten kanssa puheväleissä , niin kysykää nyt ihmeessä mikä teidän jättämättä jäänyt velvollisuutenne ne ukkonne sinne ajoi.
olla? Täällä syytellään ihan liikaa niitä aviovaimoja/kumppaneita ja toisekseen niitä kakkosiakin, jättämättä se mies täysin huomiotta. Monesti asiat ovat kiinni myös siitä, ettei mies näe vaivaa kertoa omista haluistaan, toiveistaan kumppanilleen, jotta tämä voisi yrittää edes muuttaa asennettaan, käyttäytymistään tietyissä asioissa, jotta asiat paranisivat omassa vakituisessa suhteessa. Tässä vain yksi esimerkki. Muitakin syitä löytyy.
Minusta se olisi miehen taholta paljon reilumpaa käytöstä. Eikö vain?
Uskottava se kai on! Kaiken se kestää!!!
Voi näitä ihania suomalaisia ajatusmalleja: Säästä kaikki mitä saat, mitään vähääkään vielä toimivaa ei saa heittää pois, ehkä sillä on jonain päivänä jotain käyttöä, onhan se parempi kuin ei mitään, säästän sen pahanpäivän varalle jne...
Ymmärrän tuon pöytähopeista puhuttaessa, mutta kun näitä malleja sovelletaan ihmiseen, niin tunnen piston suomalaista säästökasvatusta kohtaan ja karvat todella nousevat pystyyn. Syrjähypyn viellä ymmärrän, mutta kun aletaan paapoa vuosia rakkautensa naapuriin kuskanneelle, niin en voi edes sääliä. Se on puhtainta tyhmyyttä! Sallitte miehillenne siis aivan kaiken? Mitä sitten täällä valitatte?
Mihin ihmeeseen teidän vahvojen naisten raja miestenne hölmöilylle on vedetty?
Mutta oman kiven nakkaan sen niskaan joka rajan rikkoo! Mikä ihmeen perinne pakottaa ihmiset elämään ihmisen kanssa josta ei juuri nimeksikään välitä?
Ymmärrän lähempänä eläkeikää olevat joille avioero on suuri häpeä ja merkki kyvyttömyydestä, mutta alle kuuskymppisille sen ei pitäisi nykypäivänä olla elämää suurempi asia ja pettämällä siihen eroon ajautuu vielä hyvinkin paljon todennäköisemmin ja silloin se ero onkin kivulias!
joutunut, kuitenkin yritän ymmärtää jokaista osapuolta ... se kait on sallittua! :) Osittain varmasti tämänkaltaisiin tilanteisiin ajatuneet vaimot/kumppanit ovat miehilleen niitä turvallisia kotisatamia, jonne voi tarvittaessa piiloutua turvaan pahalta maailmalta, ja siinä sivussa saa täyshoidon ... rakkautta ja huolenpitoa. Kuitenkin siinä syvemmin miettien herää kysymys, että miksi mies on niin julma vaimoaan/kumppaniaan kohtaan? Ja muuttuuko tämä mies uudessa suhteessaankaan? Yleensähän tälläiset miehet hakemalla hakevat itselleen sitä äitihahmoa, välillä vaimosta ... välillä siitä toisesta. He ovat henkisesti epäkypsiä tuntemaankaan mistään vastuuta ... ei kenestäkään, koska eivät kykene itsenäisesti huolehtimaan itsestäänkään.
Toisaalta monessa suhteessa saattaa olla kysymys enemmän syvästä ystävyydestä ja yhteenkuuluvuudesta ... yhdessä on hyvä olla hakien kuitenkin sitä seksiä jostain muualta. Asiat eivät ole aina niin yksiselitteisiä ja mustavalkoisia, niinkuin varmasti tiedät itsekin.
mitä edes ystäväperheidemme neljän seinän sisällä tapahtuu ... mikä on valheellisuutta, itsepetosta, mikä todellisuutta! :)
Jos sinä haluat kakkosena mennä itkemään ykköselle surkeaa elämääsi tai ykkösenä mennä kakkoselle purkamaan kaiken, ilman että tekisit mitään parisuhteesi eteen tai ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja siirryt eteenpäin, niin se on sun valinta eikä tarvi räyhätä jokasel, joka tekee toisin kuin sinä. ;)
Tuo olisi voinut olla minun kirjoittamani juttu noin viisi vuotta sitten, meilläkin on lapsia.
Meillä myös mies petti minua noin 2kk ajan, kun sain sen selville tuntui kun koko maailma olisi romahtanut. Mies itse kertoi minulle ja ensin ajattelin että ero ja heti.
Mutta sitten puhuimme ja puhuimme kaikki mahdolliset asiat, monta yötä valvottiin puhuen, itkien ja välillä nauraen vanhoille muistoille.
Meillä myös auttoi se että kävimme puhumassa ja selvittämässä asioita perheneuvolassa, molemmet erikseen ja sitten yhdessä.
Mutta se että avioliitto voi vielä jatkua vaatii sitä että molemmat todella tahtoo sitä ja kaikki asiat on selvitetty eikä niistä enää puhuta.
Mutta se vie aikaa, mutta jos toista todella rakastaa niin silloin osaa myös antaa anteeksi.
Ja mitä tulee siihen kakkoseen, niin ei todellakaan tarvitse ymmärtää sitä. Ei tarvitse puhua sille eikä kuunnella mitä se kertoo, annat vain olla kyllä se sit lopettaa.
Meillä kans kakkonen pommitti miestä vielä muutaman kuukauden suhteen jälkeen, mutta se loppui siihen kun minä aloin vastaamaan miehen puhelimeen ja sanoin ettei tarvi enää soittaa.
Koville se otti kakkoselle kun ei saanutkaan miestä mistä oli aluksi niin varma ja siksi haukkui minut ja lopuksi miehen puhelimessa.
Kävele vain pystyssä päin jos tämä nainen tulee vastaan äläkä näytä tunteitasi, kyllä se helpottaa ajan kanssa.
Ja muistakaa viettää välillä aikaa ihan kahdestaan se on tärkeää, voimia ja jaksamista.
Toivon että kaikki selviää ja voitte vielä jatkaa avioliittoa.
Voiko enää jatkaa kun mies petti viisi vuotta ja syytti minua mustasukkaiseksi sekä vainoharhaiseksi kun epäilin koko suhteen ajan miestäni toisesta suhteesta.
Halusi eron minusta kun minun kanssani ei kuulemma voi enää elää mustasukkaisuuteni ja vainoharhaisuuteni vuoksi.
Hiukan vuosi sitten tunnusti silloin viisi vuotta kestäneen suhteen sekä lapsen jota jo olinkin epäillyt mieheni lapseksi. Meillä yhteisiä 5 ja yhdessäoloa 26 v. Se oli kerrasta poikki ei mitään puhettakaan terapiaan yms menosta, ei mitään mahdollisuuttakaan palata yhteen.
Talvi oli minulle tosi rankka, laihduin 20 kg vaikken ollut aiemminkaan mitenkään lihava, muutama kilo ylimääräistä.
Keväällä tapasin yllättäen miehen samassa harrastusjutuissa joka kolahti heti, tuntui hyvältä ja turvalliselta. Jonkin aikaa uusi ystäväni pysyi salassa. Asian paljastuttua ex-miehelleni olinkin yhtäkkiä se maailman paras ja rakkain ihminen. Hän halusi minut takaisin, kuulemma rakasti minua eikä uutta/vanhaa rakastaan.
Elämäni meni taas jotenkin sekaisin. Ex-mieheni syytti minua perheenrikkojaksi jos en huoli häntä takaisin sekä jos en enää edes haluaisi yrittää.
Tällähetkellä emme ole palanneet yhteen enkä edes usko että luottamus voisi enää palata. Ex-mieheni suhde toiseen on loppunut, ei ollutkaan enää "kivaa" kun kaikki oli sallittua. Oma suhteeni omaan uuteen miesystävääni jatkuu ja olen ollut hänelle rehellinen eli hän tietää mikä tilanne minulla on.
kirjoituksista!
Yritän nyt ajatella omaa elämääni, siihen kuuluu myös mieheni, tehdä siitä parhaan mahdollisen. Jos päädymme eroon, on se sen ajan murhe.
En enää suostu kuuntelemaan kakkosen murheita, sanon hänelle tiukasti mutta kohteliaasti, ei kiitos.
Vaikka hän tavallaan on osa elämääni (!) en halua häntä osaksi elämääni, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Toivon kaikille jaksamista ja hyvää syksyn jatkoa!