eroa harkitseville

Minä pähkäilen ja pähkäilen. Eropaperit jätetty helmikuussa ja eka vaihe jo ohi ja edelleen harkitsen.

silloin kun eropaperi jätetään, on jo tietty ratkaisu tehty. Silloin olin täysin varma ratkaisustani,mutta kun toinen haluaa yrittää vielä, on tehnyt paljon suhteen pelastamiseksi ja oikeasti muuttanutkin niitä asioita, joiden takia lähdin eroa hakemaan.

Minäkin toisaalta haluan yrittää ja jatkaa, toisaalta en. Miten saada se tunne ja rakkaus toiseen takaisin, kun ne olivat loppuneet silloin keväällä, kun eroa lähdin hakemaan. Tuntuu että en toisaalta voi kestää puolisoani, koska olin jo asennoitunut siihen, että suhde on loppu. Tämä on tosi raastavaa tunteiden vuoristorataa, ja vie voimia.

Kertokaa miten olette onnistuneet löytämään uuden sävelen eropäätöksen jälkeen, ja ennenkaikkea miten saitte tunteet takaisin. Takana meillä on paljon katkeria, rumia ja tuskaisia asioita, joita on vaikea antaa anteeksi. Minusta tuntuu että olen turta, ja elän vain päivästä toiseen ajelehtien ja miettien mikä olisi viisainta. Olenko itsekäs ja alan elää omaa elämää, vai tyydynkö tähän, tunteettomaan, mutta sinällään ihan ok. elämään? Takana meillä on 30 yhteistä vuotta.

Puoliso ei halua kuullakaan erosta ja uhkailee ja syttää minua, jos edes vihjaisenkaan siitä. Olen kuulemma itsekäs enkä ota muita huomioon. ehkä näin on.

tiedä mitä tehdä kirjoitti:

Minä pähkäilen ja pähkäilen. Eropaperit jätetty helmikuussa ja eka vaihe jo ohi ja edelleen harkitsen.

silloin kun eropaperi jätetään, on jo tietty ratkaisu tehty. Silloin olin täysin varma ratkaisustani,mutta kun toinen haluaa yrittää vielä, on tehnyt paljon suhteen pelastamiseksi ja oikeasti muuttanutkin niitä asioita, joiden takia lähdin eroa hakemaan.

Minäkin toisaalta haluan yrittää ja jatkaa, toisaalta en. Miten saada se tunne ja rakkaus toiseen takaisin, kun ne olivat loppuneet silloin keväällä, kun eroa lähdin hakemaan. Tuntuu että en toisaalta voi kestää puolisoani, koska olin jo asennoitunut siihen, että suhde on loppu. Tämä on tosi raastavaa tunteiden vuoristorataa, ja vie voimia.

Kertokaa miten olette onnistuneet löytämään uuden sävelen eropäätöksen jälkeen, ja ennenkaikkea miten saitte tunteet takaisin. Takana meillä on paljon katkeria, rumia ja tuskaisia asioita, joita on vaikea antaa anteeksi. Minusta tuntuu että olen turta, ja elän vain päivästä toiseen ajelehtien ja miettien mikä olisi viisainta. Olenko itsekäs ja alan elää omaa elämää, vai tyydynkö tähän, tunteettomaan, mutta sinällään ihan ok. elämään? Takana meillä on 30 yhteistä vuotta.

Puoliso ei halua kuullakaan erosta ja uhkailee ja syttää minua, jos edes vihjaisenkaan siitä. Olen kuulemma itsekäs enkä ota muita huomioon. ehkä näin on.

"...tunteettomaan mutta sinällään ok..."
Minä harkitsin eroa jo viime syksynä mutta aina ajattelin jos se tästä vielä.
Nyt kun lopullinen päätös on tehty ja omaisuus lähes jaettu on erittäin helpottunut olo.
Mutta sitä ei pidä kieltää etteikö itkukin vielä tule ja todennäköisesti montakin kertaa. Tunteet ne tunteet eivät toimi kuten järki sanoo.

Itkut on itkettävä ja sitten olemmekin vahvoja "sinkkuja".

Tsemppiä ja jaksamista Sinulle

tiedä mitä tehdä kirjoitti:

Minä pähkäilen ja pähkäilen. Eropaperit jätetty helmikuussa ja eka vaihe jo ohi ja edelleen harkitsen.

silloin kun eropaperi jätetään, on jo tietty ratkaisu tehty. Silloin olin täysin varma ratkaisustani,mutta kun toinen haluaa yrittää vielä, on tehnyt paljon suhteen pelastamiseksi ja oikeasti muuttanutkin niitä asioita, joiden takia lähdin eroa hakemaan.

Minäkin toisaalta haluan yrittää ja jatkaa, toisaalta en. Miten saada se tunne ja rakkaus toiseen takaisin, kun ne olivat loppuneet silloin keväällä, kun eroa lähdin hakemaan. Tuntuu että en toisaalta voi kestää puolisoani, koska olin jo asennoitunut siihen, että suhde on loppu. Tämä on tosi raastavaa tunteiden vuoristorataa, ja vie voimia.

Kertokaa miten olette onnistuneet löytämään uuden sävelen eropäätöksen jälkeen, ja ennenkaikkea miten saitte tunteet takaisin. Takana meillä on paljon katkeria, rumia ja tuskaisia asioita, joita on vaikea antaa anteeksi. Minusta tuntuu että olen turta, ja elän vain päivästä toiseen ajelehtien ja miettien mikä olisi viisainta. Olenko itsekäs ja alan elää omaa elämää, vai tyydynkö tähän, tunteettomaan, mutta sinällään ihan ok. elämään? Takana meillä on 30 yhteistä vuotta.

Puoliso ei halua kuullakaan erosta ja uhkailee ja syttää minua, jos edes vihjaisenkaan siitä. Olen kuulemma itsekäs enkä ota muita huomioon. ehkä näin on.

Takerruin kirjoituksessasi miehesi uhkailuun ja syyttelyyn, jos yrität puhua hänen kanssaan erosta. Minusta se kertoo toimimattomasta parisuhteesta ja sinun syyllistämiseltä. Miettiessäsi ratkaisujasi,kirjaa itsellesi paperille avioliittosi hyvät ja huonot asiat. Kirjaa myös mahdollisen erosi tuomat hyvät ja huonot asiat ja tarkastele kumpaakin listaa asiapitoisesti ja myös tunteilla. Mikä on sinulle tärkeintä omassa elämässäsi. Asiaa ei voi sinun puolestasi kukaan päättää. Avioliitto/ero on aina niin monisäikeinen juttu,toisten kokemuksista voi ottaa oppia mutta päätöksen erosta/jatkosta voit tehdä vain itse.