No niin asiasta kukkalaatikkoon... Mitä mieltä olette n. 6 vuoden ikäerosta (nainen 20, mies 26)? Onko pahakin ikäero? Minkälaisia ikäeroja muilla on ja onko se haitannut vai päinvastoin ollut parempi? Kertokaa kokemuksia!!
Ikäero, ongelmako?
rakkaus ei katso ikää?
289988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Iällä ei niin väliä jos henkisellä tasolla ollaan samassa pisteessä. Jos se henkinen puoli on epätasapainossa, niin toista aina vedätetään.
8v ollu suurin ikäero. Ainoo mistä naisen huomas nuoremmaksi oli oikeestaan vaan suppea yleistieto. Siis tietämättömyys sellaisista asioista jotka tulee yleensä vastaan vähän myöhemmällä iällä.
paha ikäero.
Kokemuksesta sanoisin, että vasta 20 vuoden ikäerolla on haittaa suuntaan jos toiseenkin.
8v eroa ja tosi pitkä taival takana..Nuorena nyt isä ei tykänny ku olin alaikäinen mut ol ne sit frendei ajan kans..
Mun mielestä ikäero ei oo ongelma niin kauan kun siitä ei ite tee ongelmaa!!!
Meillä 5v ikäero ja hyvin toimii edelleenkin!
ei ollenkaan! meillä ikäeroo 7 vuotta.
Minulla ja miehelläni on tuo 6 vuotta ikäeroa. Kun olin 18-v. ja mieheni (lue poikaystäväni) 24-v., ikäero ehkä tuntui, mutta nyt on ukkeli jo täyttänyt 50 ja minä se porskutan neljänelosena. Nyt se ikäero tuntuu mukavalta, viiskymppinen on ihana ja minä kukkeimmillani. Elämme parasta aikaamme ja minusta on todella mukavaa kun olen vähän nuorempi. Tosin en koskaan osannut ajatellakaan aivan itseni ikäistä kamua. Näin on hyvä. Uskothan?!
Moi arvaa mitä, mulla ja mun jätkällä on 18w ikä eroo!!!!!!!! Että siitä vaan.....=)
Ei sitten ollenkaan paha ikäero. Mulla ollu yhdessä suhteessa 13 vuotta. Se ei päättyny ikäeron takia, vaan aivan muista syistä. Nykyisellä poikaystävälläni ja minulla on 5 vuotta ikäeroa.
Ei rakkaus ikää/ikäeroa katso :)
Voi veikkonen, ei 6 vuotta ole mikään
ikäero vielä.
Ikäerosta puhutaan kun sitä on about 15-20
tai enemmän mitä en todella suosittele.
Oma kokemus(paljon isommasta ikäerosta) on
että ei se mitenkään haittaa. Miksi haittaisi?
Vanheneva mies voi olla ihan ok, siis VOI.
Sinun tapauksessasi ei vielä voi edes
puhua ikäerosta. Kerronpa jutun:
meidän"parisuhteessa" ikäeroa on 15 vuotta.
20 kymppisenä olin niin rakastunut ettei..
no joo, kyllä minua varoiteltiin, en
uskonut, eikä ikäero haitannut ennenkuin
nyt kun ukko on 70 ja minä sitten vähän
vähemmän...nykyään olen kyllä enemmän
hänen hoitajansa, annostelen lääkkeet,
huolehdin ajoissa lääkärille yms
mutta onhan pitkä yhteinen elämä kasvattanut
yhteenkin, ei menneitä vuosia voi eikä saa
ajatella"hukkaan menneinä".
Vanhuus tulee kaikille, jos emme kuole
ennen sitä. Isokaan ikäero ei haittaa jos
suhde muuten on kunnossa. So what jos mies
ei enää"pysty" onhan elämässä muutakin
kuin se..
tsemppiä sinulle ja onnea!!!
Onpa sulla surkeen kuntonen 70kymppinen, taidat hieman valehdella tuon ikäsi... Joo, kyllähän se varmaan 55-vuotiaalle olisikin raskasta olla omaishoitaja, mutta se on sitä nuoremmillekin. Tokihan siinä ei varmaan seksiä enää tule harrastettua, mutta nykyään 7kymppinen kyllä pystyy suurimmaksi osaksi huolehtimaan itsestään, ilman sairautta, mikä voi iskeä nuorempanakin.
No eihän sitä varmaan voi ajatella, että hukkaan on mennyt, koska olettehan te 35 vuotta olleet yhdessä. Olet aika kypsymätön, jos haittaa. Että eipä niitä todellakaan voi ajatella "hukkaan menneinä".
Nimittäin harvalla suhde kestää niin kauan, sinä voit pitää rakastajaa ja tuskin sitä ensimmäinen ajatus 35 vuoden liitosta on että "varoiteltiinhan minua ja nyt, eihän sillä seiso enää..." Joo, kuule, älä keksi tarinoita. Kun et edes osaa asiaa kirjoittaa. Yritys keskenkertainen, mutta...
Käytä aivojasi. 35-vuotinen liitto, luuletko sä todella että samanikäisilläkään se toimii, seksi on aina ihanaa siihen ei tule ongelmia, luuletko ettei siinä ajassa samanikäiset sairastu koskaan?
Niin, että kun sulle ei tasan tarkalleen ikää ole 55 vuotta eikä 70-vuotiasta miestä, niin kerro vaan mielipiteesi, älä keksittyjä "kokemuksia". Paistaa läpi.
Hei!
Itse olen 45 ja miesystäväni 42. Vaikka olenkin kolme vuotta häntä vanhempi tuntuu usein että jaksan paljon enemmän kuin hän. Olen tällainen nuorekas, naisellinen, liikunnallinen naisihminen. Ei haittaa ikäero yhtään!
Nuoret tytöt täällä selittää kuinka paljon he rakastavat ja kuinka paljon se yli 30v äijä heitä rakastaa. Loistavaa jos näin on.
Itse tunnen 2 tapausta, missä naiset on 17 ja 20v. Miehet 34 ja 32v. Muijat on ihan lovena ja toinen on jo raskaanakin (17v tietysti). Aina sitten kun on näiden ukkojen kans jossain liikenteessä, niin sormukset on taskussa. Äijät lääppii ja kourii naisia baareissa. Saattavat jopa "sammua kaverin kämpille"...
Eli älkää kuitenkaan eläkö sellaisessa vaaleanpunaisessa pilvessä. Voi mennä nuorena jo elämä pilalle. Mutta onnea vaan kovasti, jos se oma kulta on löytynyt.
Itse oon 28 ja kundikaveri 22. Eikö näin päin luulis olevan suurempi kynnys?! Alussa itsekin selittelin kavereille tyyliin.."ei se näytä ollenkaan niin nuorelta" ym. Uutena vuotena tuli just neljä vuotta täyteen, enkä vaihtais "äijääni" pois mistään hinnasta! Turha välittää muitten mielipiteistä. Täysillä vaan menemään ja tsemppiä!!!
Minä olen "miesystävääni" reilut 16vuotta nuorempi. Ollaan puhuttu siitä, eikä tunnu haittaavan kumpaakaan. Ainakaan vielä. Ei kovin kauaa olla vielä oltu yhdessä mutta aika näyttää. Muita ongelmia on ollut mutta eivät liity ikiimme. Ulkonäöltä sen kyllä huomaa mutta en sanoisi sen näkyvän suhteessamme muuten.
Eroa melk 15.v täytin alkuvuodesta 22 mies täyttää jouluna 37 ei ongelmia. Me sovitaan toisillemme, halusimme toisemme. Kaikki muu suhteessamme tärkeämpää.
Itselläni suurin parisuhteen ikäero on ollut 18 vuotta, eikä se vaikuttanut parisuhteeseen mitenkään. Itse asiassa minä tunnen viehätystä itseäni selkeästi vanhempiin miehiin, yleensä vasta 10 vuotta vanhemmat alkavat kiinnostamaan. Nyt kolmikymppisenä reippaasti yli nelikymppiset miehet viehättävät. Valitettavasti valinnanvaraa ei kyllä paljon ole, yli nelikymppiset miehet ovat jo yleensä vakiintuneet enkä minä sekaannu varattuihin. Onneksi ulkonäköviehätykseni on myös erilainen kuin naisten enemmistöllä, joten jotain minullekin on riittänyt :-)
Ite aloin seurustelemaan 16 vuotiaana 3kymppisen miehen kanssa. Naimisiin menimme kun olin 19v ja mies 32v. Ei meillä ikäero haitannut ollenkaan, vaikka vanhemmat eivät aluksi hyväksyneet. Ero tuli aivan muista syistä.
Nykyinen miesystäväni on 12 vuotta mua vanhempi, eikä ainakaan toistaiseksi ole tullut ongelmia iän puolesta. Mies tosin on kerennyt kokemaan enemmän ja näkemään elämää enemmän, mut ei muuten mitään.
26 vuotias mies on henkiseltä kehitykseltään siinä 14 vuotiaan ihmistytön tasolla joten jos tuo parikymppinen tyttö sitä kestää niin antaa mennä vaan.
minua 14 v vanhempaan mieheen ja elämä on sen verran mukavaa, etten pois vaihtaisi :) ei tarvi riidellä tms.. jos jostain ihmeen syystä meille tulis ero, niin alle 10 vuotta vanhempaa miestä en ottais..
Siis miten te edes viitsitte miettiä jotain 3-6 vuoden ikäeroa? :D Eihän siinä ole kuin muutama hääppöinen vuosi teidän välissä! Sitten, kun sitä ikäeroa on reilusti yli kymmenen vuotta, niin kannattaa miettiä, että onko järkeä vai ei.
Itse seurustelen 13 vuotta vanhemman miehen kanssa ja ainoa asia, mikä huolestuttaa on se, jos toinen kuolee vanhuuteen ennen minua. Ja sinne eläkeikäänkin on vielä kymmeniä vuosia aikaa. :) Turha sinänsä edes miettiä tuollaista.
Tykkään siitä, että vanhemmalla miehellä elintaso voi olla huomattavasti korkeampi kuin itseni ikäisellä. On autot, talot, metsää jnejne. Raha ei tietenkään ole se, mikä ratkaisee, mutta hyvä plussa se on. Niin ja seksi! Vanhemmat miehet vain osaavat sen paremmin. :)
alle kymmenen vuoden ikäerot eivät merkkaa täysi-ikäisillä ihmisillä yhtään mitään. yli kahdenkymmenen vuoden ikäerot sensijaan luokitellaan selkien takana lähes poikkeuksetta perversioiksi. eräs ystäväni on nyt vähän aikaa seurustellut erään miehen kanssa, joka on syntynyt tasan samana vuonna kuin hänen oma isänsä. eli ikäeroa on 24 vuotta. mutta valitettavasti ystäväpiiristämme ei taida löytyä hänen lisäkseen ainoatakaan ihmistä joka uskoisi yhtään sekuntiakaan tuon "liiton" kestävän kovin kauaa.
ikävä kyllä, sitä vaan joskus väkisinkin ajattelee, että nyt ei taida kaverilla olla enää kaikki kynät penaalissa tallella. melkein voisi sanoa, että sääliksi käy.
varmaan aika monillakin on kokemusta noista asioista. on tuttujen juttuja ja omia kokemuksia. aika monet sitä tuntuu kokeilevan jossain elämänsä vaiheessa, mutta kyllä varsinkin noista 20 plus vee ikäerosuhteista 99% päättyy ennemmin tai myöhemmin eroon. no ainahan sitä tietysti voi elätellä toiveita että se oma suhde kuuluu siihen 1 prosentin osuuteen. eli ei se onnistuminen ole mahdotonta. se on vain erittäin epätodennäköistä.
Vähän sä olet kusipää! Pisti miettimään sinusta että onkohan sulla kaikki kynät penaalissa, kun puhut kaveristasi noin. Että ei ainakaan kaveruudesta voida puhua, ja vielä kehtaat sanoa toisen ihmisen omista valinnoista, että "melkein sääliksi käy"?!
HÄPEÄ oikeesti.
Miten joku voi olla tollanen? Hyväksyi tai ei, tekis itse tai ei, ymmärsi tai ei, mutta jos kyse on aikuisista ihmisistä, niin haloo, oletko sä vähän tyhmä? Ja mitä sitten jos suhde ei kestäisi, taitaa itselläsi olla se ensirakkaus sitten osunut kohilleen heti, no, nehän parhaiten tietää, kenellä kokemusta on. Niin, ei ne kaikki samanikäistenkään kanssa olevat suhteet aina taida ihan terveitä olla, ja ikuisuutta kestää, vai miten se oli? Aika moni tuntuu kokeilevan useampaa kuin yhtä suhdetta ja olen tässä vuosien varrella huomannut, että ajat vaihtuu, mutta 99% taitaa lopultakin päätyä eroon, ja 100% jos kuolema otetaan mukaan.
Mutta joo, oli hyvä tai huono suhde, niin tokihan virheitä on oikeus tehdä: yhteiskunnan (ja kaverien) normien mukaan. Muistakaa se.
Täytyy myöntää, että jos joku on perverssi se olet sinä, kehtaat esittää kaveria ja ajatella noin kieroutuneesti. Hyi helvetti, toivottavasti et kuulu ystäväpiiriini, et silloin kun seurustelen samanikäisen, nuoremman tai vanhemman kanssa, tai vaikka olisin sinkku.
niinpä niin. suurin osa kuitenkin ajattelee näin, vaikka ei sitä ääneen sanokaan. hyvin harva kaksikymppinen tyttö tai poika alkaa seurustella yli viisikymppisten pappojen tai rouvien kanssa, ja vielä harvempi näistä "liitoista" kestää. vai montako tapausta tiedät? useimmiten kysymys ei ole se, että kestääkö se, vaan se että mitenkähän kauan se kestää.
onhan tietysti näitä (kuten ehkä sinäkin) joiden mielestä rakkausasioissa pitää tehdä päätökset AINA pelkän "tunteen" perusteella, mutta suurimmalla osalla ihmisistä niissä on kuitenkin aina vahvasti myös "järki" mukana. yhdenillanjutut ja ohimenevät säädöt ovat sitten asia erikseen, mutta kihlautumiset parin kuukauden seurustelun jälkeen ja muut "vakavuudet" saavat, ikävä kyllä, asianomaiset henkilöt vaikuttamaan useimmiten enemmän tai vähemmän siltä että heillä ei ole enää kaikki palikat tallella. enkä sano tätä mitenkään ilkeyttäni, vaan siksi koska asia nyt vaan on näin.
ja on ihan naurettavaa mennä mihinkään henkilökohtaisuuksiin, kun et tiedä minusta mitään. sanon vain miten asiat ovat. jos se häiritsee sinua, niin älä lue näitä tekstejä. ja suurin osa sinunkin kavereistasi ajattelee todennäköisesti täsmälleen samalla tavalla.
ja ota nyt huomioon sekin, että en puhunut mistään muista kuin näistä 20 tai sitä isommista ikäeroista. pienemmistä ikäeroista en ole sanonut yhtään mitään.
lähinnä se, että 20-vuotias nainen on vähän turhan nuori sitoutumaan eli riskisijoitus. esimerkiksi juuri 24 ja 30 ovat paljon paremmat iät.
tuo ikäero nyt ei vielä miltään minusta kuulosta... itse olen 20 ja seurustelen 34 vuotiaan kanssa... 14 vuotta ikäeroa. Sitä sai kyllä pitkään sulatella ja miettiä mutta lopulta annoin mennä vaan tunteen mukana ja hyvä niin :)
On vain hyväksi että mies on naista rutkasti vanhempi. On paljon kokemusta ja tietää paljon asioita ja mennyt jo huimuus ohi. Osaa keskittyä paremmin olennaiseen eikä ole niin helposti vietävissä sekojuttuihin kun on jo rauhoittunut. Toki on siinä perheillä ja sukulaisilla kavereilla ollut sulattelemista mutta pikkuhiljaa kaikki on alkanut mennä aina vaan parempaan.
Ehkä suurin ikäeron rasite on sivulliset... ehka ne pelkää,kun ei itse löydä rakkautta omanikäisestä tai muusta kriteereillä täytetyistä asioista. onnee teille uskalsitte olla aitoja ja kuunnella sydämmen ääntä muiden mielipiteestä välittämättä, niinkuin pitääkin. Kyllä muut sitten tottuu ajatukseen, ehkäpä vielä ymmärtävät että olivat väärässä epäillessään aidon rakkauden voimaa, joka ei ole parista rypystä kiinni.
nimin. eroa 15vuotta
Minä 23 ja mies 31, suhdetta kolme vuotta takana.
Kai kiinni paljon ihmisestä ja eletystä elämästä enemmän kuin vuosista.
Joskus tulee hieman junnuolo, mutta se menee ohi :)
ite olin 23 vuotias nainen ja seurustelin 40 vuotiaan miehen kanssa...
ei siinä muuten mitään ongelmia ikäerossa ollut paitti että mies oli kuin pahainen kakara...
ihan ko mulla ei olisi ollut omaa tahtoa eikä elämää... mies ei antanut mun tehdä mitään oma-aloitteisesti...
mut kuus vuotta ei todellakaan ole paha ikäerona... :) ei suinkaan...
itelläni on tällä hetkellä itteeni kaksi vuotta nuorempi mies ja pakko sanoo et välillä tuntuu et mies on mua paljonki vanhempi... :D