Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa kuusi vuotta ja meillä on kolme lasta. Viimeiset kaksi vuotta olemme asuneet kaukosuhteessa miehen töiden takia. Jossakin vaiheessa olemme ehkä vähän vieraantuneetkin toisistamme. Vietän usein viikkoja yksin lasten kanssa ja hoidan kodin ja työt ja usein viikonloput kuluvat usein yksin lasten kanssa ilman aikuiskontakteja.
Olen aina ihastunut helposti, mutta koskaan en ole miestäni pettänyt, sillä unohdan ihastukseni nopeasti. Nyt olen kuitenkin tolkuttoman ihastunut erääseen mieheen, jonka kanssa olen tekemisissä töiden kautta. Tunne on erilainen kuin ennen eikä ollenkaan yksipuolinen. Tunnen olevani vain askelen päässä petoksesta. Olen kauhuissani. Mitä teen, etten sorru pettämään?
Olen aina ihastunut helposti, mutta koskaan en ole miestäni pettänyt, sillä unohdan ihastukseni nopeasti. Nyt olen kuitenkin tolkuttoman ihastunut erääseen mieheen, jonka kanssa olen tekemisissä töiden kautta. Tunne on erilainen kuin ennen eikä ollenkaan yksipuolinen. Tunnen olevani vain askelen päässä petoksesta. Olen kauhuissani. Mitä teen, etten sorru pettämään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
dildo, tai vaikka kaksi jos välillä haluut vaihteluu!
Ostettu on kaksikin. Eivät korvaa oikeaa miestä, vaikka pahemmassa puutteessa tuovatkin ensiapua. Kiitos yrityksestä, mutta saisinko lisää hyviä (ehkä jopa parempia) neuvoja.
aivan toisaalle ja miettiä myös sitä, onko liittosi todella sen arvoinen, että teidän kannattaa jatkaa. Tai ota itsellesi virtuaalirakastaja ... no joo, onhan sekin tietty pettämistä!
omalta osaltasi tehneen. Olen siitä lähes varma, että vieraisiin menet, mutta sehän ei oikeastaan minulle kuulu :)!
Kannattaako mennä vain halujensa perässä ja unohtaa kaikenlaiset velvollisuudet ja lupaukset perhettä ja kumppania kohtaan?
Vielä on toivoa, jos avioliittosi on sinua tyydyttävä edes silloin kun miehesi on paikalla niin eikö kannattaisi vaan sinnitellä. Eiköhän se ihastus siitä kuihdu aikaa myöten. Yritä löytää itsellesi uusi päiväunien kohde ja mieluiten sellainen, joka on mahdoton saavuttaa...
Itse hankkiutuisin ainakin tämän himottavan otuksen läheisyydestä pois. Pois silmistä, pois mielestä.
Ei nyt ainakaan tule muuta mieleen. Onko teidän pakko jatkaa kaukosuhdetta. Eikö löytyisi töitä puolin tai toisin lähempää.
mene ja ota ihastuksesi äläkä kerro miehellesi mitään. Siitä saa hyvät kiksit.
aivan tarkalleen, mitä sinun tulisi tehdä. Ehkä haet täältä sellaista välimallia, ettei tarvis tehdä ihan sitä, mitä oikeasti pitäisi ja voisi jatkaa ns. pientä teerenpeliä.
Kyse on vain halusta tehdä päätös, mitä valitsee ja haluaa elämältään.
Se on helppoa, jos on itsekuria.
Päätät vaan että "Ei enää. En petä vaikka mikä olisi."
Sitten vaan pysyt päätöksessäsi. Jos et saa mieheltäsi tarpeeksi ja kärsit asiasta, jätä se mies teidän molempien takia.
Ja etsi parempi rakastaja tai useampia ja vietä antoisaa sinkkuelämää kunnes olet kypsä parisuhteeseen.
Jos uskot parisuhteessasi olevan rakkautta, niin kannattaa ehdottomasti kertoa tämä tilanne miehellesi.
Ellei rakkautta ole tulee se kyllä ilmi keskustelun aikana, tiedät siinä tapauksessa itse parhaiten kuinka toimia. Kun rakkautta löytyy, niin teillä on sitten keskusteltavaa aiheesta: mitä tehdä?
Vaihtoehtoisia toimintamalleja on useita ja niitä voi jopa osin yhdistellä. Mikä on paras on aina tilanteeseen sidottu. Yksinkertaistettuja malleja:
- Muutatte välittömästi koko perhe mahdollisimman lähelle miehesi työtä.
- Miehesi muuttaa työnsä sellaiseksi, että voi olla kotona.
- Menette miehesi kanssa yhdessä, keskustelemaan tämän ihastuksesi kanssa sinun pyynnöstäsi. Pyydätte yhdessä tukea parisuhteenne säilyttämiseen, kelvollinen mies poistuu takavasemmalle, ellei kyseessä ole tällainen niin suomut ainakin putoavat silmiltä :)
- Vaihdat työpaikkaa/jäät "sairaslomalle", irtisanoudut yhteydenpidosta ja vaihdat tehtäviin, joissa ei kontaktia tule.
- Muu tepsivä(laillinen) keino jonka huomaatte
Ota etäisyyttä. Ei ole muuta keinoa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä pettämisen tie tulee aivan varmasti eteen jos et ota etäisyyttä nyt heti! Mieti sitten etäämpänä, oletko valmis uhraamaan kaiken hyvän mitä sinulla on hetken huuman takia.
Entäpä jos pettämiskeikka ei tyydytäkään sinua? Jos homma ikään kuin "kusee" ja olo jää ihan paskaksi sen jälkeen. Siinäpä sitten on miettimistä, on tullut petettyä ja se ei edes ollut hääppöistä----tämä ajatusmalli voisi auttaa etäämmäksi tästä kuumasta ihastuksesta:-)
No joo, tosissaan. Mieti mitä haluat ja tee niin. Kiusaus on suuri ja se tunne on varmasti kaivattua pitkän kotonaolon jälkeen. Mitä jos puhuisit puolisosi kanssa, ja alkaisitte parisuhdetyöhön. Sillä siitähän tuo kertoo, omassa parisuhteessa on jotain puutosta, että noin on päässyt käymään...
Yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan - ota etäisyyttä vielä kun mitään vakavampaa ei ole tapahtunut. Itse toivon, että olisin aikoinaan, yli 4 vuotta sitten, tajunnut perääntyä ajoissa... nyt olen jumissa kyseiseen kolleegaan ja sorrun yhä uudelleen... ääneen molemmat vakuutamme suhteemme olevan vain seksiä aika ajoin, mutta molemmat tiedämme suhteessa olevan enemmänkin, jotain mitä emme uskalla ääneen sanoa.
Joka "sortumisen" jälkeen unohtaminen ja "normaalin elämän" jatkaminen on aina vaikeampaa. Poden huonoa omaatuntoa, että teen näin miehelleni, joka ei todellakaan ole ansainnut tällaista. Koetan löytää omasta miehestäni sen jonkin, joka saisi minut unohtamaan tämän kolleegani ja ymmärtämään että jatkamalla saan vain sydämeni kipeäksi.
Neuvoni siis on: keskustele miehesi kanssa ja kerro, kuinka vaikeaa erossa oleminen sinulle on. Aivan varmasti löydätte ratkaisun ja sinullakin on parempi olla etkä kaipaa enää vieraaseen syliin, kun kotona odottaa oma rakas... =D
kiitos kaikille, jotka jaksoitte kannustaa. Otan ehdotuksianne huomioon. En todellakaan halua menettää sitä, mitä avioliitossamme olemme rakentaneet pelkän hetken huuman takia. Aion ryhtyä toimiin, että saisin omalta mieheltäni sitä hellyyttä ja läheisyyttä, mitä ehkä olen ajautumassa hakemaan jostain muualta. Avioliitossamme ei taida olla mitään muuta mätää kuin se, ettemme näe toisiamme. Joillekin se saattaa olla helpompaa, mutta minulle ei. Kiitos tuesta ja järjen sanoista. Olen syvästi otettu, että kanssaihmisissä on niitäkin, jotka jaksavat puhua ventovieraalle järkeä.