Olen lukenut tätä palstaa jokseenkin ihmetellen, monasti näyttää pettäjän kiinnijääminen johtavan jokin sortin keskusteluun / terapiaan tms.
Aika selkärangatonta toimintaa, miksi ei samantien ulos ja helvetin kauas
- ai lapset ( typerä tekosyy )
- ai laina ( typerä tekosyy )
- meillä menee muuten hyvin ( jees mutta toinen panee muita, jep hyvin )
Joten kerätäänpä näiden selkäragattomien luusereiden, joiden puolisoa pannaan muualla, tekosyitä suhteen jatkamiselle :D
Aika selkärangatonta toimintaa, miksi ei samantien ulos ja helvetin kauas
- ai lapset ( typerä tekosyy )
- ai laina ( typerä tekosyy )
- meillä menee muuten hyvin ( jees mutta toinen panee muita, jep hyvin )
Joten kerätäänpä näiden selkäragattomien luusereiden, joiden puolisoa pannaan muualla, tekosyitä suhteen jatkamiselle :D
Vastaukset 53
Vanhimmat
Lapset ja niistä huolehtiminen... HUOH! Tavis tekosyy!!!!
asunto ja siitä johtuva velka tulee vastaan useimmin, siedetään mitä sattuu koska on hankittu yhdessä joku asunto
Asunto=koti on varmaan isoin syy miksi petturin kanssa jatketaan. Petturi ei muutu vaan kokee kiinni jäätyään ahdistusta. Hän ei silloin voi heti taas pettää ja joutuu odottelemaan tilanteen rauhoittumista. Mitä enempi vaimo/mies vahtii, sen enempi petturi tuntee olevansa vanki ja kaipaa vapauttaan ja pettää heti kun saa pienenkin mahdollisuuden. Mielestäni ainut oikea syy ottaa petturi takaisin on, että hyväksyy petturin sellaisenaan ja ottaa huomioon, että se heti pettää, kun sille selän kääntää. Jos sellaisen kanssa tahtoo elää ja asua, niin silloin kannattaa jatkaa.
Pelko! Pelko jäädä yksin, pelko olla yksin, pelko katsoa "huomiseen" ja jäädään sitten siihen "eiliseen"... Pelko kantaa vastuu yksin... niitä on pelkoja monia...
on todellinen PELKO antaa anteeksi. Se on todella pelottavaa :).
Mun poikaystävä jäi eilen kiinni pettämisestäni. Tämä oli tapahtunut jo maaliskuussa.. Mielestäni pettäminen on pahinta, mitä voi kumppanilleen tehdä. Silti haluaisin hänet takaisin.. En halua/osaa olla yksin!
Pettäjä mies haluaisi varmaan minut takaisin, mutta en hyväksy sitä, että 7kk ollaan kertomatta asiasta ja sitten sanotaan "ei ollut oikeaa hetkeä kertoa".. IKINÄ ei ole oikeaa hetkeä kertoa, että on maannut toisen naisen kanssa. Vielä itseäni 3 vuotta nuoremman naikkosen, joka OLI kaverini.
Joka tapauksesssa heitin petturin eilen pihalle ja tänään kävin muuttamassa vuokrasopimukseen, että asun nykyään yksin.
Helvetin vaikeeta on ja kipu on suunnaton.
Jätkä kävi tänään tuomassa mulle ruokaa ja juomista ja puhuttiin asioista. Itki aivan suunnattomasti, että kai se katuu...
En ainakaan vielä ole valmis antamaan anteeksi, enkä todellakaan ota sitä takaisin tänne. Jos tästä jotain vielä tulee, niin sitten alotetaan ihan alusta.
Koetappa kirjoittaa yksilöidymmällä nimimerkillä, niin ehkä ajattelisit .) tarkemmin mitä kirjoitat.
Rakkauteen kuuluu osana anteeksianto
Niinpä - anteeksianto
Itse olen tullut petetyksi, ja voin sanoa että se sattuu ja perkeleesti, mutta papin edessä olen luvannut niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa - mielestäni toinen nainen ei se kuolema ole, vaikka siltä aika-ajoittain tuntuukin.
Ja pettäjä tietää kun jää kiinni, pyydetään anteeksi niin sinä annat ja homma jatkuu.
Kuvitella luulin että se toinenkin lupasi olla uskollinen..... ja käsitääkseni raamattukin pitää sitä syrjähyppyä sen avioliiton päättymisen ainoana syynä kuoleman lisäksi.....
Joten teillä menee hienosti mies tietää ettei vieraissa käynti johda eroon, tuohan tuo sitä turvallisuutta ettei se kiinijääminenkään ole niin pahasta....
mutta en hyväksy! Seuraus tulee olemaan toisen alisteisuus eikä se parisuhteen tarkoituksellinen "käymme yhdessä ain käymme aina RINNAKKAIN" saman vertaisina tasatahtia yhteistä päämäärää kohdin kumppaniaan kunnioittaen.
Kuinka paljon miehet anteeksi antavat vaimojensa syrjähyppyjä. luulemma sen useimmilla jäävän useammin nollaan, yritystä voip ola, mutta siihen se jää.
Kannattais kokeilla mitä ukkonne tuumaa!
Kaikkien pitäisikin olla ns. avoimessa suhteessa? V**uun koko pettäminen ja uskottomuus, kun paremmin voi olla ns. rehellisesti yhdessä.
PS. Mikä sinuakin mättää, kun tuomitset anteeksiannon?
anteeksianto ei ole rakkautta vaan riippuvuutta.
Miksi jatkuva anteeksianto olisi riippuvuutta? Tai ainakin se voi olla myös järkeä ja tahtoa jatkaa yhdessä. Tahtoa rakastaa.
Kerran kuulin mietelmän "rakasta minua eniten silloin, kun olen ansainnut sitä vähiten". Eli tositosirakkaus punnitaan juuri silloin, kun rakkautta koetellaan.
asia mikä on varma. jos petät kerran tulee se toinenkin kerta!
syy pettämiseen on aina tyytymättömyys ( ei vaan seksuaalinen) omassa suhteessa tai joku henk koht kriisi.
mitäs sitten kun antaa anteeksi ja kaikki on hyvin.
tulee taas joku kriisi. taas käydään panee ketä sattuu. oravan pyörä.. ota tai jätä. kehotan aina jättämään!
että ihminen voisi oppia virheistään? Että pettäjäkin voisi vasta virheen tehtyään tajuta miten kauheaa tuskaa toiselle aiheutti?
Minä olen pettänyt vaimoani kerran, ja siihen oli syynä juuri mainitsemasi henkilökohtainen kriisi. Olen katunut pettämistäni hirveän paljon, ja tiedän etten voisi tehdä sellaista uudelleen. Minä opin jotain virheistäni, ainakin sen, ettei kriisejä tällä tavalla selvitetä. Onneksi vaimoni antoi anteeksi. Suhteemme on ollut todella vakaalla pohjalla jo yli kymmenen vuotta tuon uskottomuuteni jälkeen. Koskaan kun en anna itseni unohtaa miten lähellä kävin tuon naisen menettämistä.
Nythän sä vasta rupesitkin viisauksia laukomaan. Jos ukkosi salaa oman elämänsä sinulta ja puhuu paskaa 24/7, niin annahan siinä sitten joka toisen lauseen jälkeen anteeksi. Niin vuodesta toiseen. Se on juuri sitä järkeä mitä täällä jatkuvasti meille todistat.
"Rakasta minua eniten silloin, kun olen ansainnut sitä vähiten".
Eli osoitat suurimman rakkautesi esimerkiksi tilanteessa, jossa miehesi vaikka pieksisi sinut ja sinulle rakkaat ihmiset, lentäisi Las vegasiin, uhkapelaisi koko omaisuutenne, saisi maksulliselta naiselta taudin ja tartuttaisi sen sinuun. Siinä se Tiinatyttö sitten rakastaisi ja toteaisi: "Voi kuinka ihanaa! Enempää ei voisi mies naiselleen antaa! Voi, en koskaan ole osannut sinua enempää rakastaa"!
Jos antaa kerran uskottomuuden anteeksi, miten siitä voisi päätellä, että hyväksyisi myös kaikki nuo mainitsemasi teot? Meillä jokaisella on rajamme myös muiden asioiden kuin pettämisen suhteen. Minä olen antanut miehelleni pettämisen anteeksi kerran enkä näe asiaa mustavalkoisesti eli että kaikkien pitäisi antaa anteeksi. Anteeksianto sopi meidän silloiseen tilanteeseemme, muttei tarkoita, että liittomme kestäisi saman uudelleen. En myöskään sano, että seuraavan kerran jälkeen liittomme varmasti hajoaa, koska en pysty ennustamaan tulevaisuuden olosuhteita. Minullakin on ystävä, joka pisti poikki pitkän avioliittonsa miehen uskottomuuden selvittyä. Hän ei vaikuta sen onnellisemmalta ihmiseltä kuin minäkään, muttei kyllä onnettomammaltakaan.
Näissä keskusteluissa tökkii eniten juuri asenne "kun minä olen tätä mieltä niin, se on ainoa oikea - muut ovat väärässä". Idioottimaista. Keskustele siinä sitten asioista.
Olet aivan hukassa kanssani ;). Et pysty käsittelemään asiaa asiana. Olen puhunut uskottomuudesta. En väkivallasta, riippuvuksista enkä taudeista. Niihin minulla on aivan erilainen suhtautumistapa kuin uskottomuuteen. Väkivalta ja päihteiden käyttö saisi aivan varmasti minut karkaamaan suhteesta, heti. Ei ole onneksi tarvinnut niin koskaan tehdä.
toi on niin totta mulle riitti nyt. tuli tuo kolmas kerta nytten tietoon niin ei enää vaa jaksa edes yrittää antaa anteeksi
Pettämistä tapahtuu hyvissäkin liitoissa ja sellaisissa missä vaimo/mies on kaikkea mitä puoliso voisi toivoa. Miksikö? Koska pettäminen johtuu ensisijaisesti pettäjän korvien välistä, ei niink''n liiton tilasta tai tilanteesta. Joillakin vain on tarve sim. jatkuvaan itsetunnon kohotukseen pettämisen avulla, joskin sehän ei sitä itsetuntoa nosta tai saa minäkäsitystä muuttumaan.
Jotkut miehet panevat silloin kun on mahdollisuus eikä heille se merkitse yhtään mitään, ja siksi ihmettelevät miksi vaimo loukkaantuu jne. Tästä on mahdollista muuttua mutta muutoksen ydin on petturin korvien väli!
Joten ei ihan pidä paikkaansa tuo sinun väitteesi ...
Kaikki pettäjät eivät ole tunteettomia sarjapettureita, jotka eivät koe itse tekevänsä mitään väärää. Joku voi pettää kerran, ja pitää sitä itsekin niin kauheana virheenä, ettei taatusti halua enää sitä uusia. Joku vasta siinä vaiheessa ikäänkuin tajuaa taas oman puolisonsa arvon, kun käy lähellä sen menettämistä. Miksi petetty ei voisi antaa anteeksi puolisolleen yhtä virhettä, jota tämä itse katuu vilpittömästi?
Toki jotkut antavat anteeksi toistuvan uskottomuuden, itse en siihen kykenisi. Toisaalta se toistuvasti petetyksi tuleminen on omiaan haavoittamaan ihmistä tavalla, jossa on vaikeaa tehdä eropäätöksiä. Jos ihminen on toistuvasti lyöty henkisesti lyttyyn, voiko pitää tätä luuserina, jos ei enää vahva kykene olemaan? Henkisesti täysin lamautunut ihminen ei osaa toimia omaksi parhaakseen vaikka tietäisikin mikä se oma paras olisi. Riittävän pitkällä kun ollaan ei enää edes tajua omaa parastaan, ei enää itsekään koe ansaitsevansa parempaa.
Kolmas yleinen syy lienee se kuuluisa rakkaus. Sehän tuntuu olevan myös kakkosnaisten yleisin syy kakkosasemaan tyytymiseen. Rakkaus panee ihmisen uskomaan hyvää rakkaastaan, luottamaan siihen, ettei hän tahallisesti enää loukkaisi. Rakkaus panee meidät tulkitsemaan ilmiselvätkin todisteet meitä ja rakkauttamme helpottavalla tavalla.
Petetyllä voi olla myös takana vaikka miten pitkä yhteinen historia pettäjän kanssa. Tuskin mikään pitkä parisuhde, vaikka jo kuolemaisillaankin oleva, on jatkuvasti ollut pelkästään perseestä. Ne hyvät hetket panevat vielkä yrittämään. Eikä pitkää liittoa hetken mielijohteessa edes pitäisi hajottaa, eli ihan "samantien ulos ja helvetin kauas" ei välttämättä ole mikään paras mahdollinen ratkaisu. Jo pelkästään avioeron juridinenkin puoli edellyttää kykyä keskustella asioista toisen kanssa.
Kyllähän nuo edellä mainitut (esim. lapset) voivat olla ihan oikeita syitä jatkaa avioliittoa. Varmasti jokainen haluaisi lastensa kasvavan ehjässä perheessä, jos parisuhde toimii. Onhan ero selkeästi riski myös lapsen hyvinvoinnille ja lapsista huolehtiminen eron jälkeen ei ole aina yksinkertaista. Jos parisuhdetta ei saada toimimaan yrityksistä huolimatta, ero on tänä päivänä helposti hoidettu.
Pettäjä on aika vahva ilmaus ihmisestä. Aika harva pettäjä on patologista laatua, joten pettäjä saattaa olla mukava ihminen, hyvä isä/äiti, hyvä rakastaja, nasta tyyppi jne. Petetty tietää pettäjästa monia ominaisuuksia uskottomuuden lisäksi ja joutuu miettimään, voiko parisuhde toimia koetusta kriisistä huolimatta. Kenenkään avioliitto tuskin on täydellinen ja kukaan meistä ei varmasti täytä kaikkia hyvän ihmisen ja puolison tunnusmerkkejä. Joku kestää kertaluonteisen pettämisen, joku jatkuvan uskottomuuden, joku jopa välivaltaa, joku alistamista jne. Minulla on ollut ero lähellä kaksi kertaa. Ensimmäinen oli oman elämän (=ajan) puute lasten ollessa pieniä ja toinen mieheni uskottomuuden paljastuttua. Jollakin toisella raja tulee vastaan muussa yhteydessä.
Puolisoni pettämisen jälkeen olemme onnistuneet rakentamaan suhteemme uudelleen. Olen ylpeä siitä, ettemme päättäneet pitkää liittoamme tarpeettomaan eroon, vaikka se olisi ollutkin se helpompi ratkaisu. Vaati aikamoista selkärankaa pystyä myöntämään, että puoliso on ollut ääliö ja siltikin haluan elää vielä hänen kanssaan. Mielenkiintoista, että täytyy perustella tätä päätöstä - eron olisit hyväksynyt mukisematta?
Ainoa syy liittomme jatkamiseen on keskinäinen rakkautemme - lapsemme ovat jo aikuisia ja taloudellisesti olemme itsenäisiä.
Mieheni uskottomuus paljastui reilu vuosi sitten, kun ulkopuolinen suhde varattuun naiseen oli loppunut. Jos olisin halunnut pönkittää itsetuntoani julistamalla mieheni uskottomuutta ja jättämällä hänet, se olisi ollut helppo ratkaisu. Olisin todennäköisesti saanut niin tuttavien, ystävien kuin jopa ulkopuolisten tuen tuolle sinänsä yksinkertaiselle ratkaisulle. Olisin varmaan itsekin päässyt helpolla, kun olisin ne kriittisimmät ja pahimmat viikot uskottomuuden jälkeen touhunnut käytännön eroasioiden kanssa. Minullekaan ero ei olisi ollut mikään taloudellinen katastrofi ja lapsetkin ovat sen verran isoja, että käytännössä ero olisi ollut mahdollinen.
Oikeastaan vaikeinta oli elää muutamia kuukausia "tässä ja nyt" elämää. Mehän emme päättäneet erota tai olla eroamatta, vaan selvitimme tilannetta kuukausia ja tuollainen epävarmuudessa eläminen kyllä kasvattaa ainakin tällaista suunnitelmallista ihmistä. Näin jälkeen päin ajatellen aika oli vaikeaa, enkä vieläkään vanno ikuisen liiton nimeen. Toisaalta itsestä tuntuu, että tuo parisuhdekriisin läpikäyminen ja jonkinlainen anteeksianto oli nykyisen elämän arvoista.
Paitsi että ei ne salasuhteet ikinä lopu. Miehesi osaa ja kykenee valehtelemaan sinulle, johan se tuli esille pettämisessä. Oletko valmis antamaan toistamiseen anteeksi, kun hän jä seuraavan keran kiinni?
Olen täsmälleen samaa mieltä. Miksi uudelleen yrittämisen joku katsoo pahaksi asiaksi mutta heti luovuttamista ei. Minusta luovuttajat eivät uskalla katsoa itseään peiliin ja miettiä mikähän tähän tilanteeseen johti, ei se syy ole aina vain pettäjässä.
Just näin! Missä menee anteeksiantamisen raja? Kuinka monta kertaa itsetunto, ylpeys, mielenterveys ja rakkaus kestää? Monta sinulla? Siirtyykö raja joka kerta kauemmas? Missä vaiheessa tulee tajuaminen siitä että pettäjä tahtoo pitää ja omistaa kaiken, molemmat, ja on kylmettänyt itsensä itsekkyyden tähden? Hän mielistelee molempia, puolisoa ja salarakasta niin paljon kuin tarve vaatii, ettei kumpikaan lähtisi karkuun. Rakastava ihminen tahtoo toiselle vain hyvää, ei petä eikä valehtele, eikä lupaile olemattomia. Kuinka monta kertaa pettäjä katsoi silmiin valehdellen? Kuinka monta kertaa pettäjä katsoi peiliin?
Aina on vaihtoehto ottaa oma elämä omiin käsiin, ei tarvitse pelätä.
selkäranka?
- ai, kun sain tietää, oli jo myöhäistä lopettaa, rakastuin ( paskapuhetta)
- ai, se lupas erota vaimostaan, uskon sitä kun se on niin rehti mies (paskapuhetta)
- ai, mulle riittää pelkkä seksi, en halua muuta (paskapuhetta)
- ai, meillä menee hyvin, mies ei pane koskaan vaimoaan ( paskapuhetta)
- ai, me ollaan sielunkumppanit, meitä ei mikään maallinen voi oikeesti erottaa (paskapuhetta)
Eiköhän juttu ole niin, että yhtä syyllistä ei löydy ja jokainen vastatkoon omista teoistaan, kuin myös tekemättä jättämisistään.
Jos 1. luuseri haluaa pitää puolisonsa, niin............................mitä sitten?
Jos 2. luuseri haluaa pitää salapanonsa ja elää sellaista elämää, niin............................mitä sitten?
En ymmärrä miksi sinä meuhkaat tällä asialla? Väistämättä tulee mieleen, onko salapanosi vaimo ottanut
miehensä takaisin, vaikka luulit miehen olevan nyt vain sinua varten?
ihan vaan sinulle vittuillakseni.
vittuilemaan!!
Anteeksi antamiseen ei ole yhtä kaavaa. Yhtä lailla, kun ihmiset ovat yksilöitä, parisuhteet ova yksilöitä. Joskus anteeksi antaminen on hyvä asia, ja joskus ihminen voi kasvaa, muuttua ja ottaa opikseen. Joskus taas anteeksi antaminen antaa luvan tehdä asia uudestaan. Jokaisen täytyy tehdä oman harkinnan mukaan, mutta jos et selviä tai tiedä mitä sinun tulee tehdä, voit huonosti, käänny ammattiauttajan puoleen.
En antaisi enää anteeksi jos minua uudemman kerran petettäisi nykyään. Elämässäni tein sen virheen aiemmin ja suhe senkuin jatkui selkäni takana vaikka korjasimme ns. liittoamme terapeuteilla sun muuta, elimme omasta mielestäni uutta romanssia ja kuinkas kävikään. Valitettavasti on harvassa ihmiset jotka todella muuttuvat. Saman asian on nyt saanut kokea paras ystväväni joka niin minulle vakuutteli ettei hänen puolisonsa ole samanlainen kuin minun ex, mutta kuinkas on nyt käynytkään. Kaiken jälkeen on pettäminen jatkunut ja ystäväni aivan rikki ollut jo pari vuotta ensimmäisen kiinnijäämisen ja anteeksi annon jälkeen. Vihdoin hän on nyt alkukesästä sitten eronnut ja tukea tarvitsee. Minusta se se vasta vaatiikin ihmiseltä selkärankaa lähteä omaan elämään uskaltaa irrottautua ja etsiä uutta. Mutta jokainen voi korjailla liittoaan josko sieltä sitten edes yksi miljooonasta löytyisi ihminen joka virheistään oppii, moniahan sellaisia tapauksia kun ei ole.
Kan förstå Dina känslor att personen som varit otrogen skall UT och det FORT MEN då vill jag ställa Dig en sådan här fråga: VAR ÄR DÅ KÄRLEKEN OCH FÖRLÅTELSEN??? ÄLSKA, GLÖMMA OCH FÖRLÅTA ÄR JU TROTS ALLT DET VACKRASTE OCH VIKTIGASTE VI HAR...!!! Samma på finska...
että vaimoja, jotka antavat miehelleen anteeksi, vihataan näin avoimesti! Mitäköhän se kenellekään muulle kuuluu, antaako vaimo miehelleen anteeksi vai ei? Ai niin, paitsi sille katkeralle kakkoselle, joka jääkin lehdelle soittelemaan, vaikka on nähnyt niin paljon vaivaa, jotta mies jäisi suhteestaan kiinni.
Kakkonen jatkaa kakkosena kun vaimo rauhottuu. Ei se sen kummemmin jää soittelemaan minnekkään kunhan on hetken vaan sivussa ja kiltti hiljaisuus palkitaan.
Sori nyt vaan mutta näin se elämä menee!
kaipa se on niin, että on vaikea hyväksyä ja kestää sitä, että joku pari ihan oikeasti selviää uskottomuudesta. Ja tälläinen pari jos hehkuttaa onneaan kriisin läpikäymisen jälkeen, niin mollataan heti, että varmaan pettää uudestaan.
On helppo sanoa vierestä varsinkin, kun ei tiedä, mitä oikeasti kriisin läpikäyminen vaatii. Se on yhtä helvettiä päivästä toiseen selvittää, missä mättää ja saada omat tunteensa jossain vaiheessa hallintaan ja antaa anteeksi, oikeasti.
Se jos mikä on helvetin vaikeaa, helpommalla pääsee itsensä ja omien tunteidensa kanssa, kun jättää asian siihen selvittämättä ja pakkaa kassinsa ja lähtee.
On aikamoista vahvuutta kohdata omat tunteet ja se paska katkeruus, mikä sisällä jyllää. Siinä vasta ihminen, joka uskaltaa antaa anteeksi. Anteeksiannollakin on rajansa, tietenkin, mutta ehkä kerran kannattaa ainakin tehdä kaikkensa, että siihen pystyy.
Ja voi sitä kateutta ja mollaamista, jos joku pari ihan oikeasti selviää uskottomuudesta ja heidän suhteensa kukoistaa. Tietäisivätpä vain, mikä tie on ollut siihen onnellisuuteen.... Ne parit, jotka selviävät uskottomuudesta, niin voisi sanoa, että siinä tapauksessa se rakkaus kuitenkin voittaa.....!
Itse uskottomuuden läpikäyneenä sanoisin, että helppoa ei ole siitä selviytyminen. Helppoa ei ole antaa anteeksi. Joskus se kuitenkin kannattaa.
Haluaisinkin sanoa teille, ketkä ovat anteeksiantaneet ja jatkaneet suhteessanne, tsemppiä teille, teidän onni ei ole keneltäkään pois! Olkaa ylpeitä itsestänne, te selvisitte! Toivon teille kaikkea hyvää! Antakaa onnenne näkyä, te jos ketä olette sen ansainneet. Tiedän, minkä tunnehelvetin olette käyneet läpi. Olette vahvoja!
Juu näin on jatkakaa avioliittojanne se vasta on oikeaa rakkautta!
Olen tosissaan en halua nälväillä ketään.
kuka kuka kakkoseksi alkaa, se myös kakkoseksi jää.
Juu juu, ja blaa blaa ja liirum laarum.....uskokoon ken tahtoo näiden kriisien läpikäyneiden vaimojen anteeksi antoja ja rakkauksia! Itse en usko moiseen hapatukseen pätkääkään! Vaimolla on vaan niin hemmetin huono itsetunto ettei uskalla jäädä yksin eli mielummin kestetään vaikka miten paska liitto paskan äijän kans ku uskallettaisiin elää yksin! Pakkohan se on täällä sitten liirum laarutella kun on pakko sitä petturia siinä edelleen kestää saman katon alla! Pettämiset eivät tee todellakaan millekään liitolle hyvää ja mihinkään jälleen rakentamisiin en kyllä usko!! Mikä on kerran rikottu, sitä ei enää ehjäksi saa! Ei saa vaikka voissa paistaisi yms.temppuja tekisi! Mies joka vannoo edelleen rakkautta vaimolleen vaikka on halunnut toisen syliin, EI tiedä kyllä oikeasta aidosta Rakkaudesta yhtään mitään!! ps. en ole kakkonen, vaan eronnut nainen, jolla on sitä ITSETUNTOA!
Onko oikeasti olemassakaan todellista tasa-arvoista onnellista avioliittoa?
Jotku antaa anteeksi valetelun toinen pihtailun ja seuraava sitten pettämisen kun sisimmissään tietää sen itse aiheuttaneensa pihtaamalla ja joku antaa uudestaan ja taas anteeksi lyömisen.
Onnellisiako vai läheisriippuvaisia?
miten katkeraksi ihminen tulee kun ei pysty anteeksiantoon.
Tasa-arvoista liittoa epäilen en ole katkera enkä jättänyt puolisoani kun
hän jäi kiinni pettämisestä.
Avioliittomme jatkuu en tiedä onko hän tyytyväinen tai edes onnellinen
toisesta mahdollisuudesta jonka sai.
Avioliitto jatkuu ilman katkeruutta kyllä tähän pystyy kun riittävästi haluaa.
Mutta oletko SINÄ tyytyväinen ja onnellinen? Edes noita? Pystyy kyllä kun halua on, mutta onko se elämisen arvoista elämää. Kyllä minäkin "annoin anteeksi" - vaan onko oikeaa anteeksi antamista kun unohtaa ei kuitenkaan koskaan voi toisen pettäneen. Avioliittoa pystyy kyllä jatkamaan. Mutta jälkiviisaana sanon, että olisi kannattanut heti erota eikä lasten ja muiden syiden - mitä ikinä petettynä vaimona keksinkään - vuoksi pysyä liitossa, jossa rakkaus hiipui pois ja tilalle tuli välinpitämättömyys. Enään en ikinä antaisi pettämistä anteeksi, kerrasta ulos. Ihminen ansaitsee aina parempaa kuin pettävän puolison. Ja pettävä puolisokin ansaitsee parempaa kuin puolison, jota voi pettää pahimmalla mahdollisella tavalla mitä voi toiselle tehdä.
"Avioliittomme jatkuu en tiedä onko hän tyytyväinen tai edes onnellinen
toisesta mahdollisuudesta jonka sai. "
kannattais petraa hiukkasen paremmin, jos meinaat onnistuvasi
hyvää hyvyyttäs annat toisen mahdollisuuden...ja glooriaa kirkastetaan
Anteeksi antaminen ei ole merkki huonosta itsetunnosta. Päinvastoin. Rakkaus on kaikkea muuta kuin ihastuminen ja voimakas kemiallinen reaktio. Rakastuneethan ovat kuin sairaita, elävät vain toistensa kautta, ja pitävät kiinni kynsin hampain. Kun tunne ja suhde on syventynyt rakkaudeksi, sitä sidettä eivät heiluta kakkoset eivätkä kolmoset. Siinä eletään voimallisesti omaa elämää rinnakkain, muttei toisesta kiinni riippuen. Ihastumisia tulee ja menee, mutta rakkaus on ja pysyy.
löytynneekö rakkauden voimaa ja anteeksiantoa miehen puolelta vaimon liehuessa vieraissa miehissä.
Vai mitä on miesväki mieltä?
Onko tämä enemmän naaraiden ominaisuus turvatkseen jälkeläisten elämää.
Asialla on kaksi puolta, koska meidän parisuhde oli jo käytönnössä ohi, seksi ei oikein maistunut tai sitä ei ainkaan vain ollut, välinpitämättömyys oli jo olemassa eikä ainakaan minun puolelta sitä "tunnetta" edes ollut, Ymmärrän kyllä miksi mies haki sen sivusuhteen.
Keskuselimme asiasta kun kaksi aikuista ja huomasimme ettei ero ollut järkevä ratkaisu. Lasten kannalta tilanne menisi vain solmuun ja kyllähän se omaisuuskin vaikuttaisi. Osaamme toistemme tavat ja toisen kanssa on ihan OK asua. Kumpikin on realismi, ihminen ihastuu ja kenties rakastuu mutta hetkenpäästä siihen kyllästyy. Jos on eronut saattaa vastapuolelle tulla sellainen käsitys että tarkoitus on vähän vakavampaa ja painostus uuteen suhteeseen tulee varmasti mutta kun on aviossa niin se hillitsee sitä toista ja kun se menee vaikeaksi niin on vain syytä jättää tällainen suhde.
Ei se että toinen jää kiinni uskottomuudesta ja toinen "antaa anteeksi" tarkoita että se miksi toinen haki toisen ja meni sänkyyn sen toisen kanssa merkitse että avioliiton parisuhteen solmun syyt siitä miksikään muutuisivat tai että se kylmyys parisuhteesta mihinkään poistuisi. Kyllähän sitä pitkässä avioliitossa kuitenkin joitakin tunteita on ja usein siihen liittyy se asian osaamista katsoa myös toiselta kannalta. Varsinkin jos itsellä on ollut vastaavia mutta niistä ei ole vain jäänyt kiinni...
"Onko tämä enemmän naaraiden ominaisuus turvatkseen jälkeläisten elämää."
kyllä, se on enemmän naisten ominaisuus.
historiassa vaimon uskottomuus on ollut miehelle suurempi katastrofi kuin naiselle miehen uskottomuus.
miehet ovat lisäksi kostonhimoisempia ja vihaisempia. eli miehet eivät kykene antamaan anteeksi niin helposti ja lisäksi haluavat rankaista väärintekijöitä enemmän kuin naiset, olipa kyseessä sitten naapurin heittämä verbaalinen loukkaus tai vaimon petturuus. miehet ovat myös valmiimpia ottamaan riskejä.
sitten on? Tuntuu että jälleen ei ymmärretä edes sanoja mitä käytetään.
Anteeksi antaminen ei ole ongelmien maton alle lakaisemista. Se ei ole asioiden unohtamista eikä se poista väärien tekojen vastuusta.
Se joka uskaltaa kulkea kohti anteeksi antamista, tarvitsee aika vahvan luonteen. On kyettävä ottamaan vastaan asiat asioina, tunteet joita itse kokee ja mitä toinen kokee. On oltava nöyrä omien heikkouksien edessä ja kyettävä ottamaan toinen ihminen kaltaisenaan. On pystyttävä antamaan aikaa, oltava kärsivällinen ja rohkeasti katsottava tulevaisuuteen.
Se että on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät toisia hyväkseen, ei saa antaa hämätä. He ovat vähemmistö. Rakkautta on antaa myös heille tilaisuus korjata tekemänsä virheet. On hänen ongelmansa jos hän ei tuota anteeksi antoa ota vastaan vaan torjuu sen tekemällä uudestaan väärin. Se on hänen häpeäkseen ei anteeksi antajan häpeä!
Anteeksi voi silti antaa sen, ettei hän oikeastaan ymmärrä, mitä tekee, tekoa ei silti tarvitse hyväksyä. Tällöin ero on seuraus siitä, että kenelläkään ei ole oikeutta vahingoittaa toista. On vain päästettävä irti ja annettava hänen mennä, ehkä hän jonain päivänä oivaltaa tekemänsä vääryyden. Se ei ole petetyn tehtävä.
Kyynisyyteen ja vihaan on helppo langeta. Se kun ei vaadi muuta kuin omassa navassa ja tunteissa loputonta vellomista. Oma ylpeys ja itsekkyys ovat pahin este anteeksi antamiselle.
Kun riistää toiselta ihmiseltä inhimillisyyden ja demonisoi hänet, ei tarvitse antaa anteeksi. Siihen tarvitaan taas sydämen kovuutta. Tämän palstan logiikan mukaisesti, kun on kerran kova on aina kova – joten tällainen ihminen ei pysty koskaan rakastamaan ja antamaan anteeksi mitään muutakaan?
Sulhaseni petti minua kolmen muun kanssa ainakin yhteensä yhdeksän kertaa, olen kuitenkin mennyt jo laskuissa sekaisin. Ja ties vaikka kuinka moni kerta ja nainen on jäänyt huomaamatta. Yhdesti seisoin sulhaseni vieressä kun hän soitti yhdelle ''naiselleen'' ja pyysi häntä meille minun nähden auttamaan pettämisessäni. Yhtä hän taas pyysi kuulleni tyttöystäväkseen. Sulhaseni sanoi rakastavansa minua ja haluavansa että suhteemme toimii, mutta ei se siltä vaikuttanut koska hän kävi aina vieraissa. Hän jopa halusi maksaa yhdelle siitä mitä olisi saanut minulta, häneltä tai keneltä tahansa muulta ilmaiseksi. Minulla oli arvoton olo koska hän halusi maksaa jopa siitä että saa joltain toiselta ja myös sen takia että minusta tuntui kuin olisin vain yksi toisista hänen kohteistaan. Minä en ole kuitenkaan vieläkään jättänyt sulhastani vaikka lähellä oli, koska minun elämäni olisi mennyt pilalle koska hän oli minun ensimmäinen. Mietin myös että olisiko järkevämpää itse piltata oma elämäni jättämällä hänet, kuin antaa hänen pilata elämäni. Sulhaseni on kuitenkin tainnut jo jättää pettämisen ja hän on ottanut tatuoinnin nimestäni käsivarteensa. Sulhaseni ei ole suostunut kyllä selittämään että miksi hän petti minua, meidän suhde toimi hyvin ennen kuin hän jäi kiinni. Toivon vain että hän on jättänyt pettämisen jotta me voisimme suunnitella yhteistä elämäämme eteenpäin. Minua kyllä vaivaa miltei aina kysymys, että miksi sulhaseni miltei pilasi elämäni ja suhteemme ilman kunnon syytä ja nykyään minun täytyy aina tarkistaa että onko hän siellä missä sanoo olevansa ja kenen kanssa hän kirjoittaa viestejä ja miksi. En osannut alussa aavistaakkaan että sulhaseni pettäisi minua.
Voi hyvänen aika! Älä mene vihille ja perusta perhettä tuollaisen miehen kanssa. Vai provoiletko ihan tarkoituksella vakavasta aiheesta? Kukaan ei ikinä sano suhteen alussa, että mä sitten olen sellainen mies/nainen, joka juoksee vieraissa. Harva sellaiseen suostuisi.
Sun elämäsi ei mene pilalle, jos jätät miehesi. Jos tuohon jäät, niin sitten menee. Ei sen ekan kanssa tarvitse vihille rynnätä, jos hän kohtelee sua noin. Tatuointi käsivarressa, huh huijaa. Joku aamu heräät ja huomaat että se tatska onkin muutettu jonkun muun naisen nimeksi. Onko sitten kivaa?
Nyt ryhtiä tyttö hyvä! Et sä kuole, jos jätät miehen. Mutta sun mielenterveytesi ei tule kestämään pettäjän rinnalla elämistä. Mieti kumpi parempi. Mä olen niin läheltä nähnyt, miten mies petti jo ennen kihloihin menoa. Silti vaan vihille vaimo halusi. Ja sama jatkuu, jatkunut jo yli 20 vuotta. Ja vaimon naamasta näkee, että helppoa ei ole ollut. Mutta vihille vaan piti päästä varoituksista huolimatta.
Raha, mua ei tosiaan kiinnosta että ukko käy panemassa jotain muuta, mulla on itsellänikin kolme rakastajaa jotka tyydyttää seksuaaliset tarpeeni. En vaan heitä menemään niin helvetin hyvätuloista ukkoa, kuten sanonta kuuluu, nainen tarvitsee neljä eläintä elääkseen..
- leopardin päällensä
- jaguaarin allensa
- siitosorin sänkyynsä
- ja aasin joka maksaa kaiken
Pettäjiä on niin monenlaisia. Jollekkin pettäminen on kerran lipsahdus, jota katuu syvästi. Silloin voi pariterapia ja anteeksianto auttaa suhdetta eheytymään. Sitten on niitä jotka pettää jatkuvasti ja useiden kanssa, hommaa salasuhteita. Silloin ei taida anteeksianto ja terapiat auttaa. Ellei sitten vapaa suhde sovi molemmille.
Taitaa kokonaistilanne ratkaista kannattaako anteeksiantoa yrittää.
No ajatellaanpa niin, että puoliso petti ja ero tuli, niin mitä sitten: pitääkö olla loppuelämä yksin, vai ottaa vastaan jossain vaiheessa uusi elämänkumppani? Pitääkö myös uutta elämänkumppania "metsästäessä" olla heti ensimmäisenä kysymässä, että "oletko pettänyt joskus kumppaniasi?" Aika tökeröä, ja aika epätodennäköistä että kysymykseen saa totuudenmukaisen vastauksen, ja aika merkityksetöntäkin varmaan jos muuten ihminen miellyttää. Eli sama juttu sen vanhan puolison kanssa: kyllä se on ihan kelpo ihminen kunhan vaan sen pettämisen jättää. Siihenhän sitä tuli rakastuttuakin, niin miksi pitäisi edes alkaa teeskentelemään ettei enää kykene rakastamaan, jos asia on niin? Ihan eri asia sitten, jos pettäminen ei liitykään eroon syvällisemmin, vaan henkilöt eivät tule toimeen keskenään...