Aina silloin tällöin tulee tällainen "hauska" ongelma kavereiden kanssa: ne ei reagoi. Jos ne reagoi en tiedä miten ne reagoi koska ne ei puhu mulle mistään syvällisemmästä. Netissä kun journaliin kirjotan ja kaverit käy (kai) lukemassa (itse ainakin käyn aina lukemassa ja kommentoimassa kavereideni journaleihin omasta tahdostani), niin ne ei koskaan sano mitään. Harvoin kommentoivat mitään mitä sanon. Ei edes "mun mielestä oot väärässä/oikeassa"-tyylisiä kommentteja. Ei yhtään mitään. Kuin seinälle puhus. On niin yksinäinen olo...
Tämmönen iskee aina muutaman kerran vuodessa. Ei kovin useasti. Tosin ne ei kommentoi useasti ylipäätänsä eli ongelma on olemassa vaikka suhtaudun siihen aina välillä "kestävästi".
Ne on hyviä tyyppejä.. joten miksi se painostava hiljaisuus? Kärsin tästä.
Tämmönen iskee aina muutaman kerran vuodessa. Ei kovin useasti. Tosin ne ei kommentoi useasti ylipäätänsä eli ongelma on olemassa vaikka suhtaudun siihen aina välillä "kestävästi".
Ne on hyviä tyyppejä.. joten miksi se painostava hiljaisuus? Kärsin tästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoitukset on niin hyviä ettei tarvii kommentoida voithan laittaa alle että antakaa mielipiteitä ja
kommentteja.Hyvää jatkoa...
toiseen reagoimisessa laiskoja ja täysin välinpitämättömiä. Se ei ole sinun ongelmasi, vaan ongelma on heissä itsessään. Uskon että ärsyttää, minäkin tiedän monia tuollaisia "laiskoja-reagoitsijoita" (jotka kuitenkin odottavat reagointia muilta!).
Mitä teit niiden suhteen?
Ei noi mun kaverit kuitenkaan kamalia ihmisiä ole jotta välttämättä haluaisin ne "hylätä" tai jotain, ne vaan... tuntuu olevan melko välinpitämättömiä sanoin mitä tahansa. Oon laittanu jotain että "kommentoikaa" tai "mitä mieltä olette?" tms. mutta eihän ne ikinä vastaa... väsyttää. Ja eräs jopa kirjottelee joskus melko itsetuhoisen kuuloisia viestejä ja huolehdin sen terveydestä mutta se ei niihinkään viesteihin reagoi.
Hankala sanoa olenko vainoharhainen vai en, mutta kun on tarpeeksi pitkään hiljaista niin alkaa mennä hermot että surettaa "näinkö paljon minä teille merkkasin?" ja "onpa yksipuolista!". Yksikin kaveri kirjoitti miten hän haluaisi muuttaa muualle jotta tulisi elämään vaihtelua. Valitettavasti se tulisi merkitsemään lopullista eroa. Selväähän se on kun kyseiset henkilöt harvoin vastaavat minulle että tuskinpa kauaa jaksaisivat yhteyttä pitää.
Pakostikin mietin että onko vika minussa...
Niin se on painostava hiljaisuus ... yhtä piinaa .
Itse olen sanonut et seinätkin kuuntelee paremmin kuin kukaan muu , ystvätki . Joita pidin ystävinä , ovatko he sitä ???
Ihmisinä voisin sanoa samaa kivoja , miellyttäviä , mutta jos tulee eteen et alan puhua omista asioista . Täydellinen hiljaisuus . Vastauksia ei tule .
Itse olen taas saanut se et kyll se kuuntelee , terapeuttina saan olla joka potkii asioissa eteen päin . Ehkä se on et kuuntelen , yritän etsiä vastauksia . Mutta todellisessa ystävyydessä pitäisi olla tietynlainen vuorovaikutus , se mitä odotan ... saamatta !