Jokaisessa suvussa on omat rasitteensa. Käyttäytymismallit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ihmisellä on syntymästä alkaen pyrkimys miellyttää toisia ihmisiä ja hän toimii vaistonvaraisesti niin kuin suvussa on aikojensaatossa toimittu.
Olisi toivottavaa, että ihmisen tietoisuus omasta itsestä olisi hyvin kehittynyt siinä vaiheessa, kun hän ryhtyy hankkimaan lapsia.
Usein näin ei kuitenkaan ole ja se on hyvin ymmärrettävää. Ihmisen itsetietoisuuden kehittäminen on nyky-yhteiskunnassa tyystin unohdettu.
Sanotaan, että ensimmäisen lapsen kohdalla vanhemmat tekevät eniten virheitä. Kokemus tuo lisää varmuutta vanhemmuuteen. Jokainen lapsi saa omanlaisensa kasvatuksen, joka toivottavasti huomioi myös lapsen luonteenlaadun.
Lapsen kasvatus on pitkälti riippuvainen vanhemman saamasta kasvatuksesta. Historia toistaa itseään. Se vain muuttaa muotoaan.
Jos ihminen on tietoinen sukuunsa liittyvistä negatiivisista rasitteista, voi hän pyrkiä niitä välttämään oman lapsensa kasvatuksessa. Näin saadaan kierre katkaistua ja sukupolvia jatkunut rasite pysäytettyä.
Olisi toivottavaa, että ihmisen tietoisuus omasta itsestä olisi hyvin kehittynyt siinä vaiheessa, kun hän ryhtyy hankkimaan lapsia.
Usein näin ei kuitenkaan ole ja se on hyvin ymmärrettävää. Ihmisen itsetietoisuuden kehittäminen on nyky-yhteiskunnassa tyystin unohdettu.
Sanotaan, että ensimmäisen lapsen kohdalla vanhemmat tekevät eniten virheitä. Kokemus tuo lisää varmuutta vanhemmuuteen. Jokainen lapsi saa omanlaisensa kasvatuksen, joka toivottavasti huomioi myös lapsen luonteenlaadun.
Lapsen kasvatus on pitkälti riippuvainen vanhemman saamasta kasvatuksesta. Historia toistaa itseään. Se vain muuttaa muotoaan.
Jos ihminen on tietoinen sukuunsa liittyvistä negatiivisista rasitteista, voi hän pyrkiä niitä välttämään oman lapsensa kasvatuksessa. Näin saadaan kierre katkaistua ja sukupolvia jatkunut rasite pysäytettyä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus! Olen täysin samaa mieltä!
Olen toki asiasta kanssasi samaa mieltä. Haluan kuitenkin tuoda keskusteluun pari näkökulmaa. Ensinnäkin epäilen, että monet ensimmäiset lapset ovat "vahinko"lapsia, jolloin ei taatusti ole moisia ehditty miettimään.
Toisekseen, vaikka lasten pahoinvointi, huostaanotot jne. lisääntyvät räjähdysmäisesti, Suomen ja kaikkien teollisuusmaiden pahin ongelma on alhainen syntyvyys. Eli mietitään toisaalta liikaakin, milloin lapsella olisi kaikki ulkoiset puitteet kunnosaa. Sitten huomatankin, että ollaan vanhoja, eikä enää saada lapsia laisinkaan.
siis sukurasitteena taipuvaisuutta perfektionismiin? Siinä tapauksessa, että lapsia ei tule, ei ap. asiaa tarvitsekaan miettiä.
Ehkä ihmiset pitäisikin opettaa kriittiseen ajatteluun jo pienestä pitäen? "Vahingon" sattuessa apukin on lähellä.
Syntyvyys on epätasapainossa maailman eri kolkissa. Kysymys on ajattelusta (tai sen puutteesta). Teollisuusmaissa eletään kai nykyään ulkoisten_viettien_viemää elämää, kun taas köyhissä maissa ovat vielä vanhat arvot voimissaan; ihminen toimii enemmän vaistojensa varassa ja haluaa jatkaa sukuaan.
Teollistuneissa maissa ei arvosteta ihmisen kykyä ajatella muita ihmisiä. Itsekkyys on nykypäivän arvo. Joten ketä tästä voidaan syyttää, muita kuin itseämme?
Varsinainen ongelma on kai, negatiivisten rasitteiden tunnistaminen ja muuttaminen. En usko, että negatiivisia rasitteita voidaan poistaa varsinaisesti tietoisella lapsen "kasvattamisella", vaan ne poistuvat (eli eivät siirry jälkikasvuun) kun vanhempi pystyy poistamaan ne ensin itsestään.
Mielestäni itsetietoisuus ei liity koko asiaan, sillä jo nuorilla on vahvat käsitykset siitä miksi ovat mitä ovat. Negatiivisten sekä positiivisten asioiden tunnistamiseen auttaa itsetutkiskelu sekä pohdiskelu.
ihminen täysin poistaa itsestään jotain, mikä on hänen vuosituhantisen historiansa aikaansaamaa. Ja tarvitseeko mitään edes täysin pyrkiä poistamaan? Eikö pääasia ole, että tunnistaa ne ongelmakohdat. Se on tietoisuutta itsestään.
Nuorillako vahva käsitys itsestään? Voiko enempää eksyksissä olla, kuin nykynuoriso on, itsensä suhteen. Voitko kertoa esimerkkejä hyvinvointinuorista laajassa mittakaavassa?
Eikä ole kysymys pelkästään yksittäisistä asioista, vaan myös kokonaisuuksien ymmärtämisestä. Mitä ihminen on suhteessa itseensä, suhteessa muihin ihmisiin, suhteessa yhteiskuntaan, suhteessa maailmankaikkeuteen.
Mutta, miten ihmeessä voi poistaa pelkällä "kasvatuksella" tupakoinnin, ylipainon, rasismin, vihan, väkivallan, laihuuden, alkoholismin, saituuden, tuhlailun, kehuskelun, itsekkyyden, tms. jos ei valmis muuttamaan tai poistamaan kyseisiä "negatiivia" asioita itsestään. Ei pelkkä asioiden tunnistaminen hyödytä mitään, vaan muutokseen tarvitaan myös tekoja ja ennen kaikkea esimerkkejä.
Sanoin, että jo nuorilla on vahva itsetietoisuus, eli käsitys siitä miksi ovat mitä ovat. Ei sillä ole paljoakaan tekemistä sen kanssa, kuinka sekaisin nuoriso on. Ei itsetietoisuudesta voida sanoa, että se on oikeaa tai väärää. Joku peilaa itseään pitkälti lapsuuden kautta, joku koulun, joku avioliiton, jne.
Ei negatiivisten asioiden muuttamiseen tarvita tietoa siitä, miksi itse on sellainen kuin on, vaan muutokseen tarvitaan halua ja tahto. Jos epäsosiaalinen haluaa tulla sosiaaliseksi, ei hänen tarvitse tietää sitä miksi hänestä on tullut epäsosiaalinen (eli onko asia johtunut lapsuuden kodin esimerkeistä, vuosien takaisesta koulukiusaamisesta, tms.).
voima on erittäin suuri, sanoisin. Ajatuksesta lähtee kaikki liikkeelle. Ja nimenomaan omista ajatuksista, ei muiden.
Missä puhuin pelkästä kasvatuksesta? Puhuin ihmisen itsensä tiedostamisesta.
Mielestäni ihmisen luontainen halu tietää asioiden perimmäisistä syy- ja seuraussuhteista johtaa siihen, että hänellä on tarve selvittää mielessään oma historiansa.
Pinnallisesti katsottuna ihminen voi muuttaa käyttäytymistään helpostikin, mutta jos haluaa löytää oman todellisen minänsä... se onkin jo vaikeampaa.
kirjoittelemaan?
Alkuperäisessä viestissä puhuit lähinnä vain suvussa kulkevien negatiivisten asioiden katkaisusta kasvatuksellisesti. Olin sitä mieltä, että negatiiviset asiat saa katkaistua omalla esimerkillä, eikä millään muulla kasvatuksellisella menetelmällä. En ymmärtänyt sitä, miten itsetietoisuus liittyi asiaan, eli mitä hyötyä on siitä, että pystyy selittämään ja pohtimaan omaa käytöstään syy seuraussuhteita käyttäen.
Mielestäni yksi nyky-yhteiskunnan ongelmista on juuri se, että vanhat ja nuoret selittävät huonoa käytöstään vain syy-seuraus suhteilla, sen sijaan, että ottaisivat itse todellisen vastuun ja muuttaisivat käyttäytymistään.
ihminen tiedostaa oman itsensä, hän tiedostaa myös oman historiansa, oman menneisyytensä, joka ulottuu tuhansien vuosien taakse (kristityt puhuvat ilmeisesti käsitteestä "perisynti" tässä yhteydessä; itse en ole raamattuun niin perehtynyt lukuunottamatta koulussa annettua pakollista opetusta).
Kun ihminen tiedostaa oman itsensä, hän kykenee toimimaan niin, ettei siirrä ongelmiaan omiin lapsiinsa. -Siis sen sijaan, että ihminen tiedostamattaan siirtäisi omaa (negatiivista!) historiaansa omien lastensa kärsittäväksi, hän pyrkii ratkaisemaan kyseiset ongelmat itsessään.
Siinä tapauksessa olen liian pehmeä ja kohtelias. Eli minun pitäisi löytää kumppanikseni itseriittoinen, röyhkeä kumppani, joka opettaisi lapsukaisille kyynärpäätaktiikka ja omien etujen puolustamista :P.
toisaalta on myös ehkä hyvä havaita niitä positiivisiakin juttuja, ja vaikkapa traditioita sekä perinteitä, joita ehkä mielellään myös lapsilleen antaisi osana henkistä perimää :)