Tuli tunne että olis hyvä naputella ja kertoilla tuntoja, jakaa muiden kanssa. Eron hetkellä sain tältä apuja paljon.
Vuosi sitten muuten omaan kotiin, vaimoni oli parin vuoden riitelyn jälkeen löytänyt uuden miehen ja tunnusti pettäneensä. Oli aika muuttaa kotoa pois.
Alku oli aika kurjaa, ex-vaimon kanssa riitely oli viikottaista ja huomasin että hän ei voinut hyvin. Itse panostin töihin ja sain pidettyä itseni kunnossa, illat ja viikonloput tyttären kanssa toivat iloa ja uskoa tulevaisuuteen.
Sitten tapasin naisen. Olemme nyt seurustelleet tiiviisti puoli vuotta, joskus mukavasti ja joskus ei. Kaipaan edelleen paljon yksinäisyyttä, omaa aikaa. Ehkä kuitenkin olen sillä tavalla keskeneräinen asioideni kanssa vielä.
Hyvä asia on että ex-vaimoni kanssa en ole riidellyt kuukausiin mistään.
Nyt kun vuosi on kulunut pahemmista hässäköistä, olo on hieman haikea ja miettiväinen. Vuodenaika tavallaan kertaa asiat uudestaan, ei yhtä voimakkaasti mutta kuitenkin.
Vaikka en koe katkeruutta enää mihinkään suuntaan, tuntuu että en ole läheskään valmis vielä.
Naisystävääni arvostan siitä etä hän jaksaa minua tällaisenakin. Olen kokenut erittäin vaikeaksi sen että hän on joskus aiemmin ajautunut suhteessaan ns. rinnakkaissuhteeseen yrittäessään aiemasta ahdistavasta suhteesta pois. Jotenkin se haittaa minua, kokemuksistani johtuen. Vaikka han ei ole minua loukannut millään tavoin, ja asiat ei ole veljiä keskenään.
Olis kiva tavallaan olla kuin ennen. Huoleton. En tosin tiedä kauan siihen menee vai palautuuko täysin ikinä.
Kovat arvet se rakkaus ja perheen rikkoutuminenkin voi näemmä jättää.
Lopuksi tulee todeta tosin se että jos suhde on täysin solmussa niin eihän siinä vaihtoehtoja ole.
Nyt pitää lähteä nauttimaan syysilmasta, hyvää syksyä kaikille.
Vuosi sitten muuten omaan kotiin, vaimoni oli parin vuoden riitelyn jälkeen löytänyt uuden miehen ja tunnusti pettäneensä. Oli aika muuttaa kotoa pois.
Alku oli aika kurjaa, ex-vaimon kanssa riitely oli viikottaista ja huomasin että hän ei voinut hyvin. Itse panostin töihin ja sain pidettyä itseni kunnossa, illat ja viikonloput tyttären kanssa toivat iloa ja uskoa tulevaisuuteen.
Sitten tapasin naisen. Olemme nyt seurustelleet tiiviisti puoli vuotta, joskus mukavasti ja joskus ei. Kaipaan edelleen paljon yksinäisyyttä, omaa aikaa. Ehkä kuitenkin olen sillä tavalla keskeneräinen asioideni kanssa vielä.
Hyvä asia on että ex-vaimoni kanssa en ole riidellyt kuukausiin mistään.
Nyt kun vuosi on kulunut pahemmista hässäköistä, olo on hieman haikea ja miettiväinen. Vuodenaika tavallaan kertaa asiat uudestaan, ei yhtä voimakkaasti mutta kuitenkin.
Vaikka en koe katkeruutta enää mihinkään suuntaan, tuntuu että en ole läheskään valmis vielä.
Naisystävääni arvostan siitä etä hän jaksaa minua tällaisenakin. Olen kokenut erittäin vaikeaksi sen että hän on joskus aiemmin ajautunut suhteessaan ns. rinnakkaissuhteeseen yrittäessään aiemasta ahdistavasta suhteesta pois. Jotenkin se haittaa minua, kokemuksistani johtuen. Vaikka han ei ole minua loukannut millään tavoin, ja asiat ei ole veljiä keskenään.
Olis kiva tavallaan olla kuin ennen. Huoleton. En tosin tiedä kauan siihen menee vai palautuuko täysin ikinä.
Kovat arvet se rakkaus ja perheen rikkoutuminenkin voi näemmä jättää.
Lopuksi tulee todeta tosin se että jos suhde on täysin solmussa niin eihän siinä vaihtoehtoja ole.
Nyt pitää lähteä nauttimaan syysilmasta, hyvää syksyä kaikille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elän miehen kanssa, joka parhaillaan käy omaa erokriisiään läpi; erosta on aikaa kaksi vuotta. Mies ei ole selvinnyt vieläkään, ja se on tuonut monenlaisia ongelmia suhteeseemme, ja hänelle itselleen.
Mies näkee minussa myös entisen vaimonsa piirteitä, kuten sinä näet uudessa naisystävässäsi tämän saman mahdollisuuden pettämiseen, jonka koit ex-vaimosi taholta.
Kenelläkään ei ole helppoa. Koetetaan jaksaa!
on normaalia ,että noit asioita mietitään.niin kuuluukin.
Koeta jaksaa.
Vuosi on tosi lyhyt aika, verrattuna vaikka siihen mitä olette yhdessä eläneet, ainakin kuulosti siltä. Eihän siitä menneisyydestä koskaan eroon pääse, varsinkin jos on lapsia niin heidän kauttaan yhteys tulee kestämään loppuelämän, vaikkakin tunteet haalistuu, onneksi.
Oli tosi mukava lukea saman kokeneen miehen tuntoja. Itsellänikin on ollut, eron jälkeen, uusi suhde melko nopeasti ja myös tuntunut välillä rasitteelta mutta eroon siitä en ilmeisesti tarpeeksi halunnut kun se on jatkunut näihin päiviin saakka.
Vieläkin tulen välillä surulliseksi siitä menetetystä yhteisestä elämästä mutta minkäs teet. Täytyyy vaan näistä aineksista rakentaa itselleen mahdollisimman hyvä elämä ja luottaa tulevaisuuteen.