olen ollut nyt perheessäni tasan kaksi viikkoa.
perhe on ihana ja vanhempien kanssa tulen toimeen hyvin, silloin kun en ole "töissä".
mutta ongelmia on nyt ilmennyt, varsinkin tämän viikon aikana ja se pistää mielen matalaksi:
- ensimmäisellä viikolla tein lasten kanssa 4 päivää töitä tauotta, koska perheen äiti oli työmatkalla. yksi päivistä olisi kuulunut olla vapaapäivä minulle (viikonloppua), kahtena muuna päivänä tein tavallisen päivän. minulle oli luvattu maksaa erillistä palkkaa ekstratyöstä, näin ei tapahtunut kuitenkaan viikon lopussa. ajattelin, että menköön, koska viikko oli kuitenkin mahtava ja ihana ja perhekin loistava!
- tällä viikolla perheen isän käytös minua kohtaan minun siivoamisesta on ollut hirveää. ja eilen olin jo itku kurkussa siitä, kuinka hän huomautteli töykeästi vähän väliä asioista, jotka olin tehnyt huonosti. hän ei näytä ymmärtävän, että tämä on vasta ensimmäinen viikko minulle kotitöiden parissa (ja eka kerta aupairina!) ja varmasti teen parhaani. perheen isä jättää likaiset vaattensa portaisiin lojumaan ja jos en korjaa niitä se on taas huomauttamisen arvoista. minusta aikuinen ihminen voi ihan itse viedä vaatteensa pyykkikoriin, vai mitä?
lisäksi silitän vanhempienkin vaatteet vaikka alussa puhuttiin, että huolehdin vain lasten vaatteista.
- tänä aamuna aamutervehdyksen sijaan sain kuulla perheen isältä että en ollut TAASKAAN muistanut laittaa tiskikonetta illalla päälle. vaikka muina iltoina perheen isä tai äiti on tehnyt sen mukisematta siitä minulle mitään. tänä aamuna kun olikin likaisia astioita vastassa, se oli automaattisesti minun vika.
- työnkuvassani luki että kevyt kotityö sekä tavalliset pyykkihommat on minun työtäni. työnkuvaani kuului SILLOIN TÄLLÖIN lasten kylvettäminen ja nukkumaan meno, mutta koska perheen äiti on myöhään töissä perheen isä olettaa että se on minun työtäni automaattisesti ja jos perheen äiti ehtii tulla kotiin (= päiväni päättyy, yleensä 19-19.30), emmekä ole ehtineet kylpyyn niin "työaikani" ei lopu vaan perheen isä etenkin olettaa että kylvetän vielä lapset ja jos en, niin saan kyllä tuntea hänen käyttäytymisessään, että jotain olen jättänyt tekemättä.. oikeastaan, isä ei tunnu haluavan tehdä mitään lastensa eteen, silloin tällöin leikittää heitä.
isän ratkaisu huutamiseen on aina laittaa ne nurkkaan, mutta itsestäni se tuntuu pahalta, että joka kerta kun heillä on paha mieli jostakin, niin ne laitetaan nurkkaan seisomaan. (esimerkiksi jos pienimmäinen, 3v, ei mene vessanpöntölle silloin kun käsketään -> nurkkaan (hänelle sattuu silti vielä joskus vahinkoja ja siksi häntä käytetään pissalla, mutta toisaalta ei se pissa pakottamalla tule.))
- minun kuului saada kuukausittainen matkustuskortti kielikursseilleni ja kaupungin keskustaan, en luultavasti saakaan sitä, vaan ainakun haluan mennä keskustaan pitää pyytää rahaa päiväkohtaiseen lippuun perheeltä. tämä tuntuu rajoittavan jotenkin liikkumista. voinko vain sanoa joka päivä kun vähänkin huvittaa mennä, että tarvitsen rahaa lippuun?
nämä ei ole hirvittäviä ongelmia, mutta ne painavat mieltä kovasti, koska perhe on muuten mukava ja viihdyn täällä. tuntuu kuitenkin ettei työtäni arvosteta tai että heillä on sellainen kuva että yritän luistaa töistä. yritän tehdä vaan kaiken mitä on sovittu ja välillä jotain ekstraa, joka nyt tulee luonnostaan.
ensimmäinen viikko näiden kotitöiden parissa on kieltämättä ollut hieman hankala, koska ei meillä koskaan kotona siivottu niin ylihygieenisesti ja tarkasti kuin täällä. mutta nyt osaan, kun olen saanut ohjeet.
varsinkin perheen isän käytös minua kohtaan ja työtäni kohtaan on alentava. kun hän huomasi että en ollut pyyhkinyt pölyjä (perheen äiti oli puhunut imuroinnista ja moppauksesta) hän pyyhkäisi pölyt kirjahyllyn päältä juuri siivoamalleni lattialle...
ajattelin puhua asiasta tänä iltana vanhemmille. mutta tahtoisinkin tietää mitä muut ovat tehneet tällaisille "puolihuonoille" kokemuksille.
perhe on ihana ja vanhempien kanssa tulen toimeen hyvin, silloin kun en ole "töissä".
mutta ongelmia on nyt ilmennyt, varsinkin tämän viikon aikana ja se pistää mielen matalaksi:
- ensimmäisellä viikolla tein lasten kanssa 4 päivää töitä tauotta, koska perheen äiti oli työmatkalla. yksi päivistä olisi kuulunut olla vapaapäivä minulle (viikonloppua), kahtena muuna päivänä tein tavallisen päivän. minulle oli luvattu maksaa erillistä palkkaa ekstratyöstä, näin ei tapahtunut kuitenkaan viikon lopussa. ajattelin, että menköön, koska viikko oli kuitenkin mahtava ja ihana ja perhekin loistava!
- tällä viikolla perheen isän käytös minua kohtaan minun siivoamisesta on ollut hirveää. ja eilen olin jo itku kurkussa siitä, kuinka hän huomautteli töykeästi vähän väliä asioista, jotka olin tehnyt huonosti. hän ei näytä ymmärtävän, että tämä on vasta ensimmäinen viikko minulle kotitöiden parissa (ja eka kerta aupairina!) ja varmasti teen parhaani. perheen isä jättää likaiset vaattensa portaisiin lojumaan ja jos en korjaa niitä se on taas huomauttamisen arvoista. minusta aikuinen ihminen voi ihan itse viedä vaatteensa pyykkikoriin, vai mitä?
lisäksi silitän vanhempienkin vaatteet vaikka alussa puhuttiin, että huolehdin vain lasten vaatteista.
- tänä aamuna aamutervehdyksen sijaan sain kuulla perheen isältä että en ollut TAASKAAN muistanut laittaa tiskikonetta illalla päälle. vaikka muina iltoina perheen isä tai äiti on tehnyt sen mukisematta siitä minulle mitään. tänä aamuna kun olikin likaisia astioita vastassa, se oli automaattisesti minun vika.
- työnkuvassani luki että kevyt kotityö sekä tavalliset pyykkihommat on minun työtäni. työnkuvaani kuului SILLOIN TÄLLÖIN lasten kylvettäminen ja nukkumaan meno, mutta koska perheen äiti on myöhään töissä perheen isä olettaa että se on minun työtäni automaattisesti ja jos perheen äiti ehtii tulla kotiin (= päiväni päättyy, yleensä 19-19.30), emmekä ole ehtineet kylpyyn niin "työaikani" ei lopu vaan perheen isä etenkin olettaa että kylvetän vielä lapset ja jos en, niin saan kyllä tuntea hänen käyttäytymisessään, että jotain olen jättänyt tekemättä.. oikeastaan, isä ei tunnu haluavan tehdä mitään lastensa eteen, silloin tällöin leikittää heitä.
isän ratkaisu huutamiseen on aina laittaa ne nurkkaan, mutta itsestäni se tuntuu pahalta, että joka kerta kun heillä on paha mieli jostakin, niin ne laitetaan nurkkaan seisomaan. (esimerkiksi jos pienimmäinen, 3v, ei mene vessanpöntölle silloin kun käsketään -> nurkkaan (hänelle sattuu silti vielä joskus vahinkoja ja siksi häntä käytetään pissalla, mutta toisaalta ei se pissa pakottamalla tule.))
- minun kuului saada kuukausittainen matkustuskortti kielikursseilleni ja kaupungin keskustaan, en luultavasti saakaan sitä, vaan ainakun haluan mennä keskustaan pitää pyytää rahaa päiväkohtaiseen lippuun perheeltä. tämä tuntuu rajoittavan jotenkin liikkumista. voinko vain sanoa joka päivä kun vähänkin huvittaa mennä, että tarvitsen rahaa lippuun?
nämä ei ole hirvittäviä ongelmia, mutta ne painavat mieltä kovasti, koska perhe on muuten mukava ja viihdyn täällä. tuntuu kuitenkin ettei työtäni arvosteta tai että heillä on sellainen kuva että yritän luistaa töistä. yritän tehdä vaan kaiken mitä on sovittu ja välillä jotain ekstraa, joka nyt tulee luonnostaan.
ensimmäinen viikko näiden kotitöiden parissa on kieltämättä ollut hieman hankala, koska ei meillä koskaan kotona siivottu niin ylihygieenisesti ja tarkasti kuin täällä. mutta nyt osaan, kun olen saanut ohjeet.
varsinkin perheen isän käytös minua kohtaan ja työtäni kohtaan on alentava. kun hän huomasi että en ollut pyyhkinyt pölyjä (perheen äiti oli puhunut imuroinnista ja moppauksesta) hän pyyhkäisi pölyt kirjahyllyn päältä juuri siivoamalleni lattialle...
ajattelin puhua asiasta tänä iltana vanhemmille. mutta tahtoisinkin tietää mitä muut ovat tehneet tällaisille "puolihuonoille" kokemuksille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla oli ihan samoja ongelmia entisen auppari-perheeni kanssa, tosin vaan perheen äiti oli se huomauttelija..... vaihdoin perhettä ja kaikki alko meneen hienosti..... :D ei kaikki vaan osaa arvostaa aupparia......
olet keskustellut perheen kanssa. Ja miksi et kysyisi perheen aidilta uudestaan mita tyonkuvaasi kuuluu. Jos han on kanssasi samaa mielta siita mita sinun on tarkoitus tehda, kerro hanelle mita perheen isa laittaa sinut tekemaan ja mita han odottaa sinulta. Ja jos aiti ei ota uskoakseen, niin pitakaa palaveri porukalla. Puhuminen usein auttaa ja saa solmut avautumaan!
Ja jos sinun ei alun perin pitanyt silittaa perheen vaatteita tms, niin ala tee niin! Jata heidan vaatteensa pyykkikoriin ja silityslaudan paalle, ja kerro heille etta siella vaatteet odottavat HEITA, ei sinua. Tai vaadi heidan vaatteidensa silityksesta lisamaksua. ALa myoskaan anna huiputtaa itseasi palkan maksussa! Ota se mita sinulle kuuluu! Heille voi tulla tapa siita etta sopimuksista luistetaan ja palkkaa ei valttamatta makseta. Pida puolesi tytto hyva!!:)
Jos tilanne ei parane, voit aivan hyvasta syysta ilmoittaa perheelle et kiitti riitti! Palaa kotiin tai vaihda paikkaa jos meno jatkuu tuollaisena! Pida itsesi naisena ja pida puolesi!
Sanot, että perhe on yleensä ottaen mukava.
Mutta - mukava perhe EI tee tuollaisia asioita!
Onko heillä ollut ennen aupaireja? Kuulostaisi siltä, että etenkin perheen isä on yhtäkkiä keksinyt (ja luulee) että nyt talossa onkin joku, jolla voi teetättää kaiken ja ottaa siitä kaiken "ilon" irti. Älä tyttö hyvä tuhlaa elämästäsi kokonaista vuotta (tai edes puolta) paikassa, joka suoraan sanoen kuulostaa vedättävän sua. Jos sovituista asioista ei nyt kahden viikon jälkeen pidetä kiinni, voin luvata, että asia siitä vain pahenee. Sun pitää löytää itsestäs sellainen voima, että uskallat sanoa vastaan ja pitää puolesi. Kannatan, että pidätte keskustelutuokion, ja etenkin jos sulla on paperilla jotain niistä aiemmin sovituista työtehtävistä, ota se tueksi. Ja ota myös tueksi lista, tuollainen jonka tähän jo kirjoitit, niistä asioista, jotka mättää. Ja vertaa niitä heille. Sano suoraan, että jos asia ei korjaannu, et näe muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa perhettä. He eivät ilmeisesti tajua, että sulla ON valinnanvaraa etkä ole mitenkään sidottu palvelemaan heitä!
Että mua kismittää, kun perheet tekee tuollaista aupaireilleen. Häpeämätöntä kerta kaikkiaan.
Vielä yks asia: älä masennu, suutu! Siitä saat enemmän puhtia pitää puolesi.
Musta kyllä kuulostaa että te ette tule kauhean hyvin toimeen keskenänne, enkä ymmärrä, miten voit kirjoittaa perheesi olevan "ihana". Au pair ei ole orja jota saa kohdella miten tahansa, kuten tuo isä näyttää olevan. Musta on hyvä, että sä joustat esim. tuon äidin työn takia, mutta sun täytyy vaatia ylitöistä korvausta, jos niin on kerran sovittu. Ehdottaisin, että keskustelet perheen vanhempien kanssa tilanteesta ja kokeilet sitten vielä pari viikkoa, jos pääsette yhteisymmärrykseen. Jos senkin jälkeen vanhemmat kohtelevat sua samalla lailla, niin kehotan vaihtamaan perhettä, sillä tiedän kokemuksesta, että parempiakin löytyy!
Kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin.
No minulla vanhemmat vain huomautteli siivouksen puutteista, mutta "seläntakana" (kaikki jutut kyllä kuulin..) tulin vähän rankempaa kritiikkiä. Päätyönä mulla on siivous, iltaisin silitän ja olen joskus vauvan kaa. Ei pitänyt olla tuollaista, vaan tyyliin vaan aina vauvan kaa.
Ja alku on todella hankalaa siivouksen kaa, kun ei oo rutiinia enkä minä ainakaan ymnärrä joka päiväistä putsausta ja puleerausta. Ei tietenkään voi heti osata asettua sellaiseen valmiiseen lokeroon ,minkälaista se perhe olettaa. Joillakin host perheillä on ongelmia tajuta, mikä se au pair oikein on. Ei me olla mikään oma superrotunsa, jotka pelkällä ilolla tulee ja rakastaa korjata aikuisten ihmisten sotkuja ja hoitaa vaatetuksen. Miettisivät itseensä sillon 17-22 vuotiaina ja että olisko heistä ollut tuollaiseen kohteluun. Minulla on kiva perhe, tai ainakin äti ja lapset, mutta ajattelevaisuus ei ole niiden parhaita puolia.
Toivon sinulle hyvää tulevaisuutta. Ja jos vielä muutaman kuukauden kuluttua tuntuu ettei luista ja sua vaivaa, puhu. Tiedän, vcaatii hirmuisesti rohkeutta mutta se oikeesti helpottaa. Ainakin minulla helpotti.
hei,
Olen itse aikoinani ollut vuosia au-pairina joten kaikenlaista olen kokenut. Nykyään pojallani joka perheineen asuu englannissa on au-pair. Kaikenlaisia ongelmia on ollut kun vaan suullisesti on asioista sovittu. Viime käynnilläni "opastin" heitä tekemään kirjallisen työsopimuksen missä eritellään tarkalleen tiedot joita au-paisrin kuuluu tehdä ja mitä odotukset ovat miolemmin puolin. Tehdäänhän kaikilla työpaikoilla työsopimus ja ihmisten pitää tietää mitä odotetaan työntekijän tekevän. Kaikki osapuolet myös allekrjoitaa sopimuksen ja molemmille osapuolille jää oma kappale.Onhan kysymyksessä kuitenkin loppupelissä tyänantaja-työntekijä suhde.Tehtyään kyseisen työsopimuksen jossa ilmenee työaika, tehtävät jotka pitää suorittaa, palkkaus, irtisanomisaika jne. on perhe-au-pairsuhde toiminut moitteettomasti ja selkeästi. On helpompaa ja avoimempaa vedota sopimukseen jonka osapuolet ovat hyväksyneet ja allekirjoittaneet jos joku asia ei mene ninkuin on sovittu...SUOSITTELEN KAIKILLE. Antaa laillisen suojan molemmille osapuolille...