Olen hyvännäköinen, tosi hoikka, pitkähkö, nätti, kaunis, timmi, siro, naisellinen, söpö, osaan pukeutua, ja kaikin tavoin ulkoisesti hyvä pakkaus.
Siinä se sitten olikin. Kun minuun tutustuu vähän, olenkin hiljainen, ujo, epävarma, huonon itsetunnon omaava (tosin alussa saatan osata piilottaa sen) hiirulainen. En tule toimeen miehen kavereiden kanssa: saan jälkeenpäin kuulla miten he ovat ihmetelleet hiljaisuuttani. En osaa puhua paljon tunteistani enkä näyttää niitä ja vaivaannun helposti. Seurassani on tylsää. En osaa ottaa rennosti. Jännitän liikaa.
Kaikki suhteeni ovat päättyneet tuosta syystä. Ensimmäisinä päivinä miehet ihastuvat ulkonäkööni ja uutuus viehättää. Muutaman viikon tai kuukauden jälkeen he toteavat että olenpa hiljainen, onkohan minulla mitään annettavaa tai mielipiteitä? Sen jälkeen he kyllästyvät, eivätkä jaksa enää yrittää. En ollutkaan sellainen mitä he odottivat.
Osaan olla enemmän oma itseni omanlaisteni, sulkeutuneiden, kilttien ja ujojen miesten kanssa. Mutta kun minua ei kiinnosta moiset. Ihastun aina niihin sosiaalisiin hurmureihin. Tosin osaan minäkin olla sosiaalinen, pidän ihmisten seurasta, biletyksestä yms., mutta menen aina lukkoon sellaisen miehen kanssa johon olen ihastunut. Sisimmässäni olen hauska, puheliaampi ja viehättävämpi, mutta voi kun osaisin ottaa sen esiin kaikkialla, kaikkien kanssa...
Siinä se sitten olikin. Kun minuun tutustuu vähän, olenkin hiljainen, ujo, epävarma, huonon itsetunnon omaava (tosin alussa saatan osata piilottaa sen) hiirulainen. En tule toimeen miehen kavereiden kanssa: saan jälkeenpäin kuulla miten he ovat ihmetelleet hiljaisuuttani. En osaa puhua paljon tunteistani enkä näyttää niitä ja vaivaannun helposti. Seurassani on tylsää. En osaa ottaa rennosti. Jännitän liikaa.
Kaikki suhteeni ovat päättyneet tuosta syystä. Ensimmäisinä päivinä miehet ihastuvat ulkonäkööni ja uutuus viehättää. Muutaman viikon tai kuukauden jälkeen he toteavat että olenpa hiljainen, onkohan minulla mitään annettavaa tai mielipiteitä? Sen jälkeen he kyllästyvät, eivätkä jaksa enää yrittää. En ollutkaan sellainen mitä he odottivat.
Osaan olla enemmän oma itseni omanlaisteni, sulkeutuneiden, kilttien ja ujojen miesten kanssa. Mutta kun minua ei kiinnosta moiset. Ihastun aina niihin sosiaalisiin hurmureihin. Tosin osaan minäkin olla sosiaalinen, pidän ihmisten seurasta, biletyksestä yms., mutta menen aina lukkoon sellaisen miehen kanssa johon olen ihastunut. Sisimmässäni olen hauska, puheliaampi ja viehättävämpi, mutta voi kun osaisin ottaa sen esiin kaikkialla, kaikkien kanssa...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hmmm...tämä on minun mielipiteeni, mutta mielestäni ongelma ei ole sinun ujoutesi vaan huono itsetuntosi. Ja nehän eivät siis ole sama asia.
Tosiasia on, että hyvin harva mies jaksaa naista, joka jatkuvasti valittaa itsestään jotakin tai ei ole muuten sinut itsensä kanssa. Se vaikuttaa vähän itsesääliin vaipumiselta.
Sinun täytyy ilmeisesti vain kasvaa ja kehittää itsetuntoasi. Kyllä hyvin monet muutkin ihmiset ovat ujoja, eikä se välttämättä ole haitta.
Tuota olenkin ajatellut: kasvattaa ensin itsetuntoa ja luoda enemmän omaa elämää (= hankkia enemmän kavereita ja harrastuksia ym.) Silloin voisin vasta harkita seurustelua. Se vaan on aika vaikeaa...ainakin tuo ystävyyssuhteiden luominen...kun on niin hiljainen ja huonoitsetuntoinen...
Tarvitset vaan sellaisen miehen jolla on kärsivällisyyttä tutustua sinuun ihmisenä ja ottaa selvää millainen kukkanen sieltä kauniiden kääreiden sisältä löytyy. :)
Itsellenikin kelpaa ihan hyvin vaikka tuntikausien loikoilu nainen sylissäni auringonlaskua katsellen, ei siinä mitään sanoja tarvita. Rasittavaa jos pitäisi koko ajan pitää mielenkiintoa/suhdetta yllä keskustelemassa kaikesta siitä mitä tuolla sisäavaruudessamme liikkuu.
Ne tunteet voi osoittaa hellin teoin siinä missä sanoinkin, et varmaan vaan ole valitettavasti törmännyt (tunne)älykkäämpään mieheen vielä. Sosiaaliseet hurmurit kun tuppaavat keskittymään enemmän siihen pintaliitoon kuin oikeasti perimmäisten kysymysten pohdintaan mitä parisuhteeseen liittyy. Ei rakkaudessa ole kysymys siitä mitä toiselta voi saada, vaan mitä toiselle voi antaa.
Mulla on myös ihan sama ongelma! Tosin takana yksi pidempi suhde ja silloin ei tarvinnut asiaa kauheasti miettiä, mutta nyt kun olemme eronneet, on ongelma tullut taas esille uusien tuttavuuksien suhteen :(
Neuvoja kaipaisin myös minä!
ujoudesta pääsee eroon harjoittelemalla. ota mallia aktiivisemmista naisista, jotka jo hallitsevat homman. liika aktiivisuuskaan ei ole hyvästä.
puhuminen ei todellakaan ole välttämätöntä. miesten mielestä on kivampaakin tekemistä =)
Aikanaan olin kovin ujo, enkä juuri uskaltanut puhua vieraille. Ongelma pieneni huomattavasti kun tein jonkun aikaa sijaisuuksia ja jouduin puhumaan paljon. Selvisi sekin että suurimmalle osalle on ihan sama mitä niille sanoo, kun eivät kuitenkaan kuuntele tai ajattele mitään.
Ehkä sun extreemi ujous ja huono itsetunnon on aiheuttanut sun lapsuus? oliko sinulla hyväksytty olo? antoiko vanhemmat sinulle sellaisen olon että olet okei? vai laimminlöikö ne sinua? torju sinua? usein?
Sepä se. Koko ala-asteen ajan olin kiusattu ja yläasteella se muuttui syrjimiseksi. Vanhemmat kyllä ovat olleet suojelevaisia (ehkä liiankin, opettaneet liian siveäksi ja rauhalliseksi ja että on epäsoveliasta näyttää tunteitaan) ja ainoana lapsena on eläminen ollut aika hiljaista...
Onneksi olen edes ulkoisesti tässä vaiheessa "puhjennut kukkaan" niin saa hyväksyntää edes sen osalta. Ja olenhan pikkuhiljaa muuttumassa rohkeammaksi, vaikka vieläkin jännitän kaikenlaista.
Minulla täysin samanlainen tausta, mutten kuitenkaan ole paljoa komistunut niistä ajoista, eivätkä naiset ulkokuorestani kiinnostukaan, ja koen sen asian todella positiiviseksi. Minusta ei voi kiinnostua kukaan muu kuin sellainen nainen jolla on tunteita minua kohtaan. :)
Yhdenillan suhteita en harrasta, takanani kolme pitempiaikaista parisuhdetta jo on, ja elämääni tyytyväinen olen. Sinulla on nättinä naisena mahdollisuus liikkua missä piireissä vaan tahdot, käytähän viisaasti sitä mahdollisuutta ja etsi se oikea niiden joukosta joiden kanssa tunnet eniten yhteistä omaavasi.
Ei ole mitään väliä sillä miten hiljainen tai ujo on, jos se toinen ymmärtää sinua ja luonnettasi. Ja aidosti rakastaa. Ulkonäöstäsi kiinnostuvat miehet eivät muusta sitten välitäkään, heille on vain boonusta jos naisella on makuihinsa sopiva luonnekin, ja suhde kestää vähän kauemmin mutta hiipuu kun mies alkaa katsella itselleen hieman paremmannäköistä naista tai ainakin vaihtelua. Olethan sellaiselle miehelle pelkkä väline kuten muutkin naiset.
Tottakai sellaisen miehen kanssa voi "seurustella", antaa miehen käyttää hyväksi ja samalla saada hieman sitä kaipaamaansa läheisyyttä, elää tälläisessä molemminpuolisessa hyväksikäyttösuhteessa missä kumpikin toisesta saa haluamiaan asioita. Monet tuollaiseen tyytyvät, kun eivät usko parempaa löytävänsä.
Voi olla, että ajan myötä joudut hyväksymään ukon, kiltin miehen rinnallesi. Voi sitä kauheutta sitten :)
Jos ujoudesta tekee numeron, niin sittenhän siitä vasta riesa tulee. Ajattele vain, että olen tälläinen ja sillä sipuli. Hyväksykööt sellaisena kuin olen.
Itse olen myös hieman hiljainen, tosin kärkevästikin mielipiteitäni kerron toisinaan, mutta en ole koko ajan suuna ja päänä.
Eräs ystäväni kouluajoilta kävi meillä kesällä kylässä ja hän on kova puhumaan. Mieheni huokaisi helpotuksesta kun hän lähti. Ei olisi kuulemma jaksanut enää kauaa kuunnella :)
kuulosti aikas tutulta toi sun teksti... olen kans hyvän näkönen neitonen, mut turhan ujo. tuntuu ettei oikeen osaa aina olla oma ittensä vaikka haluaiskin vaan sit vaivaantuneena vetäytyy kuoreensa. kyllä mulla mielipiteitä on ja oon huumorintajunen, kiva ihminen, mut tää mun liika ujostelu häiritsee ja annan siten ihmisille itestäni ihan vääränlaisen kuvan... toisaalta kun mut oppii tuntemaan paremmin tulee hyvätkin piirteet esille...