Erosimme keväällä ja olimme mielestäni ihan hyviä ystäviä. Viikko sitten perjantaina myöhästyin tapaamisesta 10 minuutia (minun piti mennä hänelle yöksi ihan kaverina huom.) Hän suuttui koska myöhästyin mutta minulla oli ihan hyvät syyt eli ensimmäistä kertaa pyöräilin hänelle (auto oli korjauksessa) matka n.14km ja reitti ei ollut selvä.
Yritin viikon verran sen jälkeen tavoittaa häntä mutta hän sulki puhelimen heti eikä vastannut tekstiviesteihin.
Nyt sain tekstiviestin...
"Älä soita minulle, äläkä tekstaa. En aio vastata niihin. Käytäntö on osoittanut, ettemme voi olla ystäviä. Emme näköjään osaa, enkä enää aio väkisin yrittää. En ole vihainen, älä siis tulkitse minua väärin. Elämä kanssasi oli myötä- ja vastatuulta, niinkuin suhteissa yleensä. Jatkan matkaa nyt omaan suuntaan omalla arvomaailmalla ja toivon, että löydät elämääsi uusia tuulia ja uusia tuttavuuksia."
Kuusi vuotta takana ja tuntuu ettei toista tuntenut yhtään...hänellä oli kesällä vaikeaa töissä ja soitteli minulle että tulisin käymään (lohduttamaan)ja minähän menin ystävänä tukemaan. Nyt saan itse tälläistä palautetta...
Toisaalta tuntuu että hyvä kun lopulta paljastui millainen ihminen hän ehkä sisimmässään on. Tiedä sitten miten häneen vaikuttaa rankka dietti jolla hän on. Mielestäni hän on ollut aina kaunis vähän pyöreänäkin (80kg) enkä ole koskaan sanonut mitään hänen painostaan.
Piti vaan purkaa pahaa oloa. Sori kirjoitusvirheet en jaksa tarkistaa...
Yritin viikon verran sen jälkeen tavoittaa häntä mutta hän sulki puhelimen heti eikä vastannut tekstiviesteihin.
Nyt sain tekstiviestin...
"Älä soita minulle, äläkä tekstaa. En aio vastata niihin. Käytäntö on osoittanut, ettemme voi olla ystäviä. Emme näköjään osaa, enkä enää aio väkisin yrittää. En ole vihainen, älä siis tulkitse minua väärin. Elämä kanssasi oli myötä- ja vastatuulta, niinkuin suhteissa yleensä. Jatkan matkaa nyt omaan suuntaan omalla arvomaailmalla ja toivon, että löydät elämääsi uusia tuulia ja uusia tuttavuuksia."
Kuusi vuotta takana ja tuntuu ettei toista tuntenut yhtään...hänellä oli kesällä vaikeaa töissä ja soitteli minulle että tulisin käymään (lohduttamaan)ja minähän menin ystävänä tukemaan. Nyt saan itse tälläistä palautetta...
Toisaalta tuntuu että hyvä kun lopulta paljastui millainen ihminen hän ehkä sisimmässään on. Tiedä sitten miten häneen vaikuttaa rankka dietti jolla hän on. Mielestäni hän on ollut aina kaunis vähän pyöreänäkin (80kg) enkä ole koskaan sanonut mitään hänen painostaan.
Piti vaan purkaa pahaa oloa. Sori kirjoitusvirheet en jaksa tarkistaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsekin erosin keväällä 6-vuotisesta suhteesta. Olen onnellinen, että olemme yhä ystäviä. Helppoa se ei ole ollut, välillä nimittäin tulee niitä äkkipikaisuus puuskia, kun tajuaa että ei olekaan se ykkönen toiselle. Tälläsissä tilanteissa toinen on osannut antaa aikaa ja ymmärrystä. Nyt "puuskat" on vähentyneet ja kaikki hyvin. Jos eksäsi ei ymmärrä pitää ystävyydestä kiinni, ei auta kun jatkaa ilman toista, mutta toivotaan että aika parantaa.
Äsken hän yllättäen soitti ja puhuimme 1.5 tuntia välillä yhdessä itkien, ehkä pystyin hieman vakuuttamaan hänet siitä että minulle riittää jos voimme olla ystäviä.
Pitäisi varmaan keskittyä nyt itseensä, antaa sitä aikaa, käydä kuntoilemassa ja vähän virkistyä muuten.
Eniten kaipaan yhteisiä ilta kävelyretkiä.
Onnittelut että olette pysyneet ystävinä.