No niin no siinä kävi niin että harrastuksen parissa tavattiin ja aluksi ei ollut mitään mutta pikkuhiljaa alkoi sitten olla. olen ymmärtänyt vastuuni eikä se ole vähän. Tyttö on rakastunut minuun sydänjuuriaan myöden ja on luopunut kaikesta parisuhdetta uhkaavasta omasta halustaan ja myös minä. Viestit, mailit ja keskustelumme kertovat suoraa sen että olen hänelle koskaan elämässään ennen ollutta miestä tärkeämpi ja parempi.Myöskin hän on onnellisempi kuin koskaan. Minäkin aloin rakastumaan häneen ja odotamme ja laskemme vain tunteja että saisimme olla kahdestaan.
Yksi vaivaa ja se on ihmisten torjuminen tällaista näin ikäeroista suhdetta vastaan. Jos hän olisi 30 ja minä 50 niin varmasti "parempi". Me kuitenkin olemme yhdessä, uskollisina toisillemme eikä kukaan siitä tiedä.Olemme onnellisempia kuin koskaan, kumpikin. Mitä te olette tästä "ikäerohöösäyksestä" mieltä vai onko se nyt vaan minun päässäni suurimmaksi osaksi.
Mitä tekisitte sijassani, meidän jutussa?
Yksi vaivaa ja se on ihmisten torjuminen tällaista näin ikäeroista suhdetta vastaan. Jos hän olisi 30 ja minä 50 niin varmasti "parempi". Me kuitenkin olemme yhdessä, uskollisina toisillemme eikä kukaan siitä tiedä.Olemme onnellisempia kuin koskaan, kumpikin. Mitä te olette tästä "ikäerohöösäyksestä" mieltä vai onko se nyt vaan minun päässäni suurimmaksi osaksi.
Mitä tekisitte sijassani, meidän jutussa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
että hänellä on eri ajatukset 10 vuoden päästä. Mulla myös toistakymmentä vuotta vanhempi mies, ja ite oon vielä suhtkoht nuori ja jaksais painaa tukka putkella,mutt ku välillä tuntuu ett sai riippakiven jalkaansa ku vanhemman miehen otti. Mihinkään sitä ei saa lähtemään ,kun se on koko ajan niin väsyny(?!?). Erokin mielessä, se taitaa vaa vaatia paikkakunnalta muuton. Mutta ei tuomita, jos tuntuu että tää on nyt se juttu niin antakaa palaa. Tyhjä kait se on etukäteen murehtia.....
Sinun kannattaa lukea ketju osiosta Avioliitto/Vanhuksesta eroa hakeva! Sieltä löytyy monenlaista mielipidettä ikäerosta..
Itse neuvoisin Sinua harkitsemaan kaksi kertaa!:)
Vastasit itse kysymykseesi.
Kirjoitit: "... on luopunut kaikesta parisuhdetta uhkaavasta omasta halustaan ja myös minä..."
Jos tuo on totta, niin ei suhde tule pitkän päälle toimimaan. Tämä täysin riippumatta ikäerosta. Kuulostaa siltä, että olette vangitsemassa itseänne.
Pitäkää silmät auki. Ihastumisia ja rakastumisia tulee... ja menee. Älkää tehkö kummallekaan loukkua suhteestanne.
Edelleen kirjoitit: "Yksi vaivaa ja se on ihmisten torjuminen tällaista näin ikäeroista suhdetta vastaan."
Mitä asia muille kuluu? Kuunnelkaa itseänne ja olkaa rehellisisiä itsellenne ja toisillenne. Muita ja heidän suhtautumistaan ette voi muuttaa.
Molemmin puolinen rakkaus on nykypäivänä niin harvinaista jos sellasta löytyy niin kannattaa toimia. Moni menee nykyään naimisiinkin melkein enemmän velvollisuuden tunnosta kuin tunteiden perusteella. Liitotkin on sitten nykyään mitä on....
Ja ainahan voi erota jos se ei toimi.
Täytyy todeta,että itse oisin kovasti vastaan mikäli mun parikymppinen tytär toisi sinun ikäisesi miehen näytille,sillä sinä oisit hänen isäänsä vain 2vuotta nuorempi,ei meille ei olisi asiaa ja tytölle tekisin myös hyvin selväksi,että suhde loppuisi ennenkuin alkaisikaan.Tyttärelläni ei onneksi ole mitään tarvetta hakaeutua,saada noin turvallista olkapäätä isänhahmoa siis itselleen ja seurusteleekin itseään vain 4vuotta vanhemman miehen kanssa,ovat olleet nyt 2vuotta yhdessä,hyvä niin.Mielipiteitä mahtuu asiaan monenlaisia ja sinä teet kuten parhaaksi näet,sillä sinä kannat vastuun tekemistäsi ja valinnoistasi ja voit miettiä minkä hinnan olet valmis maksamaan.Syksynjatkoa!
Rohkaisen sinua kuuntelemaan sydämen ääntäsi ja pitämään jutussa puhumisen mukana jatkuvasti. Toivotan onnea suhteellenne. Osaat varmasti elämää enemmän nähneenä tehdä järkeviä päätelmiä myös nuoren naisen kypsyydestä.
Minä olen käynyt vastaavanlaisen kiirastulen läpi. Mieheni on minua 12 v. nuorempi. Olemme hyvin onnellisia edelleen vaikka vuosia on mennyt.