Tapasin netin kautta todella ihanan miehen,ajattelin,tää on liian hyvää ollakseen totta.Kummallakin natsasi kaikki hyvin eka treffeistä alkaen.Mutta...niitä tapaamisia vain oli kovin harvassa,aina hänellä oli muka kiirettä,kaikenlaisia syitä,(välimatka 290km),uskoin ja odottelin,josko pian nähtäisiin.Tulikin ilmi,että hänellä onkin avovaimo kotikaupungissaan ja vielä pari muutakin "hoitoa" siinä samalla.Ilmankos ei sitten riittänyt aikaa mulle tarpeeksi.Ei ihme,jos en usko kaukosuhteisiin,on helppo pitää miehen tollaista peliä,kun välimatkakin on riittävä,ettei heti ainakaan käry käy.Ja kaiken huipuksi tää avovaimo antaa anteeksi kaikki miehen seikkailut,kun rakastaa tätä miestä niin paljon,ettei halua menettää sitä.Voi hyvänen aika,miten naiset osaavat olla tyhmiä,kyllä niitä rehellisiä ja uskollisia miehiä on suomi täys,vai onko???
ei kaukosuhde kannata
maremare
71892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen juuri tutustunut netissä ihanaan mieheen ja välimatkaa on yli 300km. Olen mietinyt että kannattaako ruveta ollenkaan suhteeseen näissä olosuhteissa? Mutta tuskin kaikki miehet on samanlaisia sikoja kun tää sinun eteen sattunut yksilö!! OLisi kiva kuulla vastaavista, mutta positiivisista kokemuksista.
Hmms, itse olen kaukosuhteessa juuri omaan kultaani, matkaa melkein 300 kilometriä, MUTTA mieleen kun ei ole kertaakaan tullut eikä tule viritellä mitään muita juttuja. Sellainen kun ei kuulu elämänpiiriini..Kultaa tapaan niin usein kuin mahdollista
Mulla on kanssa sellainen tyttönen tuolla n. 250 km:n ja kolmen tunnin päässä. En minäkään lähtis ikinä pettämään, tällä kokemuksella ja ennen kaikkea sen tunteen vuoksi mikä mulla on tuota naista kohtaan... Kun OIKEASTI rakastaa jotain ihmistä, niin eihän sitä voi silloin toista loukata... Aina kun tapaan oman kullan, niin se on jotain aivan upeaa ja menee kaiken muun ohi...
Mulla kaks suhdetta ollu kaukosuhteita.. Se oli tosi ihanaa kun ei usein nähny, ni osas arvostaa niitä hetkiä joita kahdestaan vietettiin (viikonloput).. ja kyl niit sit odottiki :) Sit oli kyl moinen ikävä aina viikot mut, se kannatti. Viikonloput oli sen näkemisen arvoisia ja anto uutta puhtia että jakso seuraavan viikon koulussa! Romantikolle tälläinen suhde on tosiaan "PARATIISIA" hän saa viikot unelmoida ja miettiä mitä viikonloppuna tekeekään sitten oman kullan kanssa kun näkee. Ihminen osaa arvostaa paremmin suhteita, kun se joutuu tai saa kokea Kaukosuhteen. Mul ei ittel oo mitää vastaa niihi, jatkossakin varmasti tälläisiin törmäilen! Mut se riippuu paljon ihmisestäkin, jos epäröi pettämistä, niin silloin ei kannata edes yrittää. Molempien täytyy silti kestää ja hyväksyä pitkät välimatkat, muuten se ei kestä. Usko siihen että se mies on se oikea! Mä annan sulle sellaisen vinkin että koe se, älä epäröi, äläkä anna toisten sanoa että EI KANNATA!!!!
Meillä matkaa n. 500 km ja näemme kyläillen toinen toistemme luona yllättäen joka viikko tai vähintään joka toinen. Toistaiseksi toimii ja suunnitelmia on vaikka kuinka paljon. Ja *vispilänkauppa* ei ole kumpaisellakaan mahdollista. Pienessä kylässä on kiinnijäämisen riski suuri. =)
Meillä kyllä pelaa ja on pelannut moitteettomasti alusta asti kaukosuhde!
Tapasimme netin välityksellä,eikä kummallakaan ollut aikomustakaan minkään valtakunnan suhteeseen.Niin vaan puolen vuoden tutustelun jälkeen ruettiin pitään tiiviimmin yhteyttä ja kas kummaa kumpikin Rakastui =)))
Monet vuodet ollaan seurusteltu,matkaakin on 600km mutta tiiviisti pidämme yhteyttä
Tämä on ollut todella hyvää aikaa tutustua toiseen rauhassa,tosin puh laskut oli alussa kovat mutta vaihdoimme uuden saman liittymän ja sekin ongelma poistui.
Kummallakin on tahoillamme oma huusholli,molemmilla mielekäs työ eikä vielä kiirettä yhteen asumisella...kumpikin on malttanut odottaa,eli olemme samanluonteisia.Arvostamme omaa reviiriä...mieheni tosin ottaa silloin tällöin tulevaisuuden puheeksi ja silloin suunnitellaan tulevaisuus yhteiseksi.
Mutta...ajallaan sekin,sitten kun kumpikin on siihen valmis.
Eli...ei voi yleistää ettei onnistuisi.Aina völillä täältä luen hyvin onnistuneita tarinoita ja meillä yksi hyvä esimerkki.
Kun rakkautta riittää,on uskollinen eikä tule mieleenkään pettäminen ei kilometrit välillä haittaa mitään...päin vastoin pitää suhteen kuumana =))) Näin on!
Meillä aluksi joku 40km matkaa ja nyt vajaa 500km (hän meni Ruotsiin opiskelemaan;) ja ei tulisi IKINÄ mieleenkään lähestyä jotain muuta naista lemmen asiat mielessä. En vois elää itteni kanssa, enkä katsoa kultaani enää ikinä silmiin jos tekisin jotain tuollaista. Ihailen kyllä toisia kauniita naisia mutta se jää siihen. Mielestäni siihen on hyvä vetää se raja.