itselleen, että edelleenkin rakastan sinua. Asut toisen kanssa ja tiedän, että elämäsi on moninverroin helpompaa ja yksinkertaisempaa, kuin ennen.
Silti, en hetkeäkään epäile, ettet olisi omana heikkona hetkenäsi kaivannut yhteisiä aikojamme, sen verran sinua tunnen ja näin sen silmistäsi, kun ilmoitit muuttavasi yhteisestä kodistamme pois.
4 lastasi jätit yhteiseen kotiimme kanssani, kun päätit aloittaa uuden elämän ja omien sanojesi mukaan halusit saada elämäsi kuntoon.
Nyt asut kaiketi mukavasti, ajat autolla, johon meillä ei olisi koskaan ollut varaa ja perheenäsi pidät uutta avokkiasi(oikeastaan "jalkavaimoa", koska kumpainenkaan emme ole ilmeisesti pystyneet hakemaan virallista eroa)ja kahta pikkukoiraa(onhan "perheessä lapsia oltava!)
Olen antanut sinulle tilaa, enkä ole terrorisoinut uutta elämääsi millään tavalla. En ole roikkunut lahkeessasi, enkä koskaan aio niin tehdäkään. Toivon, että olet onnellinen, mutta epäilen silti sitä. Olisi melko omahyväistä ja itsekästä ajatella, ettei meidän rakkautta suurempaa voi olla...mutta häpeissäni myönnän niin kuitenkin ajattelevani.
Emme kertaakaan ole keskustelleet erostamme, emmekä niihin johtaneista syistä...olisi ehkä järkevää tehdä niin.
Itselläni ovat eropaperit lojuneet pöydällä kolmatta vuotta...en ole pystynyt niitä laitaamaan eteenpäin...jostain syystä.
Tässä välissä ehdin jo kerran ihastumaan melko tulisestikin. Mies oli kaikin puolin ihana ja tunne oli molemminpuolinen. Hän joutui kuitenkin lähtemään lkomaille ja jonkin aikaa lähtönsä jälkeen tajusin, ettei se välttämättä olisi toiminut ns. laastarisuhdetta paremmin.
Lasten asioissa puhumme puhelimessa sillointällöin. Äänesi on aina ystävällinen ja ihana. Kysyt mitä minulle kuuluu ja vastaus on yleensä eipä kummempia. Se on täyttä paskaa!
Tekisi mieleni sanoa, että kaikki on ihan perseestä nykyään ja että olet unissani lähes poikkeuksetta joka yö. Vaikka se on tavallaan ihanaa, en haluaisi kiduttaa itseäni yhtään enempää. Olet valinnut näin, ja aion kunnioittaa päätöstäsi, vaikka tiedän sen olevan tehdyn vaikeissa elämänkuvioissamme ja tilanteessa, jolloin olit heikoimmillasi.
Minä haluaisin jatkaa eteenpäin, jos koet, että ratkaisusi on ollut oikea. Silti luonteesi tuntien tiedän, että sinun on vaikea myöntää virheitäsi...ja siksi epäröinkin ottaa askelia poispäin.
On surullista junnata paikoillaan. Olla onneton paska ja saamaton nuljake.
Silti. Rakasta sinua edelleen. Ehkä sydämeni on kuitenkin niin avara, että sinne joku päivä joku muukin mahtuu...
En haluaisi
Silti, en hetkeäkään epäile, ettet olisi omana heikkona hetkenäsi kaivannut yhteisiä aikojamme, sen verran sinua tunnen ja näin sen silmistäsi, kun ilmoitit muuttavasi yhteisestä kodistamme pois.
4 lastasi jätit yhteiseen kotiimme kanssani, kun päätit aloittaa uuden elämän ja omien sanojesi mukaan halusit saada elämäsi kuntoon.
Nyt asut kaiketi mukavasti, ajat autolla, johon meillä ei olisi koskaan ollut varaa ja perheenäsi pidät uutta avokkiasi(oikeastaan "jalkavaimoa", koska kumpainenkaan emme ole ilmeisesti pystyneet hakemaan virallista eroa)ja kahta pikkukoiraa(onhan "perheessä lapsia oltava!)
Olen antanut sinulle tilaa, enkä ole terrorisoinut uutta elämääsi millään tavalla. En ole roikkunut lahkeessasi, enkä koskaan aio niin tehdäkään. Toivon, että olet onnellinen, mutta epäilen silti sitä. Olisi melko omahyväistä ja itsekästä ajatella, ettei meidän rakkautta suurempaa voi olla...mutta häpeissäni myönnän niin kuitenkin ajattelevani.
Emme kertaakaan ole keskustelleet erostamme, emmekä niihin johtaneista syistä...olisi ehkä järkevää tehdä niin.
Itselläni ovat eropaperit lojuneet pöydällä kolmatta vuotta...en ole pystynyt niitä laitaamaan eteenpäin...jostain syystä.
Tässä välissä ehdin jo kerran ihastumaan melko tulisestikin. Mies oli kaikin puolin ihana ja tunne oli molemminpuolinen. Hän joutui kuitenkin lähtemään lkomaille ja jonkin aikaa lähtönsä jälkeen tajusin, ettei se välttämättä olisi toiminut ns. laastarisuhdetta paremmin.
Lasten asioissa puhumme puhelimessa sillointällöin. Äänesi on aina ystävällinen ja ihana. Kysyt mitä minulle kuuluu ja vastaus on yleensä eipä kummempia. Se on täyttä paskaa!
Tekisi mieleni sanoa, että kaikki on ihan perseestä nykyään ja että olet unissani lähes poikkeuksetta joka yö. Vaikka se on tavallaan ihanaa, en haluaisi kiduttaa itseäni yhtään enempää. Olet valinnut näin, ja aion kunnioittaa päätöstäsi, vaikka tiedän sen olevan tehdyn vaikeissa elämänkuvioissamme ja tilanteessa, jolloin olit heikoimmillasi.
Minä haluaisin jatkaa eteenpäin, jos koet, että ratkaisusi on ollut oikea. Silti luonteesi tuntien tiedän, että sinun on vaikea myöntää virheitäsi...ja siksi epäröinkin ottaa askelia poispäin.
On surullista junnata paikoillaan. Olla onneton paska ja saamaton nuljake.
Silti. Rakasta sinua edelleen. Ehkä sydämeni on kuitenkin niin avara, että sinne joku päivä joku muukin mahtuu...
En haluaisi
Vastaukset 3
Vanhimmat
keskustella asiat halki....
Muista, että kaikista suurin on rakkaus.
täälläpä sama tilanne ...ei ole helppoa tämä vääntäminen saatikka tiedän sen että itse olen ollut alusta asti oikeassa kun erosimme, laastarisuhde on miehellä päällä ja tietää sen itsekin.Mutta ei ole helppo palata takaisin jos miettii mitä on tullut toiselle tehtyä...pitää itseään arvottomana rakkaudelleni ...ja ei ole helppoa jos painostetaan monesta suunnasta...yksityiskohtia sen enempää kertomatta elät minun tarinaani.Jaksamista sinulle sekä lapsille=)Minä yritän ymmärtää,rakastan,toivon ja uskon mutta koska se loppuu ei tiedä kukaan...
..oikein lukemani?Olet edelleen virallisesti naimisissa tuon kaipaamasi miehen kanssa?
Hei,haloo,ei siis pahalla!
Tietysti mies on sulle mielinkielin kun ei tarvi lapsistaan maksaa elatusmaksuja.
Menikö metsää?Jos,ei niin kysyn miten toi voi olla mahdollista?Onko miehesi osoite vielä sinun kanssa yhteinen ja miehesi epävirallisesti siis asuu jalkavaimonsa luona susiparina?
VOI,Ei! Nyt kiireesti viemään se avioero paperi ja ilmoita ukolles et osoitteen muutos pitää tehdä!No,ei oo ihme et sillä on rahaa nyt ostella autoja yms.
Niin ja jos olette asuneet kuitenkin virallisesti, eri ositteessa on aviero jo selvä, koska jostain luin, että aviopari asuessaan eri osoitteessa keskeytyksettä 2-vuotta(asumisero)ero astuu tään jälkeen voimaan.
Sinun pitää ottaa asianajaja,ensin kuitenkin mennä lastensuojeluviranomaisen luo jotta lasten huoltajuus voidaan ratkaista(elarit ja tapaamis oikeudet)
VOIMIA SINULLE,elä anna miehen vetää höplästä.