Edellinen keskustelu vajosi jo niin alas ettei kukaan varmaan sitä enää käy lukemassa, joten kopioin tämän vietini sieltä tänne alkuun. Tämä siksi, että tiedätte ettei ollut pilailuviesti ja, että joku muu samassa tilanteessa oleva saisi rohkeutta puhua asiasta.
Tässä viesti:
En ole voinut kirjoittaa tänne palstalle pitkään aikaan. Silloin, kun tuon aloitusviestin kirjoitin ja odottelin muutaman vastauksen, päätin, että on aika toimia todella koska en halunnut kokea sitä, jota olisi illalla ollut luvassa.
Teimme siskoni kanssa niin, että lähdimme ulos kodistamme ja menimme ystäväni luokse, joka ei tiennyt kotona tapahtuneista asioista. Kokosin itseni ja kerroin koko jutun ystävälleni ja sen jälkeen kerroimme yhdessä ystävän vanhemmille. Nämä vanhemmat soittivat sosiaaliviranomaisille ja sitä kautta asiat alkoivat järjestyä. Poliisit vierailivat isäni luona ja veivät hänet mukanaan kuulusteltavaksi.
Oikeudenkäynti on käyty, isä saanut rangaistuksen ja me pikkusiskon kanssa pääsemme sijaiskotiin, kun sopiva paikka löydetään. Siihen asti majailemme tämän ystäväni luona. Onneksi saamme olla siellä.
Ja jotkut epäilivät minua kirjoitukseni perusteella. Että kirjoitan liian hyvin tai jotain. Kyllä minun mielestä tämän ikäisen pitäisikin jo osata kirjoittaa virheettömästi. Vaikka olenkin kyllä aika hyväkin äidinkielessä, tai no ysin sain viimeksi todistukseen.
Kiitoksen mieleni rohkaisusta ja hyvää jatkoa kaikille.
Tästä alkaakin minun ja pikkusiskon uusi ja parempi elämä!
Ja tosiaan, kannattaa kyllä puhua asiasta jollekkin, joka voi auttaa. Elämä alkoi heti tuntua paremmalta, voin olla vapaasti, ei tarvii pelätä koko ajan.
Tässä viesti:
En ole voinut kirjoittaa tänne palstalle pitkään aikaan. Silloin, kun tuon aloitusviestin kirjoitin ja odottelin muutaman vastauksen, päätin, että on aika toimia todella koska en halunnut kokea sitä, jota olisi illalla ollut luvassa.
Teimme siskoni kanssa niin, että lähdimme ulos kodistamme ja menimme ystäväni luokse, joka ei tiennyt kotona tapahtuneista asioista. Kokosin itseni ja kerroin koko jutun ystävälleni ja sen jälkeen kerroimme yhdessä ystävän vanhemmille. Nämä vanhemmat soittivat sosiaaliviranomaisille ja sitä kautta asiat alkoivat järjestyä. Poliisit vierailivat isäni luona ja veivät hänet mukanaan kuulusteltavaksi.
Oikeudenkäynti on käyty, isä saanut rangaistuksen ja me pikkusiskon kanssa pääsemme sijaiskotiin, kun sopiva paikka löydetään. Siihen asti majailemme tämän ystäväni luona. Onneksi saamme olla siellä.
Ja jotkut epäilivät minua kirjoitukseni perusteella. Että kirjoitan liian hyvin tai jotain. Kyllä minun mielestä tämän ikäisen pitäisikin jo osata kirjoittaa virheettömästi. Vaikka olenkin kyllä aika hyväkin äidinkielessä, tai no ysin sain viimeksi todistukseen.
Kiitoksen mieleni rohkaisusta ja hyvää jatkoa kaikille.
Tästä alkaakin minun ja pikkusiskon uusi ja parempi elämä!
Ja tosiaan, kannattaa kyllä puhua asiasta jollekkin, joka voi auttaa. Elämä alkoi heti tuntua paremmalta, voin olla vapaasti, ei tarvii pelätä koko ajan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onko teille järjestetty mitään terapiaa???
Sinun oman itsesi vuoksi kannattas käydä jutteleen joko terveyskeskuksen terapeutille,tai sitten seurakunnassa on myös oma paikka missä voit puhuu.
Minä olen läheiseni kautta nähnyt mitä voi tapahtua psyykkeelle lopullisesti jos asiaa ei käy läpi jonkun auttajan kanssa.
Tästä läheisestäni tuli mies vihaaja ja hän kävi linnareissunkin sen vuoksi et halusi satuttaa kaikkia tuollaisia "piruja"kun sinunkin isäsi on.Otti siis lain omiin käsiinsä.
Olen perehtynyt tähän insesti asiaan ja olen huolestunut siitä mitä arpia semmosen kamalan asian minkä olet joutunut kokeen jättää sieluun.
Pahimmoillaan, tutkimusten mukaan, itse insestin uhrit voivat jatkaa samaa käyttäytymistä myös omiin lapsiinsa.
Vihjeeksi siis sinulle, jos olet puheväleissä isäsi kanssa joko suoraan tai välillisesti kannattaa kysyä häneltä vaikka suoraan, onko hänkin ollut lapsena hyväksikäytön uhri??
Hän ei ehkä muista tapahtumaa(aivot suojelevat kauheilta muistoilta)ja alitajusesti hän on ottanut oikeudekseen käyttäytyä itse sairaasti.
JAKSAMISTA!MUISTA,Sinä et ole syyllinen,olet uhri ja parasta mitä voit, on näyttää maailmalle ettei tämä asia saa sinua alistuun koko loppu elämäksesi!
..että asiat menivät sittenkin hyvin niinkuin ne nyt tuollaisessa tilanteessa voi mennä:-(
Olet ollut rohkea ja päättäväinen, isäsi saa Suomen lain mukaan rangaistuksen ja sinulla ei ole enää mitään pelättävää, eikä siskollasikaan sillä tuo sama kohtalo olisi siirtynyt siskoosikin myöhemmin aivan varmasti.
Nyt keskitytte omaan elämään, kouluun ja kavereihin. Olisi hyvä käydä läpi tuota tapahtumaa ammattiauttajan kanssa.
hyvin osaat analysoida tapahtunutta vaikka itse olet ollut tapahtumien keskellä,harva osaa tuolleen kirjoittaa oman perheen tapahtumista varsinkin noin arasta aiheesta kuin pedofilia omassa perheessä. Monet vaikenevat vuosiksi, sinä eikun yleisönosoastoille kirjoittelet ;) hämmästyttävää.
Kun olin siellä hoidossa pienenä äidin sisko
kopoloi minua ja suihkussa ollessani teki kaikennäköistä jota en nyt halua tässä alkaa erottelemaan.
Tosi hyvä juttu tosiaan. :)
Onnea teille!
ja tekijä on uhrille hyvinkin tuttu. Vaikka tapauksia on suhteessa tosi vähän mutta jokainen tapaus on tietenkin liikaa. Sairauden lisäksi siiheen että edes pystyy noin järkyttävään tekoon tarvitaan yleensä rikollinen mieli tai on mahdollisesti joutunut itse vastaavan uhriksi. Kannattaa käsitellä asia kunnolla tai muuten on mahdollisuus että toistat sen omalle lapsellesi.
Hyvä ja helpottavaakin kuulla, että asianne ovat järjestyneet. Täällä on jo annettu hyviä neuvoja ammattiauttajalla käymisestä ja se on seuraava ja ainoa oikea askel, joka teidän kannattaisi ottaa. Tuollainen asia jättää muutenkin aina jonkinlaiset arvet sieluun loppuiäksi, mutta hyvän terapian avulla saatte elämäänne paremmin järjestykseen ja uuteen alkuun tulevaisuuttanne ajatellen. Kipeää se voi tehdä, mutta haluathan itsellesi ja siskollesi paremman tulevaisuuden.
Charitzy:)
Tapahtuipas kaikki kovin nopeasti; yleensähän nuo oikeusjutut venyvät kuukausien mittaisiksi (tai sen odottelu).
Joka tapauksessa: Onneksi olkoon!
Saimme onneksi tosi nopeasti asian eteen päin. Tämä on pieni paikkakunta ja ei ihan joka päivä oikeudenkäyntejä ole, että voisiko siitäkin johtua nopea eteneminen.
Vielähän tuota puimista on lisää edessä. Huoltajuusasiat ja meidän tuleva koti. Ja kaikkea mahdollista vielä. Mutta pääasia on ettei meidän enää tarvitse mennä sen hullun ukon luokse.
Ja kyllä, terapia aika on varattuna jo, sosiaalitoimistosta käsin se aika meille annettiin.
hyvä että asiat järjestyvät.
Jotkut yksinkohdat eivät jotenkin täsmää mutta toivottavasti puhut nyt totta. Tuollaiset asiat ovat sen verran vakavia asioita, jos niitä keksii niin asia pitäisi antaa kyllä poliisin tutkittavaksi. Ylläpitohan voi helposti tarkistaa onko samasta IP-osoitteesta lähetetty muita viestejä ja mitä ne ovat koskeneet.
ole koulussa kun katsoo noita kirjoitteluajankohtiasi.Hyvä että jaksat noin häpeilemättä ja analyyttisesti kommentoida vaikka et ole saanut asioitasi vielä kuntoon. Ystäväsi perhe on ilmeisesti antanut myös sulle nettiliittymän käyttöösi.
"Jotkut yksinkohdat eivät jotenkin täsmää mutta toivottavasti puhut nyt totta"
Mitkä kohdat? Epämääräistä syyttelyä! Mietikkää nyt tarkkaan kannattaako noilla syytöksillä ottaa se riski, että ap. on oikeassa ja aiheutatte hänelle lisää traumoja! Aivan kamalaa, jos on tuossa tilanteessa, eikä ihmiset edes usko. Jos ap. valehtelisi, mitä sitten? Miksi hän täällä siinä tapauksessa vielä jatkaisi keskustelua aiheesta?
Parempi jättää tuollaiset syytökset tekemättä, vaikkei uskoisikaan kirjoitukseen, siltä varalta, että kaikki onkin totta. Minä ainakin uskon olevan totta. Pedofiileja on olemassa, sulkekaa silmänne jos haluatte, mutta älkää epäilkö niitä, jotka ovat sen kokeneet. Eihän siitä tapahtuman ulkopuolinen voi koskaan olla varma, kun ei itse ole nähnyt/kokenut. Epäily ja syyttely silti pahinta, mitä voitte tehdä!
Koulussakin on nettiyhteys! Samoin kirjastoissa jnejne.
"Hyvä että jaksat noin häpeilemättä ja analyyttisesti kommentoida vaikka et ole saanut asioitasi vielä kuntoon."
Niin onkin hyvä! Kauanhan ap. ehtikin olla sivussa tästä keskustelusta, selvittämässä asioitaan. Luepa esim. sen vuosiksi siepatun tytön haastattelu, kyllä hänkin ihmeellisen analyyttisesti ja järkevästi pohti asioita heti tapahtuman jälkeen. Ihmisellä on kyky järkeistää tapahtumat, pakkohan se on, jotta selviää edes seuraavaan päivään. Kuvitteletko, että rankkoja asioita kokeneet menettävät kirjoitus- ja ajattelukyvyn sekä älykkyytensä?
Tunnetasolla noita asioita on vaikeampi käsitellä, toivottavasti ap. saa siinä oikeanlaista apua terapeutilta.
...valhetta! Voihan näitä lukea sellanenkin jota oikeasti joku käyttää hyväksi lähipiirissä ja saa täten itelleen kullan arvoisia neuvoja.
En kyllä epäile kirjoituksen totuutta.
JEP, KAIKKIEM MEIDÄN ISÄT PUUHAILEE YLEENSÄ JOTAIN. MUN ISÄ ON TIENTEKIJÄ, ELI SE TEKEE TEITÄ JOTTA TEIDÄN MUIDEN ISÄT VOI SITTE AJELLA AUTOILLAAN.
asiaan?
Siis täh....miten isäs ammatti liittyy tähän asiaan mitenkään...mä vaan kysyn!!! opettele lukemaan
On täällä raadollista porukkaa kun on kyse mahdollisesta avunpyynnöstä pedofilian vuoksi. Jos lapsi tai nuori ei kykene soittamaan auttaviin numeroihin ja muutenkin puhumaan asiasta oikeasti toiselle ihmiselle niin nämä palstat voivat olla joillekin viimeinen oljenkorsi tuoda asia julki ja pyytää apua edes jollakin tavalla. Ja, tuollainen tilanne on niin järkyttävä, traumatisoiva ettei kukaan varmasti kykenisi asioiden selvittelyn ja oikeusjutun aikana käymään koulua. Kuinka siihen muka pystyisi keskittymään? Tällaiset kirjoitukset voivat olla oikeasti apuna samanlaisessa tilanteessa oleville lapsille ja nuorille, joilla on nykyaikana mahdollisuus käyttää tietokoneita monenlaisissa paikoissa ja yhteyksissä. Hieman ajatttelemista...
T.Charitzy
Asian julkitulo ystäväperheessä ja koulussa aiheuttaa omat paineensa ja myös häpeää hyväksikäytön uhrissa. Menisittekö itse kylmäpäisesti ja pokkana vaan kouluun niinkuin mitään ei olisi tapahtunut?
niin jos kyse todella olisi oikeasta tilanteesta mut tää on keksitty juttu. asiaa tosin ja sinänsä hyvä et kirjotetaan et ihmiset ymmärtäis millasta todella voi olla joillain lapsilla. mut jonkun verran asiaan perehtyneenä tiedän ettei asiat mene noin viranonmaisten taholta. mietin vain miksi joku kirjottaa tällaista, ehkä traumaattinen kokemus lapsuudessa josta ei ole voinut puhua saa jonkun kertomaan siitä nyt. psykoterapia olisi paikallaan kirjoittajalle.
siis tää on satua ja feikkiä koko juttu, otan osaa kaikkien teidän puolesa jotka uskoitte tähän hömppään. jotain tiedän minäkin ja ei ne asiat ihan noin nopeesti ja tuossa järjestyksessä mene.
kiinni jäit/jäittte hah!!! huomionkipeitä teinejäkö?
Tulin vielä kirjoittelemaan, varmaan viimeistä kertaa, koska niin paha mieli tulee ihmisistä, jotka epäilevät.
Asiat sujuivat nopeasti, onneksi. Toivoin mahdollisimman nopeaa käsitelyä ja sen sain ja olen todella kiitollinen siitä. En ymmärrä mikä siinä ihmetyttää joitakin tyyppejä. Mutta siinäs ihmettelette sitten.
Kouluun menin melko pian takaisin koska en halunnut jäädä murehtimaan paikalleni liian pitkäksi aikaa. Terapiassa käyn säännöllisesti ja se helpottaa oloa, kun saa käsitellä asiaa ammattiauttajan kanssa.
Isäni on ilmoittanut olevansa tyytymätön tuomioonsa, en tiedä mitä aikoo tehdä, uusi oikeudenkäynti vai mitä... Toivottavasti ei. Näistä pitää puhua sen lakinaisen kanssa, huoh. En halua nähdä koko miestä enää ikinä missään.
Kaikki on vielä vähän sekavaa, mutta kivasti lähtenyt elämä menemään raiteille.
Niin joo, tuosta koulusa olosta. Aika äkkiähän tuollainen juoru pikkupaikkakunnalla levisi ja tieto kaikkien korviin pääsi. Onneksi kukaan ei ole kiusannut asiasta tai aukonut päätään. Huomaa, että luokkakaverit ja muut ei uskalla oikeen puhua mulle mitään, mutta jospa se menisi ajan myötä ohi.
Ystäväni on ollut ihana tuki, samoin hänen perheensä. Täällä minä vieläkin olen ja ilokseni kuulin, että saatan voida jäädä tänne kokonaan. Sitten ysin jälkeen muuttaisin omaan asuntoon opiskelupaikkakunnalleni. Nyt uskaltaa jo katsoo tulevaisuuttakin...
En varmaan enää käy täällä lukemassa tai en tiedä.
Kyllä sen tietää ettei näissä uskota, kun kuka vaan voi tänne valehdella mitä vaan, mutta itse kyllä tiiän, et totta puhun.
Ja siitä vielä, kirjastossa oon kirjottanut tänne ja samoten ystäväni perheellä on nettiyhteys.
Kiitos kaikille jotka ymmärsi mua. Tänne kirjoittaminen on myöskin ollut helpotus.