Tuli tuosta eräästä kohtuullisen suositusta topicista mieleen, että kuinka tärkeänä yleensä pidätte sanoituksia metallissa.
Metallissahan on muun musiikin tapaan sanoituksia laidasta laitaan, mutta yleensä tuntuu ettei niillä niin suurta merkitystä ole. Tai pikemminkin paskat sanoitukset eivät niin haittaa, kun musiikissa on muutakin.
Metallissahan on muun musiikin tapaan sanoituksia laidasta laitaan, mutta yleensä tuntuu ettei niillä niin suurta merkitystä ole. Tai pikemminkin paskat sanoitukset eivät niin haittaa, kun musiikissa on muutakin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
jos biisi kuulostaa muuten hyvältä ni onko sillä sit väliä vaikka karjuis jotai siansaksaa sinne mikkiin, en tiedä, jotkut bändit ei panosta lyriikkaan paskaakaan, joillekin se on taas keino osoittaa oman "ideologian" ja "sanoman" tehokkuus
Kyllä on sen verran että metallin eri alalajeihin sovelletaan tietyn tyyppisiä sanoituksia ja aihepiirejä....
Ainakin uskottavuus menisi jos death-metallissa laulettaisiin cannibalcorpse-örinätyyliin samoja asioita kuin kikkelihevissä...jos George "Corpsegrinder" Fisher alkaisi mörisemään jotain lohikäärmeistä ja prinsseistä tai vastaavasti joku Timo Kotipelto kirkuisi ruumiiden silpomisesta ja muumion silmäkuoppaan nussimisesta niin jotain olisi pielessä.
Niinhän se on, että monien bändien kohdalla riittää että muutaman iskevän sanan erottaa sieltä täältä ja muut sanoitukset pyörivät ympäripyöreästi jonkinlaisen tunnelman ympärillä. Eli sanoitukset ovat osa soitantaa ja osa niin.
On toki kappaleita, jotka sanoituksiin tutustumisen jälkeen kuulee hieman eri tavalla, laajemmin.
Omalla tavallaan sanat ovat tärkeät esim. Cannibal Corpsella (!) Toisaalta My Dying Briden paikoitellen korniutta lähentelevät sanoitukset ovat oleellinen osa levyjen painokasta tunnelmaa.
Toisaalta tuntuu, että suurin osa Paradise Lostin tuotannosta on sellaista, että joitakin kertosäkeitä lukuunottamatta biisien sanoja voisi vaihdella sikinsokin keskenään eikä sillä olisi juurikaan väliä.
Eipä noilla lyriikoilla suurempaa merkitystä ole, jos musiikki toimii. Kuten olen aiemminkin maininnut, en ole enää vuosiin vaivautunut lukemaan sanoituksia muuten kuin poikkeustapauksissa - ja niistäkin suurin osa on ollut ns. huumorimetalliartistien tuotoksia. Esimerkiksi Zimmer's Holen, Lakupaavin ja The Rocking Dildosin lyriikat oli yksinkertaisesti PAKKO lukea. Ja hauskaa oli...
Sanat sitten ajallaan jos (silloinkaan tulee) mielenkiinto ottaa sanoista (tai asioista sanojen takaa) selvää. Moniulotteinen asia harvoin analysoimalla paranee, vieköön rytmi - sanat - melodia - mikälie mikä herättää tunnetta niin hyvä että ees se.
pysty kuuntelemaan muuten hyvääkään biisiä mikäli sanoitukset on perseestä, ääliömäisiä tai lapsellisia...onneksi lahjakkuus on useimiten monipuolista: kun osataan tehdä musiikkia niin yleensä tällöin osataan sanoittaakin.
Kokonaisuus on ratkaisevan tärkeää. Yleensä kuuntelen uuden äänitteen suoraan sen saatuani läpi, enkä juuri kiinnitä huomiota sanoituksiin. Yleensä sitten toisella kuuntelu kerralla otan joitain kipaleita tarkempaan käsittelyyn ja silloin kaivetaan sanakirjat ja koitetaan 5:n englannilla suomennella biisien sanat ymmärrettävään muotoon.
Musiikki on tärkeintä! Jos kitarointi ei pure, en yleensä vaivaannu kuuntelemaan toista kertaa ja eihän niistä sanoista nyt kaikkea tarvitsekkaan käsittää, sillä musiikki on siitä hauskaa että siinä kieli kuulostaa hyvältä vaikka olisi sitten jotain japania tai mandariinikiinaa, joista ei ymmärrä sanaakaan. Ja onhan Suomenkieliset bänditkin päässeet euroopaan soittamaan, vaikka eivät useimmat kuunteliat ymmärrä edes biisin nimeä.
Ovat ne sanoitukset sen verran tärkeitä, että kristillistä metallia en ryhtyisi kuuntelemaan.
Totta. Ja siinä se raja käytännössä kulkeekin. Vaikka musiikki olisi miten selkäpiitä värisyttävän upeaa tahansa, en kerta kaikkiaan suostuisi - yksin periaattellisista syistä - kuuntelemaan mitään monoteistista uskontoa julistavaa yhtyettä...
sanoitukset ovat usein todella julistavia, mikä ärsyttää monia. Miksei yhtä julistavat sanoitukset ärsytä vastakkaisella puolella? Tätä olen pohtinut, kun en jaksa uskoa kovin monien olevan vakaumuksellisesti tällaistenkaan sanoitusten kanssa samaa mieltä.
Kaipa se johtuu kristinuskon perimmäisestä luonnosta. Itseäni se ei ainakaan miltään osin puhuttele. Jos kristinopista karsittaisiin kaikki yliluonnolliset elementit, jäisi jäljelle kelvollinen elämänfilosofia muiden joukossa. Mutta myös antikristilliset eli samaan viitekehykseen kuuluvat sanoitukset ärsyttävät, jos niissä selkeästi ylistetään ns. pahuutta; ja varsinkin jos samaan soppaan sotketaan esikristillisiä uskontoja tai myyttejä. Yksikään pakanakansa ei tietääkseni ole palvonut yksiselitteisen pahoja jumaluuksia. Uskon, että ammoisina aikoinakin pahanpalvojat olisivat tulleet tuomituiksi ja päässeet hengestään...
Jos itsekin kommentoisin... Sanoisin, että muuten hyvä biisi kyllä kestää huononkin sanoituksen, mutta huonoa biisiä ei pelasta loistavakaan sanoitus.
Joku mainitsi, että eri genreissä lauletaan eri asioista, eikä gore-sanat sopisi Kotipellolle. Näin varmasti on. Metallissahan on alkujaan aika tiukatkin rajat sille, missä genressä lauletaan mitäkin. Jopa genrejen nimet paljastavat tämän, vaikka nykyään ei voi siitäkään olla enää varma.
Toinen asia on se, kuinka tosissaan sanoitukset tehdään ja ollaanko niiden ajatusten takana. En näkisi tätäkään ongelmana, kunhan ei sitten laula "julistavasti" jos ei ole oikeasti sitä mieltä. Kai sitä saa kuolemasta ja tappamisesta laulaa ilman intohimoa kumpaankaan...
sentencedissä oli minusta tosi hyviä sanoituksia
Riippuu yhtyeestä.
Jos sanoista saa tolkkua niin tottakai ne tulee luettua. Joku Immortal niin aivan sama lukeeko ne sanat vai ei.
merkitystä! Ainakin itselleni...
En kuuntelis itte ainakaa sellaista mättöä sekunttiakaan,
jossa sanoitus jää muutamaan typeräään lauseeseen, vaikka muuten olisikin
kaikki kohdallaan.
Joten sanomaa, sanomaa minulle, kiitos!
Ja mua jotenkin häirittee se, että sanoituksia
luokitellaan jonkun genren mukaan.
Voihan hevarikin laulaa,
että "Saatana, kun elämä on paskaa, taidampa ampua
siskoni aivot pellolle". You know mean?