Surullista
Olen onnellisesti(?) naimisissa, perheellinen ja lapset suhtkoht nuoria. Ja tietysti tärkeimpiä maailmassa. Nyt on käynyt niin että olen löytänyt töistä toisen, samassa tilanteessa eli perheellinen. Mitään väärää emme ole tehneet, emme pettäneet tai muuta mutta tunteita on paljon. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia tai tämän jollakin tavalla läpikäyneitä? Tapasimmeko vain liian myöhään vai onko vielä mahdollisuus yhteiseen onneen?
Olen onnellisesti(?) naimisissa, perheellinen ja lapset suhtkoht nuoria. Ja tietysti tärkeimpiä maailmassa. Nyt on käynyt niin että olen löytänyt töistä toisen, samassa tilanteessa eli perheellinen. Mitään väärää emme ole tehneet, emme pettäneet tai muuta mutta tunteita on paljon. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia tai tämän jollakin tavalla läpikäyneitä? Tapasimmeko vain liian myöhään vai onko vielä mahdollisuus yhteiseen onneen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
RUOHO ON VIHREÄMPÄÄ AIDAN TOISELLA PUOLELLA.....
ajan kuluessa, eli ei se ruoho loppujen lopuksi aina ole vihreämpi aidan toisella puolella, joten pysykää oman aitauksen sisäpuolella.
Mutkaiselta vaikuttaa tie siihen onneen. Ironista että täydellinen "vastakappale" tulee kohdalle vasta kun on ns. liian(?) myöhäistä. Liikenevä aika kuluu lähinnä unelmointiin :(((
minulla samanlainen tilanne. Olen perheellinen(2lasta, aviomies). tämä ihatuksen kohde on kylläkin sinkkumies. Tälläistä rakastumisen tunnetta ei ole aikaisemmin ollut, yhtä voimakasta. Entiedä mitä teen, en varmaan mitään...en halua jättää perhettä! TÄmä on yhtä tuskaa...
voipi viettää perhe-elämää, harrastaa jne ...
kyl se tunne siitä ajan kanssa hiipuu.
näköjään muitakin. Perusasetelma pitkälti sama, varattuja molemmat, eikä kotona pitäisi olla mitään pielessä. Vaivihkaa vaan työkaverista on tullut hyvin tärkeä ihminen elämässäni, ja tunteet ovat molemminpuoliset. Tulevaisuus on yhtä suurta kysymysmerkkiä ; toisaalta pelottaa rikkoa nykyiset kuviot, toisaalta pelottaa päästää tällainen "once in a life-time"-tunne menemään...
tarkkaan mitä teet. Tunteet ovat korkealla kun ette näe jatkuvasti. Miten sitten kun ensihuuma muutaman vuoden kuluttua ohi?
Miten luonteet sopii jatkossa yhteen?
Avioliittosi on onnellinen..kai.. siksi mieti hyvin tarkkaan.
Tuttavallani kävi vastaavassa tilanteessa huonosti. Otti eron ja muutaman vuoden uuden kanssa yhdessä olo epäonnistui, vaikka lupasivat elää ikuisesti toisilleen.
En kuitenkaan tarkoita, että sinulle huonosti käy, mutta miettiä kannattaa.
Minulla ihastuminen alkoi 7/04 työpaikalla ihanaan sinkkumieheen ja nuorempaan sellaiseen.Ajattelin antaa ajan kulua ja sitä sitten kuluikin erinäisten käänteiden kautta 8/06 asti.Nyt olen asioiden yli päässyt.Mitään fyysistä ei koskaan tapahtunut, mutta huomasin ettei hänen kanssaan arjesta olisi tullut koskaan mitään.Ei myöskään työn ulkopuolella harrastuksia, jotka olisi osunut yksi yhteen.Ja erityinen huomio.Viihtyi baareissa alituiseen.Ja niihin kun minä astun korkeintaan kerran vuodessa tai en silloinkaan.
Jos sanot olevasi onnellisesti naimisissa vaikkakin kysymysmerkillä niin vieraiden haikailu on silloin kukasta kukkaan lentämistä ja hetken huumaa. Kyllä vanhan suhteen pitää olla kuollut ja kuopattu ennen uusia. Muuten harmia tulee niin tolkuttomasti että käytännönasiat tappaa uudenkin suhteen. On helppoa leiriytyä eri leireihin parkkiintuneessa avioliitoissa ja kuvitella että työpaikalla ajatuksia ja toiveita mukaileva fantasiatyökaveri olisi sen oikeampi. Ei se vaihtamalla parane. Mieti miehesi tunteita, lastesi tunteita, tämän toisen vaimon tunteita, ja sitä kuinka paljon menisi rikki. Olisitko enää sama ihminen itsekään? Koeta ensin panostaa nykyiseen suhteeseen ja korjaa puutteita niin paljon kuin voit. Jos mikään ei auta, niin sitten päätös on sinun. Itse olin ihastunut sihteeriini useita vuosia ja hänkin minuun. Se suhde ei edennyt koskaan mihinkään pidemmälle ja hänen kavallettuaan 15000€ firman kassasta huomasin että olin ihastunut mielikuvaan siitä millaista meillä hänen kanssaan olisi ollut, ja se mielikuva ei ollut lainkaan realistinen. nyt jälkikäteen ihmettelen mitä ihmettä näin siinä typerässä petollisessa sutturassa. Haavekuvan.
Ilmeisesti puhuu. Onhan se niinkin niinkuin joku toinen viisas kirjoitti että aidan takana on ruoho vihreämpää. Ja jo Eevasta asti on himoittu niitä kiellettyjä hedelmiä. Täytyy kuitenkin muistaa että jokainen tapaus on omansa, ihmiset ja heidän tunteensa, kokemuksensa, elämäntilanteensa ym. taustat erilaiset. 90% todennäköisyydellä minäkin jätän vain haaveilun asteelle. Ja lämpimän ystävyyden. Mutta silti jää se yksi kymmenes. Tämä nykyinen suhde on kyllä käyty läpi eikä paljon enää kanna. Mutta mahdutaan silti samaan kotiin. Ehkä parempi se kuin rikkoa kaksi perhettä. Jos järjellä ajattelee. Mutta tunteethan ne ihmisillä on se driving force. Noh, annetaan ajopuuteoreeman hoitaa asia, katsotaan miten käy. Arvasit spuolen väärin: minä=he, puoliso=she. Mutta se nyt ei mihinkään vaikuta. Tyhmä suttura muuten, 15k€:n takia kannata kavallusta tehdä.
Elät vain kerran. Koe kaikki mitä haluat nyt! Kohta on liian myöhään.
Edellisen kirjoittajan tavoin en usko että ruoho on virheämpää aidan toisella puolella. Pidä perheesi koossa lastesi tähden. Suo heille onnellinen lapsuus ja isä. SIitä uksostasi ei tartte välittää; jos sillä olisi toinen nainen sihdissä, ei ajattelisi edes lapsiaan. (Mutta ajattele sinä silti :)) Pidä huoli ettei ukkosi saa mitään vihiä, jos "jotain" teet toisen miehen kanssa. Siinä vaiheessa lapset nimittäin kärsii.
Ajattele itseäsi myös!
Luota sydämen ääneen. Ja kiire ei ole..
Annetaan ajan kulua ja näyttää miten asia kehittyy. Minä ainakin jaksan odottaa.
Tällä palstalla saa kyllä kuulla saarnoja, yleensä niiltä jotka eivät yleensä tiedä mistä puhuvat. Luota itseesi.