Olen hollantilaisessa perheessa aupparina ja nyt he pyysivat minua mukaan lomalleen portugaliin! Suostuin heti mukaan silla en ole koskaan kaynyt tuolla etelaisemissa maissa. juttelin tana aamuna isantaperheen aidin kanssa ja he savoivat ettei mitaan tarvitse minun itse maksaa, no se koskee perisuomalaiseen ja kovaa ;) tuntuu etta jaa jotakin velkaa.
Ilmeisesti kyseessa on kuitenkin normaali kaytanto? Miten teidan lomanne perheen kanssa vat menneet?
Ja tarkein, mika olisi paras tapa kiittaa lomalle paasysta? olen jo heille kertonut miten iloinen olen kun paasen mukaan jne ja lupasin hoitaa lapsia jos vanhemmat haluaa tehda jotain kaksin. Ehdotuksia?
ja kirjottaa omia kokemuksia lomalla mukana olosta :)
Ilmeisesti kyseessa on kuitenkin normaali kaytanto? Miten teidan lomanne perheen kanssa vat menneet?
Ja tarkein, mika olisi paras tapa kiittaa lomalle paasysta? olen jo heille kertonut miten iloinen olen kun paasen mukaan jne ja lupasin hoitaa lapsia jos vanhemmat haluaa tehda jotain kaksin. Ehdotuksia?
ja kirjottaa omia kokemuksia lomalla mukana olosta :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
hehhe...sen sita saa kun kirjottaa liian nopeeta :P vat=ovat, kirjottaa=kirjottakaa...
Perusoletus lienee, että olet siellä lomallakin käytettävissä lastenhoitoon. Että varaudu siihen, mutta unohda kaikki muut tunteet jostain kiitollisuudenvelasta!
Lomasi maksaminen ei todennäköisesti tee perheen kukkaroon mitään suurtakaan lovea, eli ota se vain luontaisetuna ja ole onnellinen, että olet sattunut perheeseen, joka ei jätä sinua kotiin saatteena "pese sitten kaikki ikkunat ja seinät sillä aikaa kun ollaan poissa". Niitäkin on.
Itse olin au pairina perheeni kanssa Lanzarotella viikon.Minua ei otettu mukaan "huvin vuoksi" vaan todellakin menin matkalle mukaan töihin!Työaika suurinpiirtein sama kuin "kotona",tosin itse perheen kanssa tuli vietettyä enemmän aikaa :) minulle maksettiin matkat, ruokailut jne. ja minulla oli hotellissa kokonaan oma huone. En kokenut jääväni kiitollisuuden velkaan,sillä olin mukana au pairina ja töissä!!Sain muuten myös valita haluanko mukaan vai en!
On vaan ihan normaalia etta perhe ottaa sut mukaan lomelle. Elat heidan kanssaan joten jos he lahtevat lomalle niin tietenkin lahdet mukana. Torkeeta oliski jos ne vaan jattais sut tylysti kotiin.
Ekassa au pair paikassani perhe kysy aina etta haluanko lahtea heidan mukaan vai otanko lippujen hinnan mieluummin rahana. Joten kavin omia aikojani suomessa ja pariisissa.
Toisessa eli nykyisessa paikassani perhe lahtee Afrikkaan ja mina tietysti mukana. Tietysti olen iloinen siita mutta en kanna kummempaa kiitollisuuden tunnetta mukanani.
Nauti lomasta ja muista etta siella pitaisi patea ihan samat tyotunnit kuin tavallisena arkena.
ole se että perhe ottaa aina au pairin mukaan matkalle? tai että saa rahakorvauksen (=lippujen hinnan) siitä jos jää kotiin?? Se mielestäni olisi "normaalimpaa" että au pair jäisi talovahdiksi normaalipalkallaan.
En sitten tiedä kumpi parempi: kotona vai matkalla. Kuten useissa viesteissä todettiin "työmatka" se varmasti au pairille on, jos perheen mukaan lähtee
Tietysti se vaihtelee aina perheen mukaan mutta perusidea on se etta olet perheen jasen ja matkustat heidan mukana. Tai vastaavasti saat itse viettaa lomasi niinkuin itse haluat. Mutta ei sen loman pitaisi olla mikaan vain tyomatka sinullekkaan.
Viestistasi saa kuvan etta tunnet olevasi suunnattoman kiitollinen perheelle. Sita sinun ei mielestani tarvitse olla. Ala suotta tunne olevasi kiitollisuuden velassa. Ei myoskaan tarvi olla kiittamaton. 'Kultainen keskitie' patee hyvin tassakin:)
Meidänkin perhe lähti lomamatkalle ulkomaille ja pyysivät mut mukaan. Olin ihan innoissani aluksi,olin aina halunnut käydä kyseisessä maassa, mietin juuri tuota kiitollisuuden velkaa jne. eli aikalailla sama tilanne kun sulla nyt.
Mutta mutta...kuinkas sitten kävikään.
Lomapainajainen alkoi jo lentokentällä. Pienten lasten kanssa ei todellakaan ole rentouttavaa matkustaa.Koko loman oli sellanen olo, että en tiennyt koskaan milloin olin vapaalla ja millon en. Koska omia kavereita (ja siis omia menoja) ei ollut niin kuin "kotimaassa", ei niitä iltamenojakaan taikka muuten vaan vapaa-ajan menoja ollut kovin paljon(kohde oli pieni kylä)...Niinpä tuli vietettyä aika paljon aikaa perheen kanssa ja ainahan siinä on sellanen olo, että pitäis olla auttamassa millon missäkin isommassa taikka pienemmässä jutussa. Lopulta alkaa ärsyttää jo pöydän kattaminenkin kun hermot oikeen kiristyy. Yhtään ei auta asiaa se, että helposti ainoaa seuraa koko loman aikana ovat lapset ja perhe yleensäkin.Vanhemmat halusivat viettää iltasella omaa aikaa, joten luonnollisesti mä jäin aina lapsenvahdiksi. Oli aika rankkaa.
Ennemmin ehkä henkisesti rankkaa kuin fyysisesti...Ennen kun innostut liikaa niin ajattele asiaa niinkin, että he todennäköisesti haluavat sut sinne juuri sen takia, että saavat itse vapaa-aikaa ja avustusta,jotta voivat itse paremmin lomailla. Ja vaikka eivät sitä ääneen sanokaan, he mitä luultavammin kuitenkin ajattelevat niin että kun ovat sulle kerran vaivautuneet matkan järkkäämään niin sun tehtävä on kiitoksena näyttää koko ajan iloista naamaa ja olla apuna minkä kerkiät,muuten olet kiittämätön.Ja ennen kaikkea muista, että muuta seuraa ei välttämättä kohteessa ole. Olet perheen "armoilla" vieraassa paikassa, elät siellä täysin heidän ehdoillaan.Normaalit arkirutiinit ei ehkä päde,paikat ei ole tuttuja, ei ole niitä tuttuja leikkipuistoja mihin viedä lapset,ei leluja eikä kavereita lapsille jne. kyllä se vaan helposti alkaa työltä tuntumaan rankemman kautta...itse olisin loppujen lopuksi tuhat kertaa mieluummin hoitanut samat hommat kotimaassa tutuissa ympyröissä.
Tulipa pessimistinen kirjoitus. mutta meillä vaan loma ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut. perhe kyllä piti reissua oikein onnistuneena. Niinpä, minä pyöritin taloutta ja he lomaili...ehkä olin vaan liian tunnollinen. Toivottavasti sulle tulee kuitenkin kiva reissu ja pidät puoles niin että säökin saat nauttia lomasta:)!
Tuntui ku olisin itse kirjottanu ton, ihan samat fiilikset jäi mullekin perhe"lomasta". Aivan karmea viikko ja olin ihan poikki sen jälkeen. ei tulis mieleenkään enää lähteä perheen kanssa yhteiselle lomalle. Perheen kanssa arki sujuu kivasti, mitään ongelmia ei ole ollut ja he tuntuvat tykkäävän kovasti minusta, itsekin pidän heistä. Mutta liika on liikaa ja rajansa kaikella. on tosi rankkaa kun koskaan ei tiennyt olenko vapaalla vai en kun perheen kanssa siellä aikaa vietin. Hermothan siinä meinas mennä totaalisesti kun yhtään omaa aikaa ei ollut.Tai olihan sitä,mutta sillonkin stressasin että koskahan perhe tulee kaupasta ja sitte täytyy taas olla valmiina hymyilemään jne. Ikinä en saanu viikon aikana täysin rentouduttua ja vaihdettua vapaalle.Että ei se työnantajan kanssa lomailu kyllä mitään lomaa ole. En ikinä lähtis uudestaan perhelomalle vaikka kuinka kiva perhe olisikin kyseessä.
Oma perheeni otti minut myos mukaan lomalleen (tosin lomailtiin ihan vaan Cornwallissa ja sukulaisten luona Pohjois-Englannissa), joka oli tosi mukavaa. Muista kuitenkin etta vaikka olettekin lomalla, sa olet kuitenkin toissa ja normaalityoajat yms. patee. Eli saat varmasti vapaatakin, mutta sun ehdottomasti odotetaan hoitavan lapsia yms. matkan aikana. Siispa kannattaa unohtaa haaveet bailaamisesta ja rannalla makaamisesta ja lahtea reissuun tyonantajan ehdoilla. Hyvaa matkaa!
multa perhe kysy haluunko lähtä heidän kaa lomalle viikoks. tietenki suostuin ku en ollu koskaa sielä käyny.. he maksoi matkat, ruuat ja kaikki. lisäks sain vielä sen hotellin ainoon huoneen jossa oli parisänky, ja vanhemmat nukku olohuoneen sohvilla!!
lasten perään katsoin aamusin ku vanhemmat kävi harrastamassa jotai, ja muutamana iltana ku he meni ulos syömää.. vaikka vietinki paljon aikaa perheen kans, ei se ollu rasittavaa ollenkaa. riippuu vaa paljo perheestä. ja kaike lisäks hotellinaapurina oli kaks nuorta poikaa jotka heti pyysivät uimaan ja bileisii mukaa yms.. ja vanhemmat tietysti sanoivat et tokiha mun pitää mennä.. eikä ees huonoimmasta päästä ne jätkät ollu!!;D
eettä tämmöne loma oli mulla. ja voin sanoo et paras mitä koskaa ollu.
Minäkin pääsin perheen mukana heidän lomalle, mutta se oli kyllä todella kamalaa lukuunottamatta joitakin yksittäisiä hetkiä. Tietenki olin kiitollinen, että pääsin näkemään toisenlaista paikkaa, mut ei se tosiaan ollu rennompaa yhtään, vaan päinvastoin.
Heti viikonloppuna (viikonloput siis on ollu mun vapaapäiviä) piti olla lapsenvahtina illalla, ja muutenkin auttaa perheen äitiä koko viikonlopun ajan. Tuolla "lomalla" en tiennyt yhtään millon on vapaata ja milloin ei, joten periaatteessa olin koko pvän heidän kanssaan. Se oli kamalaa, koska ite tarviin ainaki omaa aikaa, omia juttuja ja irtautumista... Kun tuli toinen viikonloppu kuvittelin pääseväni tekemään omia juttuja eli tutustumaan alueeseen. Vielä mitä... Päädyin lopulta heidän mukaansa, ku he sitä niin kovasti halusivat ja tietenki jouduin siinä sit auttamaan perheen äitiä, joka oli kaiken lisäks huonolla tuulella!
Sanomattakin on selvää, et olin rättiväsyny ton loman jälkeen. Enemmän henkisesti kuin fyysisesti.
Mulle todellakin loma oli lomaa. Perhe oli koko ajan patistamassa menemään ja irtautumaan heistä ettei tuntuisi työltä.
Toisaalta, kun sai vapauden valita itse(ilman omantunnon tuskia) niin loma tuntui lomalta, vaikka perheen kanssa sen vietinkin.
Mun perhe lahtee lomamatkalle kahdeksi viikoksi, ja mulle maksetaan matkat ja hotelli lomakohteessa. Lisaksi mun kaveri tulee Suomesta mukaan, joten saamme viettaa aikaa keskenamme. Perheeni on jopa eri kaupungissa. Pelkasivat etta tylsistyn reissussa joten ehdottivat kaverin mukaan ottamista.. kustantavat hanellekin hotellin kohteessa. Tasta matkasta sovittiin jo silloin kun sopimusta tehtiin, ja sain valita lahdenko kaymaan Suomessa vai heidan mukaansa matkalle.
Nyt mua alko pelottamaan! toivottavasti siita ei tule tommoista painajaista niin kuin suurimmalla osalla :O
Mulla ei oo pahemmin ollut ongelmia isantaperheen kanssa, joitain pikkujuttuja lukuunottamatta, jotka ollaan hyvin selvitetty. Mutta ei se nyt niin mene etta automaattisesti auppari pyydetaan lomalle mukaan, olen ollut jo heilla vuoden ja aina kun he ovat menneet lomalle olen mennyt poikakaverini luokse, joka siis asuu tassa maassa. Ja meilla tama on toiminut hyvin.
Nyt he ensimmaisen kerran pyysivat mukaan ja kysyivat kayko paivamaarat jne. ja lahdin ihan innolla mukaan. Mua ei ollenkaan haittaa etta auttelen lasten kanssa, se on mulle ihan luonnollista jo nain yli vuoden jalkeen, ja haluan menna perheen mukana nakemaan ja kokemaan portugalin salat.
Ja minulle on oma huone kustannettu. joten hiukan omaakin tilaa on. Toivottavasti en nyt leiju paa pilvissa ja sitten tulee kylma totuus vastaan...hui! Odotin kylla etta suurimmaksi osaksi olisi auppareilla positiivisia kokemuksia lomista :o
no toivotaan etta lomasta tulee mukava.