Eli: Kysymys tarkoitettu lähinnä naispuolisille.
Oletko pettänyt nykyistäsi?
Oletko kertonut hänelle? Jos et, oletko pystynyt elämään normaalisti ja rakastamaan kultaasi täysillä?
Jos olet kertonut, kaatuiko/uhkasiko suhteenne kaatua?
Miksi petit? Oliko pidempiaikainen "ihastus" vai jostain baarista nykäisty? Oliko kultasi kanssa ongelmia vai...?
Olen aina halveksinut pettäjiä. Nyt olen itse sellainen, ja lisää haluan. En ole 2,5 vuoden seurustelusuhteeni aikana vilkaissutkaan ketään urospuolista, sillä kukaan ei näytä miltään koska rakastan kultaani niin tysillä. Sitten tulee eräs henkilö, joka on upea mies, niin ulkonäöllisesti kuin henkisesti. Kultani ystävä. Osoittaa välittävänsä ja suutelee, saa minut lähes sänkyyn asti. Saa minut koukkuunsa. Olemme nähneet silloin tällöin ja bailanneet, nyt emme tosin ole tavanneet lähes vuoteen. Silti kaipaan häntä. Haluan häntä niin perkeleesti! Haluan viedä sen kerran loppuun saakka. Haluan maistaa häntä, haluan kokeilla. Silti...en voi. Mitä teen haluilleni?! Haluan hntä vain näin, en koskaan jättäisi rakastamaani miestä hänen takiaan.
Miksi haluan häntä niin kovasti, vaikka en osaa edes sanoa muista miehistä ovatko he komeita, kukaan ei "nappaa."
Sängyssäkin kultani kanssa ajattelen usein tätä toista. Lasken senkin jo pettämiseksi.
Haaveilenko loppuikäni tämän miehen ihon kosketuksesta vartalollani vai kokeilenko kerran ja jatkan elämääni kultani kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut? Tämä koskee. Halu on polttava.
Auttakaa. Neuvokaa.
En ole mikään pikkutyttö, enkä rietas perjantaihuora, vaan vakavassa suhteessa oleva järkevä nainen. Tosin usko omaan järkevyyteeni on hälvenemässä.
Oletko pettänyt nykyistäsi?
Oletko kertonut hänelle? Jos et, oletko pystynyt elämään normaalisti ja rakastamaan kultaasi täysillä?
Jos olet kertonut, kaatuiko/uhkasiko suhteenne kaatua?
Miksi petit? Oliko pidempiaikainen "ihastus" vai jostain baarista nykäisty? Oliko kultasi kanssa ongelmia vai...?
Olen aina halveksinut pettäjiä. Nyt olen itse sellainen, ja lisää haluan. En ole 2,5 vuoden seurustelusuhteeni aikana vilkaissutkaan ketään urospuolista, sillä kukaan ei näytä miltään koska rakastan kultaani niin tysillä. Sitten tulee eräs henkilö, joka on upea mies, niin ulkonäöllisesti kuin henkisesti. Kultani ystävä. Osoittaa välittävänsä ja suutelee, saa minut lähes sänkyyn asti. Saa minut koukkuunsa. Olemme nähneet silloin tällöin ja bailanneet, nyt emme tosin ole tavanneet lähes vuoteen. Silti kaipaan häntä. Haluan häntä niin perkeleesti! Haluan viedä sen kerran loppuun saakka. Haluan maistaa häntä, haluan kokeilla. Silti...en voi. Mitä teen haluilleni?! Haluan hntä vain näin, en koskaan jättäisi rakastamaani miestä hänen takiaan.
Miksi haluan häntä niin kovasti, vaikka en osaa edes sanoa muista miehistä ovatko he komeita, kukaan ei "nappaa."
Sängyssäkin kultani kanssa ajattelen usein tätä toista. Lasken senkin jo pettämiseksi.
Haaveilenko loppuikäni tämän miehen ihon kosketuksesta vartalollani vai kokeilenko kerran ja jatkan elämääni kultani kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut? Tämä koskee. Halu on polttava.
Auttakaa. Neuvokaa.
En ole mikään pikkutyttö, enkä rietas perjantaihuora, vaan vakavassa suhteessa oleva järkevä nainen. Tosin usko omaan järkevyyteeni on hälvenemässä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
niinhän se on, että elämä on lyhyt.siksi, toteuta kaikki haaveesi, näin et jää katumaan kahdeksankymppisenä mitään. olen pettänyt ja tulen pettämään. en siksi ettenkö rakastaisi miestäni. en vain ole yhden miehen nainen. pystyn elämään normaalisti omani kanssa, koska omat pikku reissuni on lokeroitu omiin juttuihin. asiat pitää sisäistää itselleen niin ettei ne haittaa normaalia arkipäivää. julmaa, eikö?
en saano muuta kuin, että : kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan tjsp.
"Lokeroida omiksi jutuikseen?" Kuulostaa pikemminkin ihan normaalilta, eikä suinkaan julmalta. Taidatkin olla hedonisti ja egoisti samassa persoonassa :))
Tässä onkin taas esimerkki siitä miten yhden käsitteen "pettäminen" alle mahtuu kaikenlaista käyttäytymistä. Toiset lähtevät hyvin kevytmielisesti pettämään hetken hurmaa kokeakseen, ja toiset puolestaan voivat olla pettäjiä, elää rinnakkaissuhteessa monia vuosia, ja hyvin vakavissa tuumin vieläpä. Jotkut jopa lähtevät vanhasta suhteestaan ja perustavat uuden.
Pointti on kuitenkin sama, eli anna palaa vaan, äläkä mieti huomista. Elä vastuuttomasti ja jätä moraalikysymykset sellaisille, jotka ne hallitsevat. Liuota omatuntosi vaikkapa siiderillä. Kyllä se joskus helpottaa :))
kaikki haaveesi?
Älä kuule ihminen jakele älyttömiä neuvoja. Kahdeksankymppisenä saattaa nimittäin katua sitä, ettei elämästä jäänyt kuin luu käteen, vaikka kaikki omat haaveet tulikin toteutettua. Elämässä ei voi fuskata itseään ja toisia (myös omaa kumppania!) kohtaan pitää olla hyvä.
Jos kerran petät voit hyvinkin menettää nykyisesi ja aiheuttaa hänelle jotain kamalaa. On myös todennäköistä ettei sen toisen kanssa silti pidempi suhde toimisikaan.
Vältä tilanteita jossa näkisit hänet ja jatka elämääsi joka ainakin juttusi perusteella kuulosti onnelliselta !
Olen samalla suunnalla ajatusteni kanssa. Tämän opin itse kantapään kautta:
Seuraa löytää aina. Koskaan ei tarvitse olla yksin, ellei sitä itse halua. Vaikeus onkin siinä, että löytää kumppanin jonka kanssa voi ja pystyy elämään sitä tavallista arkea. Sellaisen jonka kanssa se oikeasti toimii.
Vaali siksi satasella sitä toimivaa suhdetta. Riskinotto ei aina kannata. Eikä aikaa voi koskaan kelata taaksepäin... ei koskaan
OLETKO VALMIS HEITTÄMÄÄN KAIKEN NYKYISEN POIS KATSO YMPÄRILLESI JA MIETI ONKO LIITTO MINKÄARVOINEN TAISTELE LIITTOSI PUOLESTA EI SE RUOHO OLE VIHREÄÄ KUIN HETKEN TOISELLA PUOLELLA AJATTELE NAINEN JÄRJELLÄ JA AJATTELE MYÖS MIESTÄSI VOITKO LOUKATA HÄNTÄ NIIN VERISESTI JA ONKO HÄN ANSAINNUT SEN?
Se on totta että ruoho on vihreämpää vain hetken siellä aidan toisella puolen. Silti sitä haluttaa maistaa. Ukkokultani (emme ole naimisissa emmekä vielä edes kihloissa) on upea ihminen, ja viimeinen asia mitä haluaisin tehdä, on loukata, tai muuten satuttaa häntä.
Tavallansa kuitenkin jo petän häntä,haluamalla toista. Saan siitä jo kylmiä väreitä. Puolustelen nyt itseäni,mutta jos seuraisin halujani, voisin jopa huomata että se vihreä ruoho aidan toisella puolen onkin vain harhaa, ja voisin loppuelämäni elää mieheni rinnalla onnellisena tietäen että saan häneltä parasta. En nyt puhu vain seksistä, vaan myös rakkaudesta ja elämästä yleensä.
Ja vastaukset joissa kehottettiin elämään täysillä, ovat tavallansa myös asiaa. Elämä on lyhyt, eikä sitä saisi tuhlata suremiseen tai muutenkaan heittää hukkaan.
Tämä kyseinen "kolmas pyörä" on myös ystäväni. Olemme usein keskustelleet myös hyvinä ystävinä ilman mitään "seksuaalista jännitettä". Uskon että tulemme olemaan ystäviä jatkossakin,tapahtuipa mitä hyvänsä. Hän on ymmärtäväinen tyyppi(itse asiassa mieheksi hyvinkin ymmärtäväinen, hän on se olkapää jota vasten voi itkeä). Minulle tärkeimmät elämänviisaudet ovat "antaa ajan näyttää" ja "kaikella on tarkoituksensa". Mitäs jos vain katson mihin elämä minua kuljettaa. Joten jos joskus herään tämän miehen vierestä, se on silloin tapahtunut,ilman että olen tarkoituksella vienyt asian siihen pisteeseen, ja jos kaikki ihana hajoaa ympäriltäni, silloin sillä on jokin tarkoitus. Vaikkapa se että jouduin oppimaan kaiken kantapään kautta ja rakentamaan kaiken uudelleen, ehkä parempana, ehkä huonompana. Mutta jos säilymme hyvinä ystävinä, ja pysyn mieheni kanssa yhdessä, silloin asian on tarkoitus olla niin.
En siis itse ala antaa merkkejä hänelle halustani saada tätä kyseistä henkilöä.
Silti toivon, että mieheni pettäisi minua. Voisin tehdä samoin, ja kärsisimme yhtälailla molemmat, yhdessä. Se voisi jopa vahvistaa suhdettamme. Tai sitten ei.
"antaa ajan näyttää" ja "..jos satun heräämään hänen vierestään" ymmärrän kyllä tunteesi ja ajatuksesi ratkaisusta, mutta se on silti mielestäni se helppo tie ulos.
Olet sitoutunut suhteeseesi ja siihen ettei sinulla ole muita. Haluja tulee ja menee, uskon täysin että pystyt halutessassi ohjaamaan ajatuksesi toisenlaisiksi. Kysymys kuuluukin miksi haluat pitää kiinni siitä unelmasta? Onko nykyisessä suhteessa parannettavaa, entä jos keskittyisit siihen? Onko nykyinen suhde "pelastamisen" arvoinen vai ei? Onko tämä toinen mies vain tie ulos nykyisestä? Ehkä nykyisessä ei ole oikeastaan mitään vikaa, mutta silti vaan tahdot ulos, mutta et pysty siihen koska ei ole tarpeeksi hyvää syytä. Jos jotain tuollaista "vain tapahtuisi" pääsisit kuin koira veräjästä. Selvittämättä asiaa itsellesi tai muille.
huomaamaan, että ollessasi suhteessa keneen tahansa, voi AINA rakastua toiseen(kin). Kysymys on pelkästään omasta järjestä, valinnasta ja siitä miten toimii.
Varoitus: Mitä enemmän annat omille haluillesi periksi, sitä enemmän haluat. Rakkaus ja himo on kuin huumetta.
Voi hyvänen aika... Jos todella rakastat miestäsi, ET PETÄ!!! Siis HALOO, nyt järki käteen! En sinuna muutenkaan tapaisi kyseistä miehesi ystävää, sillä hän ei ole edes oikea ystävä jos yrittää sinua saada.
Mieti miltä sinusta tuntuisi jos miehesi pettäisi sinua.
Luulisi aikuisen ihmisen osata tehdä valinta ja olla uskollinen omalle rakkaalleen!
Huh huh!
Luepa tuolta viereiseltä palstalta juttu tätistä joka kondomipaketin kera lähti laivareissulle,kärysi ja nyt on niiiin lyöty,kun ukko heitti 15 v:n jälkeen pihalle.
Pidä oma juttusi fantasiana,sänkytouhuissakin miehesi kanssa.Ei sillä ihastuksella sen kummempaa se liha ole.Et kadu
Kysymyksiä, vastauksia:
Valitettavasti petin nykyistäni pahimmalla mahdollisella tavalla, yhteisen kaverimme kanssa.
Tämä tapahtui ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Mieheni (olemme olleet yhdessä 8 v.) on työssä, joka vie hänet pois kotoa 1,5 kk kerrallaan. Sattuipa kerran niin, että kaverimme vaimo oli myös matkoilla, ja yhteisen alkoholipitoisen illanvieton jälkeen heräsin kaverimme kanssa samasta sängystä. Muistikuvia ei kauheasti tapahtuneesta ole, mutta pelkästä nukkumisesta ei ollut kyse.
Emme aio kertoa miehelleni tai kaverin vaimolle, liian monta ystävyyssuhdetta on kyseessä. Rakastan miestäni ja kaipaan häntä mielettömästi. Omantunnontuskat ovat hirveät, ja tiedän, että se ei tule toistumaan.
Kiinnijäämisen pelkoa ei ole, mutta se että loukkasin miestäni näin...
Olemme sopineet kaverimme kanssa, että kavereita ollaan edelleen, mutta täysin platonisesti. Olemme molemmat sitä mieltä, että tapahtunut olisi saanut jäädä tapahtumatta. Täytyy vaan kärsiä omissa nahoissaan, onneksi voimme kaverimme kanssa keskustella asiallisesti tapahtuneesta ja vuodattaa huonoa oloa toisillemme.
Täytyy tunnustaa: halveksin itseäni!
Kirjoituksesi tavallansa piristi minua...
Hyvä huomata että on muitakin. Olen tullut nyt siihen tulokseen että ei. En satuta kultaani. En koskaan enää. Mutta viinaa pelkään. Pelkään todellakin.
Siitä en voi luvata kellekään mitään, vähiten itselleni.
Teit aivan oikean päätöksen! Olet minua parempi ihminen kunhan vain pysyt päätöksessäsi myös humalassa. Viina on sitten viisasten juoma, eikä kuulu lakanoiden väliin. Paitsi että ikävä kokemus korventaa mieltä, ei siitä edes nauttinut! Molemmilla oli kunto sellainen, että hädintuskin voi seksikokemuksesta puhua. Kyllä oma mieheni on parempi mennen tullen.
Nyt vain toivotaan että ajan myötä olo helpottaa ja pystyn katsomaan miestäni silmiin hänen palattuaan kotiin.
Hän joskus sanoi, reissuhommiin lähtiessään että "pettää saat kunhan et jää kiinni", en tiedä onko hän minua koskaan pettänyt enkä tahdo tietääkään. Ei se ainakaan omaa oloani helpottaisi vaikka kuulisinkin hänen pettäneen minua.
Tiedän, että hän rakastaa minua ja minä rakastan häntä enää vaihtaisi häntä keneenkään toiseen.
Osta metri pari köyttä, etsi sopiva kiikku ja vedä itsesi siihen kiikumaan. Siinä ohje kaikille oksettavile pettäjille ja huorille kuten sinä. Toivottavasti miehesi saa tietää asiata..
-VijivereZ
Eikö me naiset olla sitä panemista varten??? Ei muuta ku paneskellaan kaikki kimpassa. Se on sitä aitoa oikeaa rakkautta!!! Mikä ihanampaa ku ei tarvi elää puutteessa? Turha moraali pois naiset niin ne miehetki tekee. Oikein kivat panoillat.... ja miehen kaatoon:))))
olen sitä mieltä, että loppujen lopuksi jokaisen pitäisi tehdä niin kuin hyvältä tuntuu itselle. Sinä itse olet se henkilö, jonka ehdoilla elät.
Jos joku toinen ihminen kuin se nykyinen seurustelukumppani tuntuu paremmalta ja viehättää enemmän, niin go for it. Ei kukaan kuitenkaan vuosien päästä murehdi niitä entisiä suhteita, olivatpa olleet kuinka hyviä tahansa.
Jokaisella asialla on alku ja loppu.
"Haluan häntä niin perkeleesti! Haluan viedä sen kerran loppuun saakka. Haluan maistaa häntä, haluan kokeilla. Silti...en voi. Mitä teen haluilleni?! Haluan hntä vain näin, en koskaan jättäisi rakastamaani miestä hänen takiaan. "
Jo on mulkunpuute mennyt kovaksi.
Tuollainen akka pitäisi heittää pihalle välittömästi, että voi mennä jakelemaan persettään ihan vapaasti.
Tilalle pitää ottaa oikea NAINEN, aaahhhhh...