Sitä aina mietti ennen, että olen järki-ihiminen, sydän tulee vasta sitten. Näin varmasti olikin ennen kuin elämäni mies (näin luulin) astui kuvioihin vajaa 5 vuotta sitten. Siitä alkoi vuosia kestänyt ylä- ja alamäkin, oltiin ja ei oltu yhdessä. Toinen muutti jo ulkomaille asumaankin vuosien varrella. Rakkaus vaan ei hävinnyt koskaan. Kuukausi sitten päätettiin yrittää vielä kerran. Mies sanoi, että tällä kerralla kaikki onnistuu varmasti, pakko!!! Jo seuraavana päivänä paljastui järkyttävä juttu, sydänkohtaus oli lähellä. Sain tietää toisesta miehen nykyisessä kotimaassa asuvasta tyttöystävästä! Soitin tälle naiselle ja erikoisessa tilanteessa ystävystyimme nopeasti ja vaihdoimme kahden vuoden ajalta (minkä hän oli tuntenut miehen) kaikki tiedot. Siitä asti olen keräillyt sydämeni kappaleita. Ei ole helppoa huomata, että 5 vuotta elämästä on ollut pelkkää valhetta. Tämän toisen naisen jutuista selvisi myös vanhempia asioita, minulle kerrottuja valheita. Miten voin olla niin sinisilmäinen?!? Ehkä siksi, että rakastin niin hirvittävästi ja halusin uskoa itseäni ja miestä, en kavereita, jotka näkivät aina hänen lävitseen. Miehen ainoa puolustus oli, että hän rakastaa kahta naista ja se on ihan normaalia. Meistä naisista kumpikaan ei usko hetkeäkään, että olemme ainoat naiset hänen elämässään. Tulipa ainakin kerralla loppu sille monen vuoden jahkaamiselle ja mieskin menetti kaksi hyvää naista kertaheitolla! Nyt on jäljellä enää pelkkä viha, mutta uskon parempaan huomiseen ja siihen, että vielä tulee hyvä mies, joka opettaa minut taas luottamaan.
Pakko vähän purkaa:)
Pakko vähän purkaa:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hemmetti, jo tuon sanan kuuleminen olisi pitänyt laukaista hälytyskellot soimaan. Ei ihmissuhteissa mitään pakkoja ole, niitä on korkeintaan sairaissa, hyväksikäyttävissä suhteissa.