jos uusi seurustelukumppanisi paljastaisi että petti kerran edellistä kumppania niin uskaltaisitko jatkaa sen kanssa? Vaikka se vannoisi ettei enää ikinä sellaista tekisi. Joutuisitko aina elämään pelossa vai uskotko ja antaisitko mahdollisuuden? Kannattaako muutenkin kertoa uudelle kumppanille pettäjätaustasta? Jos se ei siis tule missään muussa yhdeydessä ilmi.
seurustelu entisen pettäjän kanssa?
utelias
133440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos pettäjä petkuttaa siinäkin että sanoo pettäneensä, onkin todellisuudessa ollut uskollinen? ;-)
Noo... Eihän tohon oikein voi sanoa mitään yksioikoista. Kyllä tuo pettämistausta jonkun verran itseäni saattaisi häiritä, mutta haluaisin tietää ainakin syyt mitkä pettämiseen johtivat, myönsikö pettäjä heti tämän entiselle ja erosivatko he tämän tapauksen johdosta ja tekisin sen jälkeen uuden arvioinnin.
Itse en ole pettänyt kuin suutelutasolla entistäni ja tämä jo sai minut tajuamaan, ettei ole mitään syytä enää jatkaa suhdetta, joka on tunnetasolla kuollut, koska tällaista pääsee tapahtumaan. Hieman myöhemmin sitten aloitinkin suhteen tämän kanssa jota suutelin, vaikka se ei silloin (suutelutilanteessa) käynyt mielessäkään. Nyt tosin olen ainakin tuplasti onnellisempi kuin ennen, eikä toisten suutelu saati sitä pahemmalla tavalla pettäminen kävisi mielessäkään.
Eli älä automaattisesti tuomitse joskus pettänyttä henkilöä. Jos sinä olet hänelle oikea, ei niin pahoja houkutuksia yksinkertaisesti pääse syntymään, että ne johtaisivat tekoihin. Ainahan on tietysti se riski, että pettäjä toistaa tekosensa, koska kynnys siihen on jo madaltunut. Jos tämä tosiaan oli häneltä vain ainutkertainen hairahdus, eikä mikään jokaviikkoinen tapa, niin uskon, että tämä ihminen voi olla aivan yhtä luotettava kumppani kuin sellainen, joka ei koskaan ole pettänyt. Enkä usko että henkilö, joka suorastaan harrastaa pettämistä myöntäisi ikinä uudelle kumppanilleen pettäneensä.
Tosiasiassahan se on niin, että vain alussa kaatumalla oppii kävelemään.
Samoin on, että ongelmien ja niistä selviytymiseen johtaneiden ratkaisumallien avulla parisuhteesta tulee parempi.
Sillä jos ei ole alamäkiä, niin ei ole ylämäkiäkään. On vain tasaisen harmaata elämää.
Katso ensimmäinen tänään aloittamani keskustelu, minulla on juuri kuvaamasi kaltainen tilanne. En tiedä mitä tehdä...
Tunnustaminen tehdään sen takia että haluaa synninpäästön, puhdistautua ja samalla kertoa syistä jotka johtivat siihen pettämiseen. Kertoa siitä miten joku on tehnyt joskus väärin ja on ajautunut sivuraiteelle. Kukaan ei uudelle rakastamalleen kumppanilleen varmaankaan elvistele ainakaan aiheella. Minä luotan enemmän entiset pettämiset tunnustavaan kumppaniin kuin tuppisuuhun joka väittää olevansa 100% enkeli. Kaikki mikä herättää keskustelua parisuhteessa raikastaa ilmaa ja korjaa väärinymmärrykset ja käsitykset.
Sinäpä sen tiivistit juuri niin kuin minäkin asian näen.
Kerroin nykyiselle miehelleni kaiken paskan mitä on tullut tehtyä joskus aiemmin suhteissa. Kerroin myös syyt miksi niin tein ja mikä johti siihen, että piti pettää.
Oli aikamoinen helpotus tai synninpäästö kaikenkaikkiaan kertoa puolisolle millainen surkimus on joskus ollut. Tuntuu niinkuin iso este olis poistunu suhteesta ja iso kivi minun sydämeltä.
Mistään leveilystä ei ollut kyse, vaan siitä, että tällaista ei jaksa, eikä halua salata. Veihän tuo vuosia pystyä puhumaan asiasta, mutta nyt olen sinut itseni ja tekojeni kanssa.
Pettäminen on merkki, että suhde ei toimi. Merkki että ihmiset eivät ole onnellisia. Olisin voinut taata, että teen saman asian uudestaankin, jos olisin entiseen suhteeseeni jäänyt. Harmittaa vain se, että käytökselläni loukkasin myös toista osapuolta, eli henkilöä, jonka kanssa petin kumppaniani. Hänen kanssaan tuskin koskaan saan selvitettyä asiaa, mutta luulen että tavallaan kun kumpikin tiesi mistä on kyse, asia on sillä selvä. No ei ehkä ole, mutta...
Tärkeintä kuitenkin minun mielestä on se, että selvitetään kaikki tuollainen mahdollisesti joskus esiin tuleva jo suhteen alussa. Voi olla vaikeampi hyväksyä myöhemmin ja jonkun toisen suusta kuultuna kertomusta siitä että "sun puolisos on pettäny aikasemminkin, ole varovainen..." Herättää takuulla ihmetystä ja suuttumusta, että miksei itse voinut kertoa, vaan piti kuulla se ulkopuolelta.
Pettäminen ei ole mistään kotoisin. Jos nyt tietäisin, että en ole onnellinen, ennemmin jättäisin suoraan, kuin pettäisin enää koskaan ketään.
usein ongelmista siellä oman pään sisällä, ei pelkästään huonosta parisuhteesta. Jos sinun suhteesi on vielä tuore tämän uuden miehen kanssa, ns. ensihuumaa, mieti tulevaisuutta ja itseäsi. Ja mitä voit tehdä, jos pettämisen kynnys alkaa taas madaltua. Jotkut kestopettäjät syyttää aina syyttää huonoa parisuhdetta ja puolisoaan pettämisestä. Jokainen vaan tietää, että omien korvien välistä se vika löytyy. Aikuisella ihmisellä pitäisi olla kyky oppia virheistään, eikä jatkaa sitä kierrettä loputtomiin. Itse petin kerran ja se riitti.
Kaikenlaista muuta sontaa on ollut suhteissa, mutta vain edellisessä on mennyt niin huonosti ja ollut niin paha, että piti lohtua hakea muualta. Ja siitäkin on vuosia aikaa, kun silloista miestäni petin.
Nykyisessä suhteessani olen elänyt pari vuotta pian. Tässä ei ole mitään sellaista, miksi kynnys pettämiseen olisi laskenut. Edellisessä suhteessa sillä pettämisellä piti korjata itsetuntoa, hakea lohtua, hakea rakkautta mitä ei puolisolta saanut ja kostaa se loukkaaminen pettämällä.
Jos on kerran pettänyt, niin en sanoisi itseäni kestopettäjäksi. Tilanne nyt vaan oli silloin sellainen, että lähdin mukaan. Ja tiedän, että vika oli omani, ei ois ollu pakko lähteä.
Niin minäkin kerrasta olen opikseni ottanut. Vaikka sen jälkeen jatkoin entisen mieheni kanssa ja tilanne vielä pahenikin ajan myötä, en pettänyt, ei edes käynyt mielessä enää.
Nykyinen puolisoni on taas niin läheinen ja kultainen, että jos huomaisin olevani onneton hänen kanssaan, en ikinä pettäisi häntä, kun en uskaltaisi tai osaisi sanoa, että minun olisi parempi yksin.
vastauksista.. ja kiva tietää etten ole yksin tuommonen.. Itse olen nimittäin myös pettänyt ex-poikaystäväni kerran, yllätyin itsekin, en olisi ikinä itsestäni uskonut, no sen jälkeen kuitenkin jatkettiin vielä puoli vuotta yhdessä, kunnes tultiin siihen tulokseen ettei suhde toimi (siksi se pettäminen ilmeisesti tapahtuikin..)..
Nyt olen tavannut aivan mahtavan miehen joka pitää mua kuin kukkaa kämmenellä, kehuu jne, niin en tiiä miten uskaltaisin joskus tunnistaa sille mun taustan, se pitää mua niin hyvänä ihmisenä..Vaikka en sitä aina ole ollut.. Emme kuitenkaan vielä seurustele, mut toivon vaan että juttu etenee siihen, mut en toisaalta oikein uskalla seurustella kenekään kanssa ja tuntuu etten ansaitse ketään miestä enää ja et kaikki miehet jotka tulevaisuudessa saa tietää tosta pitää mua huorana ja jättää mut.. :(
Vaikka se pettäminen tapahtui vain kerran ja kadun varmaan koko elämäni tekoani, vaikka ex-poikaystävä antoikin mulle anteeksi.. Siksi kysyinkin teidän mielipidettä... Et kannattaako uudelle kumppanille edes kertoa koko juttua.. mut voihan olla että exä jossain vaiheessa tapaa sen ja kertoo itse.. Sen olis pahinta..
Mut en uskalla varmaan katsoa sitä silmiin sen jälkeen kun kerron totuuden, se murtaa sen hyvän kuvan musta minkä on ehtinyt jo saamaan.. Ja aina kun se kehuu mua, niin ajattelen etten ansaitse niitä kehuja, etten olekaan mikään hyvä ihminen, niin siinä vaiheessa tekee mieli kertoa kaiken.. Vaikka vasta tapailemme siis, emme seurustele vielä...
Ex-mieheni petti minua ja mielestäni en voi olla syyllinen pettämiseen sinänsä, mutta en siltikään ole sitä mieltä, että hän pettää automaattisesti myös tulevaa kumppaniaan. Meidän suhteemme tai sen huonous ei voinut olla syynä pettämiseen, koska joku toinen ei olisi vastaavassa tilanteessa pettänyt. Jokaisessa suhteessa on huonot hetkensä ja on pettäjän heikkoutta ratkaista ongelmia vieraaseen sänkyyn hyppäämällä. Jos pettäjä on analysoinut pettämistilanteen ja myöntää, että pettäminen oli typerää ja pettäjän vastuulla, hän on varmasti ottanut opikseen tapauksesta ja tietää tekonsa seuraukset. Jos taas pettäjä sysää vastuun pettämisestä petetylle ja huonolle parisuhteelle, kyseinen pettäjä todennäköisemmin pettää myös uudessa suhteessa.
Jokainen ihminen tekee virheitä. Jotkut ottavat virheistään opikseen ja jotkut toistavat niitä koko elämänsä. Jos pettäjä on miettinyt omia tekojaan ja haluaa elää uskollisessa suhteessa, hän on mielestäni epätodennäköisempi pettäjä kuin esimerkiksi "pettämätön", jonka mielestä toisen ihmisen haluaminenkin on jo pettämistä ja syy suhteen lopettamiseen. Pettäjä tietää myös elämän reaalitetit eikä katso maailmaa ruusunpunaisten silmälasien läpi.
Itse en haluaisi parisuhdetta esimerkiksi henkilön kanssa, joka olisi "eroamassa", haukkuisi vaimoaan ja vonkaisi minua suhteeseen. Minusta kyseinen henkilö olisi henkisesti kypsymätön ja meidän suhteemme vanhetessa kokisin saman kohtalon.
Voisin kyllä seurustella uskottoman kanssa. Silti "vannomatta paras"; sanoisin sen hänelle. Ja kumppanin uskottomuutta saa pelätä jokaisessa suhteessa aina, jos on pelkääkseen.
Minä uskalsin ja tein siinä virheen. Yleistää ei kuitenkaan voi, sillä aikaisemmassa suhteessä olen pettänyt itsekin, mutta enää en voisi kuvitellakaan tekeväni niin.
Jos jo joskus pettänyt voi tehdä sen uudessakin suhteessa, joten en sekaannu sellaiseen ihmiseen joka ollut niin itsekäs!