Tapasin viime viikonloppuna yhteisissä juhlissa sydänystäväni/entisen työkaveri, jota olin pitkään kaivannut.
kun vaihdoin työpaikkaa yritin pitää yhteyttä kuten aiemmin, asumme muutaman sadan metrin päässä toisistamme. Minä olen perheellinen (mies 2 aikuista poikaa) ja hän yksinhuoltaja 1 n.10 vee ikäisen pojan äiti. Nyt hän on vajaa vuosi sitten löytänyt uuden poikaystävän n. 8 vuoden sinkkuuden jälkeen ja sen jälkeen yhteydenpito hänen taholtaan supistui sähköpostilla kaiken maailman tyhmien kiertokirjeiden ja positiivari-mietteiden kierrätykseen.
Tuntui tosi pahalta,itkukin taisi hylkäämisentunteesta tulla, kun hän ei nk.tosiystävyyden jälkeen enää edes puhelun vertaa jaksanut olla kiinnostunut. Ennen lenkittelimme, vietimme yhteisiä naisten saunoiltoja, kävimme joogassa.
Kuten alussa sanoin tapasin hänet viime lauantaina ja täytyy sanoa että se PARANSI minun kaipauksen. Näköjään ihminen voi todella muuttua aivan toisenlaiseksi, se sydänystäväkin, sellaiseksi ettei yhteistä säveltä/puhuttavaa enää löydy.
Nyt on katkeruuteni häipynyt, en enää haaveile ystävyyden uudelleen lämpiämisestä.
Hyvästi ystäväni, toivotan sinulle aidosti hyvää jatkoa elämässäsi! Ainoa lupaus jonka tähän asiaan teen on se että EN aio olla se olkapää jota vaten itket kun seuraava sydänsuru tulee!
kun vaihdoin työpaikkaa yritin pitää yhteyttä kuten aiemmin, asumme muutaman sadan metrin päässä toisistamme. Minä olen perheellinen (mies 2 aikuista poikaa) ja hän yksinhuoltaja 1 n.10 vee ikäisen pojan äiti. Nyt hän on vajaa vuosi sitten löytänyt uuden poikaystävän n. 8 vuoden sinkkuuden jälkeen ja sen jälkeen yhteydenpito hänen taholtaan supistui sähköpostilla kaiken maailman tyhmien kiertokirjeiden ja positiivari-mietteiden kierrätykseen.
Tuntui tosi pahalta,itkukin taisi hylkäämisentunteesta tulla, kun hän ei nk.tosiystävyyden jälkeen enää edes puhelun vertaa jaksanut olla kiinnostunut. Ennen lenkittelimme, vietimme yhteisiä naisten saunoiltoja, kävimme joogassa.
Kuten alussa sanoin tapasin hänet viime lauantaina ja täytyy sanoa että se PARANSI minun kaipauksen. Näköjään ihminen voi todella muuttua aivan toisenlaiseksi, se sydänystäväkin, sellaiseksi ettei yhteistä säveltä/puhuttavaa enää löydy.
Nyt on katkeruuteni häipynyt, en enää haaveile ystävyyden uudelleen lämpiämisestä.
Hyvästi ystäväni, toivotan sinulle aidosti hyvää jatkoa elämässäsi! Ainoa lupaus jonka tähän asiaan teen on se että EN aio olla se olkapää jota vaten itket kun seuraava sydänsuru tulee!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et sä sit mikään ystävä hänelle ollukaan.
ihanaa etä ystävättäresi on löytänty onnen,on todella raskasta jaksaa yksin ja seurata toisten onnea vaikka oma sydän itkee verta. Olet aika kateellinen ja katkera, mikset ole onnellinen ystäväsi puolesta,onhan hänkin jaksanut parisuhdejorinoitasi vuosikauia. Menisit itseesi,ihan samanlainen olet varmasti itse ollut oman suhteesi alkaessa.
Minun sydänystäväni hylkäsi minut muutama vuosi sitten. En meinannut selvitä siitä millään. Vieläkin ottaa lujille. Varmasti olin joskus rasittava, mutta en voi ymmärtää kuinka hän saattoi olla niin järkähtämätön. Minulla oli kuolemantapauskin perheessä ja vakava sairaus läheisellä, hän tiesi, mutta ei ottanut yhteyttä. Tiedän, että ei ollut helppoa hänelläkään, mutta se oli niin kova paikka, että se vei osan minusta. Voimia sinulle.