pienenkylän vaihtoehdot??

Pikkukylissä on suuri joukko peräkammarin poikia. Siitä vaan soittelemaan ovikelloja, koska eivät nämä pojat mistään ole oppineet itse naista iskemään.

Paikalliseen baariin vain kaljalle. Sieltä löytyy tuttuja. Jos on niiin pieni kylä, ettei siellä edes kahvittelupaikkaa ole, niin hurauta taksilla lähikaupunkiin. Tai omalla autolla. Ei niiden tuttavien tarvitse naapurissa asua.

Ps. Sitä oikeaa ei olekaan. Tai on, kaikki voisivat olla. ;)

En ole asunut tosi pienellä paikkakunnalla, mutta olen ajatellut, että siellä seuranhaussa ei ole suuriin kaupunkeihin verrattuna pelkkiä ongelmia, on myös hyviä puolia. Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa ongelmana on varmasti se, että suurin osa nuorista on muuttanut koulun ja työn perässä muualle, joten ehdokkaita on vähän. Toisaalta tuossa niukkuudessa on juuri se hyvä puoli, vaikka se voi tuntua ristiriitaiselta.

Suurissa kaupungeissa ihmisiä on niin paljon, että monista sinkuista on tullut tosi nirsoja, he etsivät aina vain parempaa ja parempaa, vaatimuksilla ei tunnu olevan mitään rajaa. Pienellä paikkakunnalla ei haikailla supermiehen tai Miss Maailman perään, jo se on kova juttu, jos paikkakunnalla on edes muutamia suunnilleen samaa ikäluokkaa olevia sinkkuja, joihin on mahdollisuus tutustua. Emme tunne toisiamme antamatta toisillemme mahdollisuutta, isommilla paikkakunnilla yleensä tutustuminen ei pääse edes alkuunsa, kun toinen haluaa jo liihottaa haavekuvansa orjana jonnekin muualle. Pikkupaikkakunnalla kaikista potentiaalisista ehdokkaista otetaan huolellisesti selvää, toinen saa oikeasti sen mahdollisuuden, itsekin saa sen. Minusta tämä on seuranhaun ihannetila.

Näen ehkä maalaisromantiikkaa siellä, missä on todellisuudessa yksinäisyyttä, mutta kirjoitan tätä eräässä Suomen suurimmista kaupungeista ihan yksin, vaikka olen näennäisesti ihmisten keskellä. En ole mikään yli-ihminen, mutta minuun kunnolla tutustuva huomaisi monet hyvät puoleni, jos vain saisin mahdollisuuden. Ehkä uskon enemmän maalaistunteeseen kuin kaupunkilaisjärkeen, toisaalta täälläpä kuitenkin vain istun enkä muuta pois. Kaikilla meillä on omat haaveemme, ehkä ne realistisimmat unelmat joskus vielä kohtaavat todellisuuden. :)

täältäkään löydy vaikka on Pääkaupunki.

Kasvoin tuollaisessa kyläsessä. Ympärillämme oli vähän ihmisiä, ehkä vähemmän mitä siellä. Kaikki ikäiseni asuivat kilometrien päässä. Olin aika yksin... nyttemmin asun isohkossa kaupungissa ja sinkku olen siitä huolimatta. Mutta miten asumapaikka vaikuttaa tähän?

Nykyään näen päivittäin hyvin laitettuja nuoria naisia suojakuorineen. Sitä rempseyttä, jota maaseudulla joskus huomasi, on harvemmassa. Ihmiset ovat ehkä hieman vähemmän muodollisia syrjäkylillä eivätkä ole tottuneita kaupunkimaiseen tapakulttuuriin. Siksi paikallisten miesten käyttäytyminen voi olla hieman välittömämpää.

Uuden henkilön saapuminen on aina jonkinsortin uutinen, ja varsinkin sinkkunaisen saapuminen herättää aina spekulaatioita. Jos kylässä on vähän asukkaita, uuden ihmisen tulo sinne vaikuttaa tavalla tai toisella jokaisen kyläläisen maailman - tai oikeastaan kylänkuvaan. Se on ihan eri asia kuin jos kaupunkikerrostaloon tulee uusi naapuri; sehän ei ketään kiinnosta. Hyviä naapurussuhteita tulee vaalia kylillä.

Koska nuorna miehenä kylällämme ei paljonkaan teinityttöjä näkynyt ja sen jälkeen opiskelukaupungissa oli taas naisia paljon, ei harvojen vastaantulijoiden tuijottamisesta ole oikeastaan minulla muuta kokemusta kuin armeija. Silloin jokainen tuhannesta muusta kasarmin pojasta ihmetteli sitä ainoaa sotilaskodin tyttöä vanhempien rouvien joukosta.

Mutta maalaismiesten sielunelämästä minulla on jonkin sortin haju. Älyllisesti he eivät ole sen tyhmempiä kuin muutkaan mutta heillä ei ole tarvetta tuoda sitä esiin. Sosiaalisesti heillä voi olla kokemuksen puutetta. Jotkut ovat käyneet korkeassakin koulutuksessa ja sitten palanneet eri syistä. He eivät välttämättä viihdy kyläsen ainoassa baarissa, jos semmoista nyt 10 - 50 km säteellä onkaan. Lähikaupungissa he käväisevät, ja ehkä lavatansseissa.

Nykyään ei tarjonta toki ole lähimmän kaulaan hyppäämisen varassa, vaan kulkuvälineet ja teknologia vievät...

Tuntuu järkevältä hyvinkin, että kun tarjontaa on vähän, niin niille vähille annetaan paremmat mahdollisuudet.

Ihmisten tapaaminen vieraassa paikassa on tosin myös vaikeaa varsinkin, kun on se kylän ainoa vieras. Kaikki tietävät sinut mutta sinä et ketään. Ja kun nuo kuppilat (tai se yksi) ei millään tavalla houkuta.
Pitää kai odotella, että se prinssi ratsastaa jossain traktorilla vastaan ja PYSÄHTYY ;)

Asia on valitettavasti niin, että jos työsi liittyy luonnon/eläinten suojeluun/tutkimiseen on vaihtoehdot todella vähissä. Ko. henkilöihin aletaan olemaan tällä kulmalla jo kyllästytty.

Jos et kuulu edellä mainittuihin henkilöihin niin riittää, kun menet baariin ja kehut tiskillä saaneesi riistaa. Mies ehdokkaita alkaa kyllä sitten löytymään...

Vaikuttaa julmalta ja katkeralta, mutta sellaista se elämä täällä nyt vain sattuu olemaan...