täällä on paljonkin puhuttu siitä, että kaveri vain selittää omia asioitaan, eikä kysele toisen kuulumisia. minun kaverini kyllä pitää yhteyttä, eli soittelee ja nähdään myös silloin tällöin. mutta,hän selittää vain omia asioitaan, eikä minun juttuni kiinnosta häntä pätkän vertaakaan. hänen juttunsa ovat yleensä "pakkomielteistä", eli hän kertoo entisen miehensä nykyisestä tyttöystävästään juoruja,ja siksi hän näitä juttuja kertoo, koska hän ei ole vieläkään päässyt erosta yli, vaikka erosta on jo vuosia. en jaksaisi kuunnella näitä asioita joka ainut kerta kun keskustelemme.itse olen tullut juuri matkalta, ja kaverini ei ole kysynyt mitään matkastani, esim. että miten matka meni tai muuta vastaavaa. tein kylläkin itse sen, että lähetin hänelle matkalta viestin, ja kerroin minkälaista on. tiedän, että olin vähän pirullinen, mutta miksi minun pitäisi aina kuunnella samoja asioita häneltä. ei kaveriakaan kiinnosta minun matkakertomukseni, vaikka kuinka innoissani kertoisin hänelle.
kiinnosta kaveria
minun asiat ei
6465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuollaiseen asiaan törmää aika usein,tyypit valittaa kaverista joka puhuu omista asioistaan eikä ole kiinnostunut muusta kuin itsestään.
Selitys on yksinkertainen,sellainen kaveri pitää sinua kaverina ainoastaan siitä syystä että olet henkilö jolle purkautua.
Siis määritelmä ystävyydestä ei täyty,koska molempien täytyy saada ystävyydeltä jotain.
Sellaisia kavereita onkin hyvä näpäyttää,vältellä ja sanoa suoraan ettei nyt jaksaisi kuunnella.
Usein tuollainen pysäyttää ja pistää miettimään että kuinkas se nyt noin.
Ja tälläinen kaveri huomaakin syyn aivan itse.
Olen itse käyttänyt seuraavaa mallia,olen tälläiselle kaverille jättänyt kaiken kertomatta,jossain vaiheessa hän kuulee toisaalta asioistani tai ihmettelee missäs olen ollutkaan ,silloin olen vaan todennut ettei ole tullut mainittua kun ethän sinä koskaan ole kiinnostunut minun asioistani!
Toiset ihmiset ovat vain sellaista tyyppiä että kerrottavaa itsestään löytyy niin paljon omasta mielestään etteivät huomaa paapattavansa aina vain omaa stooria.
Mutta silloin kannattaa punnita mielessään onko kaveruus silti hyvä juttu?
Sama täällä, mullakin on ystävä joka puhuu aina vaan omista asioistaan ja ongelmista. Hänellä on oikeasti vaikeaa ollut ja kuuntelen mielellään, mutta hän ei voi käsittää että mullakin on vaikeaa ja tarvin kuuntelijaa. Kun yritän puhua asioistani hän heti keskeyttää ja alkaa puhua itsestään. Hänen läheisensä ovat minulle kertoneet että olen todella tärkeä ihminen hänelle.
Muuten hän ei kyllä käyttäydy itsekkäästi.
Kyllä minä loukkaannun jos mulla on ollut työhaastattelu ja ystävä ei kysy miten se meni, itse kysyn aina häneltä.
Aion kyllä ottaa puheeksi että voisi kuunnella minuakin ja kaikki joilla on sama tilanne niin kannattaa puhua ystävälle asiasta.
Mulla on yksi ystävä, joka on ihan jees tyyppi, mutta hänkin tykkää ennemmin puhua itsestään jne. Saatan joskus istua kaksikin tuntia puhelimessa miettimässä hänen ongelmiaan ja oikeastaan niitä samoja stooreja joita on jo mietitty. Hän myös kertoo herkästi samat asiat monta kertaa ja lisäksi hän selittää asiat ihan äärettömän pitkästi.
Toisinaan kun yritän sanoa jotakin omasta elämästäni, ei hän vastavuoroisesti osaa oikeastaan mitään kommentoida minulle.
Sama on huumorin suhteen, yleensä hänen juttunsa on niitä hauskoja mutta eräänkin kerran kun murjaisin vitsin...joka eräs toinen ystäväni kyllä tajusi heti, hänen kommenttinsa oli, että ei elämä ole niin mustavalkoista..Olin vähän että siis mitä!
Olen huomannut, että hän on muutenkin persoonallisuus, joka haluaa olla huomion kohteena erityisesti miespuolisten tuttujen keskuudessa, silloin hän on erittäin vilkas ja puhelias. Kahden kesken hän alkaa mieluummin puhua sydänsuruistaan kuin mukavista tavallisista asioista. Toisinaan jätän vastaamatta puhelimeen, koska en kerta kaikkiaan jaksa viettää töiden jälkeen paria tuntia vapaa-ajastani puhelimessa, kun voisi oikeasti nähdä ja muutakin elämää on. Välillä käy rasittamaan.
Minullakin on yksi kaveri, joka koko ajan selittää omista asioistaan, vaikken olisikaan joka kerta kiinostunut, on minun näytettävä, että asia olisi kiinostava, koska muuten hän suuttuu. Ja minun asioihin hän vastaa joka kerta samanlailla: "ahaa", "okei". Ja jos on vaikka viestinnällisistä keinoista kyse, niin se rasittava teini "äksdee" perään. Minusta on vain ärsyttävää kun joskus joudun tuntikausiksi murehtimaan ja neuvomaan häntä samasta asiasta (joka muuten koskee tulevaisuutta, kun kaverini väittää tietävänsä millaista hänen loppuelämänsä on hautaan asti), ja sitten kun minä sanon jotain asioistani, niin joko vastataan yhdellä sanalla ja sen jälkeen hän jatkaa taas oman elämänsä kerrontaa. Tai sitten hän yksinkertaisesti laittaa välit poikki. Tuota viimistä en ymmärrä alkuunkaan. Kaverini valittaa aina, joskus tuntuu, ettei hän muuta teekkään... Hän ei valita kenellekkään muulle kuin minulle. Ja kehtaa vielä väittää, että vain hän kuuntelee muiden juttuja, eikä kukaan kuuntele häntä. Tulee vähän mieleen, että missä kiitos, että hän häiritsee minua joskus keskellä yötä, että en pysty nukkumaan ja tämän takia joudun sulkemaan puhelimeni... Muutenkin ennen suuri ajastani meni hänen murheidensa pohtimiseen...
ei teistä taida kukaan olla oikein järjenjättilainen, kateellisten panettelulta vaikuttaa. Arvatkaas mitä? Miltä teistä tuntuisi jos ystävänne kertoisi teille että arvostaa teitä yli kaiken kun jaksatte kannustaa ja jakaa vaikeita asioita, olette luottamuksen arvoisia?
Ja sitten juoruatte täällä kun ette osaa/ viitsi tehdä töitä oman käyttäytymisenne eteen!Aina voi asiat ottaa puheeksi, ellei sitten halua tahallaan etsiä syntipukkia.
ihmettelen nyt vähän juttujasi.oletko kenties itse sellainen, että et kuuntele kavereitasi, vaan sinun juttusi pitäisi ainoastaan kiinnostaa?eim tässä omalla kohdallani ole ainakaan kateudesta kysymys, vaan ainoastaan kuuntelemisesta, jota myös haluaisin, että kaverini olisi myös kiinnostunut minun jutuistani.