Minulla on tällainen ongelma. Olen "oman alani töissä", mutta en viihdy niissä yhtään. Olen aiemmin tehnyt aivan muita töitä, ja aion vastaisuudessakin tehdä aivan muuta, mutta nyt on olosuhteiden pakosta tehtävä näitä "oman alan" töitä vähän aikaa (pitkä tarina). Ongelma on, että minulle on hirveän raskasta tehdä hommia joista en ole innostunut ja joita en - koulutuksestani huolimatta - pidä ominani. Työyhteisössä en kehtaa enkä uskalla puhua asiasta, koska muut pitäisivät minua huonona työntekijänä, ja pelkään että he hylkäisivät minut. Työkaverini luulevat että olen unelmatyössäni, ja kohtelevat minua sen mukaan, eivät huomaa miten heidän puheet tuntuvat minusta ärsyttäviltä. Haluaisin että joku ymmärtäisi miltä minusta tuntuu. Onko kellään ideoita, miten selvitä tällaisesta tilanteesta menettämättä mielenterveyttään?
Oletko väärällä alalla?
kokemuksia kiitos
51239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitä voi tapahtua jos vaihdat nyt työpaikkaa? Onko se sittenkään niin paha asia?
Toisaalta kukaan ei voi tietää miltä sinusta tuntuu jos et kerro siitä kenellekkään. Itsestä tuntui että olisi pitänyt kiljua kurkku suorana miten paha minulla oli olla että joku olisi tajunnut. Ja olisi pitänytkin kiljua.
Mielenterveytesi on kuitenkin viimesenä se ainoa mitä sinulla on. Sitä pitää vaalia. Mikään työ ei ole terveyden menettämisen arvoista.
mutta osa tehtävistä ei kiinnosta (ja ei kiinnosta ketään muutakaan havaintojeni mukaan). Vaihdan työpaikkaa heti, kun sopiva ilmaantuu.
Itse olen työskennellyt monella alalla ja jotkut ovat sopineet minulle sillä ajankohdalla. Mutta ihminen kehittyy ja kasvaa, siksi voi haluta uusia haasteita tai muutoksia. Se on vain tervettä. Vaihda ihmeessä, jos siltä tuntuu, kokemukset vain kasvattavat. Kun vanhempana olet monen alan töitä kokeillut, pystyt vertailemaan ja arvostamaan muita.
mennä vapaaehtosesti unelma-alasi lisäopintoihin työsi ohella. Saisit palan unelmaasi, ja samalla tähän pätevyyttä lisää unelma-alalles.
Ja sit voisit tällälailla yhdistää tavallaan nykyistä alaasi ja unelma-alaasi yhteen. Monipuolisuus on rikkaus tän päivän työelämässä.
Ja opintoja jos jatkat pikkuhiljaa aina lisää ja lisää niin helpompi ja "oikeutetumpaa" hakea unelmatöihisi.
Varmaan nykypäivän työnantajat tykkää siitä,e että työntekijä kouluttaa iteensä ja viel vapaaehtoisesti. Varsinki silloin jos nykyisessä työpaikassasi olis sattumalta viel unelma-alasi työtehtäviäkin.
Jep! Olen tietyn yleisalan korkeakoulututkinnon suorittanut, keski-ikäinen, ollut koko aikuisikäni aloilla jotka ei kiinnosta oikeasti tippaakaan. Niihin on vaan ajautunut ja joutunut koska muutakaan ei ole ollut tarjolle ja vanhemmilta oppimani moraali on sellainen että palkkatyötä on tehtävä elääkseen. Nyt toista vuotta vittumaisen tylsässä työssä, joka masennuttaa ja erakoittaa entisestään, en koe mitään yhteisöllisyyttä työkavereidenkaan kanssa, suurin osa eri aaltopituudella. Olisi pitänyt vaan alle kaksikymppisenä pitää päänsä ja hakeutua keinolla millä hyvänsä taiteiden pariin, se olisi ollut minun juttuni, taiteellinen, itsenäinen luova työ, ei paperinpyöritys pikkunippeleiden parissa ahtaassa konttorihuoneessa. Ainoa lohtu että työ on määräaikainen, en aio hakea jatkoa tälle pestille, ennemmin lähden vetämään henkeä kortistoon joksikin aikaa ja miettimään vaihtoehtoja. Henkisesti kuollut elämä ei ole elämisen arvoista. Ja kuinka moni meistä onkaan väärällä alalla, aika moni....