aina, jos meille tulee poikaystävän kanssa riitaa (neljä vuotta yhdessäoloa) hän joko poistuu paikalta/lyö luurin korvaan/ ei enää vastaa puheluun eikä tekstiviesteihin. pahimmillaan sanoo haluavansa erota. ja se olen lähes aina minä joka häntä joutuu lepyttelemään ja pyytelemään anteeksi. kyllähän hänkin sitten viimein pyytää anteeks, mutta tämä käytös loukkaa minua ja ollaan sovittu monta kertaa että selvitettäis asiat kerralla eikä aina tuo sama kaava - aina minut hiljennetään jos haluan vaikka vain ilmaista loukkaantumisena tai sen että poikaystävä on jossain asiassa kohdellut minua väärin. asiat jäävät kunnolla selvittämättä, enkä pysty olemaan hiljaakaan kaikista asioista. miksi hän ei pysty selvittämään asioita vaan pakenee aina paikalta vaikka tietää kuinka paljon se minua satuttaa? mitä ihmettä tulisi tehdä?
sama käytös jatkuu
epätoivoinen :(
52277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oppia ikä kaikki.
Munkin mies ahdistui alussa joka kerta kun minä otin esim. sanasta miestä ja vaadin selitystä möläytyksille yms. Hän pakeni milloin mihinkin suuntaan. Vuosia myöhemmin hän selitti, että omien virheiden näkeminen minun sanojeni kautta oli hänelle aluksi kauhistus. Hävetti ja oli niin syyllinen olo, että piti poistua paikalta, hän sanoi. Hän myös tunsi jäävänsä aina kakkoseksi puheen saralla, se otti ylpeydellekin, joten hän häippäsi muualle rauhottumaan.
Sen kaiken kuultuani ymmärsin omankin osuuteni asiaan, tajusin, että hyökkäsin vähän liiankin aggressiivisesti hänen kimppuunsa enkä tyytynyt vastauksiin, joita hän yritti omalla tavallaan antaa.
Olin tottunut riitelemään äänekkäästikin jo kotonani, kun taas hän tuli kodista, jossa oltiin korkeintaan harmistuneita. Mies siis kavahti minun kiihkeyttäni ja juoksi sitä karkuun!
; )
Nykyään (21v aviossa) me riidellään jo ihan tasavertaisina, koska miehenikin on oppinut pitämään puoliaan. Hän tajusi etten minä ole ilkeä vaan sinnikäs ja perinpohjainen oikeudenmukaisuudessani, joten nyt hänkin jaksaa perustella mielipiteitään, uskaltaa pyytää anteeksi äkkipikaisia möläytyksiään heti eikä huomenna jne. Enää häntä ei pelota negatiivisista asioista puhuminen koska hän luottaa siihen, että yhdessä me selvitämme nekin.
Me ollaan oltu yhdessä 12 vuotta, ja vieläkin tapahtuu karkuun lähtemistä tai totaalista vaikenemista. Kerran, kun kerrankin saimme jonkunlaista keskustelua aikaiseksi, mieheni sanoi, että ei hän halua omia töppäyksiään enää retostella eikä niistä keskustella. Kyse on siis siitä, että miestä nolottaa.
Tuo on toinen asia, että jos nainen on verbaalisesti lahjakas, niin ei siinä ole paljoa miehellä sanomista. Hän jää auttamatta kakkoseksi, ja silloin on helpompi vaieta tai poistua paikalta. Hänellä on silloin edes jonkunlainen valta ja ote tilanteeseen.
Pitäisi naisten jaksaa kuunnella miehiä, ja vaikka miehellä on oma tuntemuksensa asioista, ei kannata heti nousta takajaloilleen puolustamaan omaa kantaansa. Tunteethan eivät ole koskaan vääriä, miehilläkään...
Tämä viesti ilahdutti suunnattomasti. Minullakin sama tilanne jos tulee riitaa jostain käsittämättömästä. Esimerkiksi jos kyselen poikaystävältäni LIIKAA turhuuksia hän menettää hermonsa, pakenee paikalta, ei välttämättä vastaa heti puhelimeen, vastaa kyllä rauhoituttuaan. Minusta on kenties hyväkin että mies pakenee riitatilanteessa, silloinpa ei tule mitään agressiivisempaa lähestymistapaa. Silloinhan sitä rauhoittuu kun menee itsekseen johonkin. Kun nainen jatkaa kyselyä mies menettää hermot kun ei osaa vastata, kun naiset yleensä esittävät jatkokysymyksiäkin. Minusta on hienoa että ajan myötä toinen oppii riitelemään reilusti. Itsekin vasta toisen vuoden alussa suhteessa joten odotan vain että ajan myötä toisen tavat tulevat tutummiksi, kun ihana huuma on ohi.
Antakaa nyt vastaus
Hyvät ihmiset, kun te olette niin nokkelia. Jos
tästä olisi apua kertoisin oman tarinani. Minua
haukuttiin raskaasti, loukkaavasti ja rumasti lähes joka autoreissulla, kun en päässyt karkuun.
Ruokapöydässä, kun paikallani olemiseni tuntui varmistuneen. Ja pudistellessamme vuodevaatteita.
Vaimo varmaan arvioi, että ei se kaveri sitä viltin kulmaa viitti kuraiseen maahan pudottaa ja antoi minun kuulla mitä sylki suuhun toi. Se ei ollut hyvä ratkaisu hänelle, sillä pakenin lopullisesti paikalta. Hän jäi kärsimään.
Harkitse puheitasi. Ajattele samaa mahdollisuutta,
jos sinunkin kaverisi ottaisi ja valitsisi suunnan
. Jos sinun on paha olla jostakin syystä, Pyydä lääkäriä tutkimaan onko esim. kilpirauhasessasi vikaa. Tämä on vakava asia. Kilpirauhasen liikatoiminta on sietämätöntä kestää. Se ei puolusta sitä, että teet myöskin kumppanisi olon sietämättömäksi. Häntähän sinä juuri kipeästi tarvitset, eikö niin?
Kun paha olo on siellä omien liiviesi sisäpuolella
, niin aika vähän sun miehesi kykenee auttamaan sinua. Koeta ymmärtää! Vielä eräs asia on, jospa miehesi on yrittänyt, mutta ei kykene enempään?
Voisitko laskea rimaa siihen tasoon, jonka mies pystyy ylittämään?
LUKEKAA KIRJA PIRJO ALAJOKI NAISEUS VEDENJAKAJALLA ANTEEKSIANTAMUS ON VOIMASSA JEESUS IS BOSS KIRJAN KUSTANTAJA UUSI TIE