Tässä sitä taas ollaan.
Exäni petti minua aikanaan. Juttu sovittiin, jatkoimme. Sitten minä petin, hillittömässä humalassa totta kai. Raivoisien tappelujen jälkeen lopetimme suhteen. Kesti aikansa ennenkuin pystyin edes ajattelemaan uudelleen seurustelua.
Jokin aika sitten tapasin ihanan, suloisen miehen, jonka kanssa aloittelimme seurustelua. Pieni riita jostain mitättömästä asiasta sai välit säröilemään, ja vitutuksen unohtaakseni lähdin parhaan kaverini kanssa bailaamaan.
Jostain kumman syystä ilta päättyi siihen, että päädyin kaverini kämpille - ensimmäinen seksikokemukseni naisesta, vieläpä erittäin hyvä sellainen.
Yhä vallitsevasta fyysisestä hyvänolontunteesta huolimatta tunnen kuitenkin pettäneeni, aivan kaiken, minkä pettää voi. Kaverinikin seurustelee, ja vieläpä hyvän ystäväni kanssa. Olen siis pettänyt ystäväni, ystävyytemme, ja vielä myös sitä ihanaa komistusta joka juuri tänään soitti, pyysi anteeksi ja kertoi miten tärkeä olen hänelle.
Tavallaan tuntuu että juttu ei ole niin paha, enhän käynyt naimassa toisen miehen kanssa. Mutta pettämistähän se on tämäkin, sukupuolesta huolimatta asian ydin pysyy samana. Eikö?
Joku varmaankin voisi ehdottaa, että siitä vaan kimppaorgiat pystyyn meidän kahden pariskunnan kesken. Mutta se nyt on kuitenkin poissuljettu vaihtoehto. Mitä tehdä? Kerronko edes? Vai pitäisikö kaiken jatkua kuin ennenkin?
Exäni petti minua aikanaan. Juttu sovittiin, jatkoimme. Sitten minä petin, hillittömässä humalassa totta kai. Raivoisien tappelujen jälkeen lopetimme suhteen. Kesti aikansa ennenkuin pystyin edes ajattelemaan uudelleen seurustelua.
Jokin aika sitten tapasin ihanan, suloisen miehen, jonka kanssa aloittelimme seurustelua. Pieni riita jostain mitättömästä asiasta sai välit säröilemään, ja vitutuksen unohtaakseni lähdin parhaan kaverini kanssa bailaamaan.
Jostain kumman syystä ilta päättyi siihen, että päädyin kaverini kämpille - ensimmäinen seksikokemukseni naisesta, vieläpä erittäin hyvä sellainen.
Yhä vallitsevasta fyysisestä hyvänolontunteesta huolimatta tunnen kuitenkin pettäneeni, aivan kaiken, minkä pettää voi. Kaverinikin seurustelee, ja vieläpä hyvän ystäväni kanssa. Olen siis pettänyt ystäväni, ystävyytemme, ja vielä myös sitä ihanaa komistusta joka juuri tänään soitti, pyysi anteeksi ja kertoi miten tärkeä olen hänelle.
Tavallaan tuntuu että juttu ei ole niin paha, enhän käynyt naimassa toisen miehen kanssa. Mutta pettämistähän se on tämäkin, sukupuolesta huolimatta asian ydin pysyy samana. Eikö?
Joku varmaankin voisi ehdottaa, että siitä vaan kimppaorgiat pystyyn meidän kahden pariskunnan kesken. Mutta se nyt on kuitenkin poissuljettu vaihtoehto. Mitä tehdä? Kerronko edes? Vai pitäisikö kaiken jatkua kuin ennenkin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pettämisestähän tuossakin on kyse, sillä eihän pettäminen sukupuolta katso... etenkin kun pidät itsekin tapausta pettämisenä. Joten, jos haluat pitää nykyisen parisuhteesi ennallaan, älä kerro miesystävällesi mitään tapauksesta. Kertomalla asiasta, helpotat omaa huonoa oloasi, mutta kasaat murheet petetyn niskaan. Vain aika näyttää, pystytkö antamaan itsellesi anteeksi...
Useat miehet kuitenkin hyväksyvät naisystäviensä seksisuhteet muihin naisiin. Jos haluat helpottaa omaatuntoasi, kerro miehellesi olevasi biseksuaali, ja pyydä lupaa seksisuhteisiin naisten kanssa. Vaikka lupa tulisikin näin jälkeenpäin, helpottaisi se oloasi, koska tiedät, että miehesi olisi hyväksynyt asian, jos olisit pyytänyt lupaa etukäteen.
Meillä ainakin mies hekumoi ajatuksesta että olisin naisen kanssa ja siitä että olisin toisen miehen kanssa. Itselläni ei ole tullut vielä sopivaa kumppania vastaan, joten ne ovat vielä jääneet kokematta.
Minusta myös tuntuu että on hyväksyttävämpää olla olla naisen kanssa miehen mielestä. Kokele mitä hän sanoo kun kerro ehkä olavasi bi.
Horo mikä horo, eikä sitä voi muuttaa!
Moraalini sanoo että sun pitäisi kertoa,mutta sydämeni neuvoo sinua olemaan kertomatta.
Pettäminen sattuu aina,oli kyseessä mies tai nainen. Suhteenne on alussa joten se ei kenties kestä tämmöistä tapausta. Sitäpaitsi on turha satuttaa miestä enempää. Voit mielessäsi miettiä kuinka olet loukannut häntä ja kuinka satuttanut.
Helpompaa hänelle jos ei tiedä. Olihan kyseessä kummiskin nainen eikä mies. Ei se reilua ollut,mutta voithan ajatella että se meni nuoruuden kokeilun piikkiin. Epäilen että miehesi ei suutu vaikka kertoisitkin,mutta miksi riskeerata?
Tulevaisuudessa mieti mitkä asiat saivat sinut riskeeraamaan suhteesi komistuksen kanssa ja onko suhteenne oikealla polulla kun kykenit häntä pettämään.
Kaikken tärkeimpänä neuvona neuvon sinua katsomaan itseäsi peiliin ja miettimään että minkälainen ihminen siellä tuijottaa takaisin.
Ihanan luotettava ja uskollinen ihminen johon voi nojata kun on vaikeaa vai toista ihmistä aliarvostava,itsekäs ja petollinen ihminen joka myisi vaikka mummonsa jos sillä omaa hyvää oloa edistäisi?
Kumpi haluat olla? Uskollisuudessa ei ole harmaan eri sävyjä.On vain pettäjiä ja uskollisia.
(hairahdukset on sitte ihan oma lukunsa)