Onko kellään muulla ollut tilannetta, jossa kilpailee oman puolison kanssa ammatillisesti?
Olen mieheni kanssa samalla alalla, ja olemme kumpikin yhtä lahjakkaita. Pärjäämme hyvin, ja nyt kun lapset ovat vähän isompia minäkin olen saanut kurottua urasuunnitelmiani kiinni ja noussut vauhdilla.
Ongelmana on, että kilpailemme keskenämme, vaikka toistahan pitäisi tukea ja iloita hänen puolestaan. Tänmä tuntuu kauhealta. Olen usein erittäin kateellinen miehelleni, kun hän on saavuttanut työssään jotain merkittävää, ja tiedän tämän tapahtuvan myös toisin päin.
Tilanne on aika piinallinen ja mennyt sille asteelle, että en mielläni puhu työasiosita, ainakaan saavuttamistani positiivisista asioista miehelleni kateuskierteen välttämiseksi.
Mieheni on erittäin kilpailuhenkinen, minun kateuteni kumpuaa taas enemmänkin siitä, että haluan aina olla huomion keskipisteenä.
Millaisia ajatuksia teillä olisi asiasta? Tämä kaikki vie aivan liikaa energiaani, ensin kadehdin ja sitten tunnen valtavaa syyllisyyttä. Koitan iloita mieheni saavutuksista vaikka väkisin, mutta se tuntuu teeskentelyltä. Tilanne olisi helppo, jos emme olisi samalla alalla. Muuten parisuhteemme toimii mielestäni erinomaisesti.
Olen mieheni kanssa samalla alalla, ja olemme kumpikin yhtä lahjakkaita. Pärjäämme hyvin, ja nyt kun lapset ovat vähän isompia minäkin olen saanut kurottua urasuunnitelmiani kiinni ja noussut vauhdilla.
Ongelmana on, että kilpailemme keskenämme, vaikka toistahan pitäisi tukea ja iloita hänen puolestaan. Tänmä tuntuu kauhealta. Olen usein erittäin kateellinen miehelleni, kun hän on saavuttanut työssään jotain merkittävää, ja tiedän tämän tapahtuvan myös toisin päin.
Tilanne on aika piinallinen ja mennyt sille asteelle, että en mielläni puhu työasiosita, ainakaan saavuttamistani positiivisista asioista miehelleni kateuskierteen välttämiseksi.
Mieheni on erittäin kilpailuhenkinen, minun kateuteni kumpuaa taas enemmänkin siitä, että haluan aina olla huomion keskipisteenä.
Millaisia ajatuksia teillä olisi asiasta? Tämä kaikki vie aivan liikaa energiaani, ensin kadehdin ja sitten tunnen valtavaa syyllisyyttä. Koitan iloita mieheni saavutuksista vaikka väkisin, mutta se tuntuu teeskentelyltä. Tilanne olisi helppo, jos emme olisi samalla alalla. Muuten parisuhteemme toimii mielestäni erinomaisesti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuten naisten emansipaatiota ymmärtämätön Sigmund Freud totesi: miksi nainen tulisi asettaa samaan kamppailuun ja kilpailuun kuin mies? Naisen tulisi olla miehensä ihannoima kodin hengetär, eikä epänaisellinen kilpailija.
Mies voittaa aina naisen
teillä ihan hyvin mene...
huomion keskipisteenä olemista, kateutta, kilpailua..Olisiko elämässä tärkeämpiäkin asioista, ja jotain "henkevämpääkin"?
kannattaisiko teidän aikuistua välillä ja lopettaa se kilpailu, oikeasti?
Teidänhän pitäisi olla kumppaneita ja tukea toinen toistanne, iloita toisen onnistumisista ja lohduttaa jos toisella menee huonosti.
Kyllä mullakin avo joskus tuntuu hiukan kateelliselta, kun työ vie mua silloin tällöin hiukan eksoottisiin paikkoihin.
Vaikka ei siinä mitään kadehdittavaa ole, matkustaminen on raskasta ja olosuhteissa ei aina perillä ole kehumista, eikä ne todella ole mitään lomamatkoja.
Hän itse taas on hoiva-alalla jossa työ on raskasta ja huonosti palkattua.
Me olemme usein keskustelleet asiasta usein mun aloitteesta, kun olen huomannut, että häntä asia vaivaa. Koomisinta on, että en haluaisi edes matkustaa.
Mutta tää nyt on pientä tuohon teidän tilanteeseen verrattuna. Tuollainen kateus ei kyllä lupaa hyvää suhteelle. En minä osaa muuta neuvoa, kuin asiat pitäisi pystyä puhumalla selvittämään.
sekä sukulaisia ja kilpailkaa niiden kanssa! Näin saatte yhteisen vihollisen, joten teidän ei tarvitse kilpailla keskenänne.
oli kovasti järkeä:
"haluan aina olla huomion keskipisteenä. "
Tuossa nyt ei ole mitään uutta naisen ollessa kyseessä.
niinkö? No minä en ainakaan halua olla koskaan huomion keskipisteenä..olet sitten tavannut ilmeisesti vain sellaisia naisia jotka haluavat.
Hyvä sulle ;)
..................
...................