Mun veli saattaa hakata mua aina välillä. Esimerkiksi nyt tässä yksi yö se herätti mut kesken yöunien ja rupes takomaan mua, jostain ihan pikkujutusta.
Okei, ei se usein lyö, mutta varmaan kerran vuodessa. Muutenkin se nahistelee ja oon sanonu sille että en pidä sen touhusta.
Äitiä ei kiinnosta, se vaan väittää että molemmissa vika. Ei se silti oikeuta ketään lyömään.
Mikä ratkaisuksi? Muutan pois kotoata, se olisi äitille ainakin iso shokki, ja ihan oikein sille.
Okei, ei se usein lyö, mutta varmaan kerran vuodessa. Muutenkin se nahistelee ja oon sanonu sille että en pidä sen touhusta.
Äitiä ei kiinnosta, se vaan väittää että molemmissa vika. Ei se silti oikeuta ketään lyömään.
Mikä ratkaisuksi? Muutan pois kotoata, se olisi äitille ainakin iso shokki, ja ihan oikein sille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Että joulupukki ei tuo lahjoja jos ei ole kiltti.
Siitä on aikaa jo 25 vuotta...
Asuin kotona,veljeni oli minua huomattavasti vanhempi ja käytti alkoholia runsaasti. Ja silloin hän muuttui PIRUKSI...sitä piti kaikkien kuunnella,sääliä ja ymmärtää.Mitään ei kukaan tahtonut uskaltaa sanoa ja siinä kait sen syy miksi kaikki meni ajan kans aina vaan vaikeammaksi.Kävi käsiksi äitiin,isään,minuun.Pakosalla oltiin monesti ja 10vuotta sille soiteltiin poliisieja.
Tällä hetkellä olen keski-ikäinen nainen,käytän itse kohtuullisesti alkoholia mutta olen jollain lailla katkera elämälle ja sille että vanhempani eivät kyenneet minua puolustamaan kun olin itse keskenkasvuinen...
Mun onni oli se että osasin lähteä kotoa aikoinaan,olin tosi nuori silloin...
Asuin ensin mummon kanssa puolitoistavuotta ja sitten omaan kämppään.
Olen siitä varma että jos en olisi lähtenyt kotoa aikanaan,olinhan lapsi vielä silloin mutta...mielenterveyteni ei mennyt!
Olen vahva nainen,tiedän hyvin tarkkaan mitä haluan mutta aina joskus meinaa vähän ahdistaa kun mietin lapsuuttani/nuoruuttani. Eli veli pilasi minun lapsuuteni.vanhempieni elämän.
Tällä hetkellä en syyttele kuollutta äitiäni en elossa olevaa isääni ja jollainlailla "säälin" velejeäni ja ehkä olen anteeksikin hänelle antanut mutta UNOHDA EN IKINÄ!!!
Juu. Onneksi tuota ei satu usein, mutta aina on se vaara että se rupee takomaan.
Aionkin muuttaa pois tässä ihan vuoden sisään. Sitten viimeistään alkaa oma rauha.
Veljeni löi minua ensimmäisen kerran kun olin neljä ja hän oli viisi. Itse en muista mutta äitini kertoi. Minulla on kasvoissa syviä arpia, jotka ovat siitä peräisin. Että viisivuotiaalla voi olla sellainen raivo!
Veljeni pahoinpiteli minua fyysisesti ja henkisesti yli kymmenen vuotta. 17-vuotiaana muutin pois kotoa ja se loppui. Välillä näen vieläkin unia, joissa veljeni alkaa haukkua minua jostain mitättömästä ja sitten uhkailee: "saat kohta turpaas niin että et enää kävele sen jälkeen".
Olen antanut anteeksi ja olemme puheväleissä nykyään, mutta veljeni ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, luulenpa että hän haluaa unohtaa millainen kusipää oli. Minä en unohda ikinä.
Joskus herkuttelen ajatuksella, että kun on paljon ihmisiä läsnä, sanon kovaan ääneen: "miksi löit mua niin monta vuotta? miksi potkit ja hakkasit?" Se olisi pahin rangaistus hänelle. Hän on ollut muiden silmissä aina täydellinen ja ihan enkeli.
Hän taitaa pahoinpidellä tyttöystäväänsäkin...
Omaan kotiin muutto voisi olla ihan passeli ratkaisu!
Olethan yhä yhteyksissä mammaasi, niin kyllä hänkin tottuu ajatukseen, ettet enää asu kotona.
Nyt vain asuntoa hakemaan rohkeasti ja kerrot, että nyt on pakko päästä äkkiä, kun veljesi kohtelee sinua väkivaltaisesti.
Sen luulisi ainakin tehoavan!