Poikaystävälläni on yksi sellainen ärsyttävä tapa, joka rassaa minua. Se on kuitenkin sellainen minkä kanssa voisin halutessani elää ihan normaalisti. Jostain syystä se kuitenkin rassaa minua ihan älyttömästi, olen muutenkin aika tiukkapipoinen perfektionisti. Joku muu saattaisi olla niin että mitä väliä.
Eilen sekosin totaalisesti, johtuen tästä tavasta. Sanoin etten ole koskaan oikeasti rakastanut sitä (valhe), olen ollut sen kanssa vain piruuttani, ikään kuin leikkiäkseni (valhe) ja että olen pettänyt sitä moneen kertaan (myöskin valhe). Lisäksi latelin kaikenlaista muuta paskaa, mitä en ihan oikeasti tarkoita. Oikeasti rakastan sitä pirulaista enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja ennemmin kuolisin kuin ajattelisin edes pettämistä.Tietysti poikaystäväni uskoi nämä jutut, ja enää on turha yrittää väittää että en ihan oikeasti noin ole tehnyt/tarkoittanut.
Kaikesta huolimatta poikaystäväni ilmeisesti rakastaa minua ja olisi silti olisi valmis elämään kanssani (eli siis sekään ei ole ihan järjissään). Koko päivän poikaystäväni on ollut minulle äärimmäisen mukava, vaikka olen lähinnä vittuillut takaisin. Näiden vittuilujeni sijasta olisin oikeasti vain halunnut huutaa "mä rakastan sua ihan älyttömästi ja anna anteeks" niin kovasti kun vaan ääntä lähtee. Mutta tuntuu että joku jääräpäinen ylpeys estää toimimasta oikein, koska loppujen lopuksihan poikaystäväni lupasi yrittää lopettaa tapansa..
Sanokaa että mitä mun pitäisi tehdä? Hakeutua hoitoon?
Eilen sekosin totaalisesti, johtuen tästä tavasta. Sanoin etten ole koskaan oikeasti rakastanut sitä (valhe), olen ollut sen kanssa vain piruuttani, ikään kuin leikkiäkseni (valhe) ja että olen pettänyt sitä moneen kertaan (myöskin valhe). Lisäksi latelin kaikenlaista muuta paskaa, mitä en ihan oikeasti tarkoita. Oikeasti rakastan sitä pirulaista enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja ennemmin kuolisin kuin ajattelisin edes pettämistä.Tietysti poikaystäväni uskoi nämä jutut, ja enää on turha yrittää väittää että en ihan oikeasti noin ole tehnyt/tarkoittanut.
Kaikesta huolimatta poikaystäväni ilmeisesti rakastaa minua ja olisi silti olisi valmis elämään kanssani (eli siis sekään ei ole ihan järjissään). Koko päivän poikaystäväni on ollut minulle äärimmäisen mukava, vaikka olen lähinnä vittuillut takaisin. Näiden vittuilujeni sijasta olisin oikeasti vain halunnut huutaa "mä rakastan sua ihan älyttömästi ja anna anteeks" niin kovasti kun vaan ääntä lähtee. Mutta tuntuu että joku jääräpäinen ylpeys estää toimimasta oikein, koska loppujen lopuksihan poikaystäväni lupasi yrittää lopettaa tapansa..
Sanokaa että mitä mun pitäisi tehdä? Hakeutua hoitoon?
Vastaukset 15
Vanhimmat
hoitoon ja lopettaa toi naurettava "kovan gimman" esittäminen.
Onhan se vittuilu tosi siistiä ja kaikki
muistavat sut varmaan tosi hyvänä tyyppinä myöhemmin. Ja vaikka se nyt katsoo sun "pään rääpimistä" niin ei se tarkoita että se sitä kauaa katsoo.Ja onhan se hyvä kertoa "tarinoita" pettämisistä ym ja sanoa ettei rakasta, sitten kun tulee paikka että olet tosissasi, niin sua ei uskota koskaan, koska olet paskanjauhaja.
Jos olisin miehesi niin en haluasi edes koskaan nähdä sua enää edes, tosin miehesi on omituinen koska antaa sinun vittuilla itselleen noin?
Kirjoitit ilmeisesti kehuaksesi että kuinka saat vain vittuilla ja silti sinua "rakastetaan"..kuule ei se ole rakkautta tyttö hyvä, miehesi on epätoivoinen vain ja vaihtaa sinut heti kun pystyy.
Olet huonolla itsetunnolla varustettu ja haet tällaisilla tempuilla vahvistusta, että poikaystäväsi rakastaa sinua.
Et uskalla heittäytyä suhteeseen, kertoa rakastavasi ja pyytää anteeksi. Sinulle pitää kai päivittäin todistaa suurta rakkautta ja jos sitä ei tehdä, epäilet ja keksit keinon rakkauden "vakuutteluun". Tuo ei tule toimimaan, kukaan ei jatkuvasti jaksa todistella, sen tuntee hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen. Kannattaa todella miettiä omaa tilaansa.
Se siis katselee muiden naisten perseitä ja kommentoi niitä rasvaisesti ja silviisii, eiks?
Ja sua vituttaa ja tuut mustasukkaiseksi ja yrität sit tehdä sen mustasukkaiseksi ihme valheillasi?
No zemmosta...mitä tohon nyt sanois?
Nobody¨s perfect ja silviisii...
on itsetuhoista tietoisella hölmöilyllä pilata itselleen tärkeät ihmissuhteet. Toisaalta miehenkin kyllä pitää olla päästään vinksahtanut jos tuota sinulta sietää. Jospa sä ensin hoidattaisit pääsi kuntoon jossain ja sitten yrittäisit suhdeviritelmiä? Tai elä sinkkuna. Nykyisellään kykenet vain epäterveisiin suhteisiin.
tonne "Uhri" palstoille keekoilemaan, muiden ämmien joukkoon.
Olet itsekäs paska idiootti. Toivottavasti poikaystäväsi ymmärtää jättää sinut mahdollisimman pian.
En jaksanut lukea koko vuodatusta loppuun, kun jo iski, että sanoit kundillasi olevan ongelma.. Mikähän tämä kundisi ongelma on?
Se, mikä sua riivaa, on sinä itse! Sä oot oikeesti aika kujalla, etkä oo selvittänyt itsellesi mitä haluat elämältäsi. Siksi teet noin lapsellisesti jätkäsi kanssa.
lapsellinen tapa suhtautua itseensä näkemättä omia huonoja puoliaan.kyllä mie muistan oman käytökseni kauan sitten.kun asiat ei sujuneetkaan oman mielen mukaan tuittuilin ja poljin jalkaa maahan..:->
katso vaan peiliin ja mieti oletko ansainnut noin hienon poikaystävän.nimittäin toisinpäin tuollainen käytös olisi johtanut eroon,vai mitä tuumaat..?pyydä anteeksi ja kerro että rakastat häntä.kerro myös että jatkossa yrität olla vähemmän lapsellinen ja ajatella myös toisia..
jollet oikeesti vielä ajattele näin niin kukahan siun kanssasi jaksaa olla pidemmän päälle..?
Mikä hoito sinua muka auttaisi?
Nyt vaan yrität päästä tästä jääräpäisestä ylpeydestäsi eroon ja sanot poikaystävällesi sen, minkä haluaisit sanoa.
Vaikka tuntuisi hölmöltä, niin tehtävä se on!
Kerro, että vain vittuilit pettämis-jutuilla ja ettet oikeasti tarkoittanut niitä ilkeyksiä.
Puhumallahan ne rypyt silenee!
Yritä niellä ylpeytesi, koska ilmeisesti poikaystäväsikin tekee niin..
Mulla on itselläni aika samanlainen tilanne, että mieheni tapa saa minut aina kilahtamaan.. Eikä poikaystäväni ole edes puhunut, että suostuisi lopettamaan sen, päin vastoin, ei kuulemma kuulu minulle..
Suhteemme alku ei sujunut aivan kivuttomasti, joten luulen, etten vieläkään osaa luottaa häneen ihan satasella tai sit en ole oikeasti vielä pystynyt antamaan anteeksi kaikkea, vaikka aikaa siitä on mennyt jo yli 2 vuotta.. Mutta rakastan häntä kuitenkin enemmän kuin ketään koskaan ja toivoisin, että pääsisin eroon tästä hermoilusta.. Haluaisin tietää miten muut naiset suhtautuvat siihen, jos oma ukko katsoo pornoa AINA, kun on itsestään kotona ja käy eri chateissä (seksi, sokkotreffit, iskuri..yms.) juttelemassa naisten kanssa ja kyyläämässä heidän kuviaan.. Mistä helvetistä minä tiedän mitä ne privana juttelee ja miksi se tekee sitä..? Olemme aiemmin katsoneet pornoa yhdessä, mutta nykyään se ei onnistu, minusta tuntuu ahdistavalta se, että hän haluaa tuijottaa muita naisia, erityisesti isotissisiä..ja mua kun ei kiinnosta katsoa silikonitissisiä ja -huulisia, ylilaiteluja valopää ämmiä..
Tulee väkisinkin sellainen olo, ettei itse ole riittävä, vaikka omistan treenatun kropan ja c-d-kupin tissit. Kyllä mä tiedän, että toi pornon katselu mun pitäis niellä, kun melkein kaikki ukothan sitä tekee, mutta kai se on sitä, että lähinnä vituttaa, tää tasa-arvottomuus.. Missä on naisten pornoleffat??!joissa olis käänteisesti mitäänsanomattoman näkösiä muijia ja viimesen päälle duunattuja miehiä...eipä oo näkyny, ja se on taas varma, et ne ei kelpais mun ukolle, eli miks mun pitäis nöyrtyä?
Auttakaa mua ymmärtään tää homma, kun tää on periaatteessa ainut asia mikä meidän kengässä hiertää, ja loppujen lopuks aika turha asia tapella, mut tää asia saa aina mun mielialan miinukselle..
Annoit juuri synninpäästön ja luvan rakastua tai loikata toisen naisen kanssa sänkyyn, jos sellainen sopiva tilanne tulee miehellesi eteen.
Ja jos miehesi törmää mukavaan toiseen naiseen, joka ei kaada paskaa hänen niskaan, niin mitä ajattelisit tapahtuvan?
Luulen, että vaikka miehesi onkin nyt kärsivällinen niin hän jossain syvällä mielessä katsoo tilannetta mihin se kehittyy eli toisinsanoen on alkanut miettiä miltä yhteinen tulevaisuutenne mahtaisi näyttää jos se jo nyt on tuonkaltaista.
Kyse onkin siitä, mitä aiot tehdä ongelmallesi.
ihmettele jos saat kenkää tai sua petetään kostoksi. Ite en tollasta kattelisi, olisin jo nostanu kytkintä jos tollane ihminen olis vieres, ei kiitos, ei ikinä. Kantsisko kattoa peiliin????
ootko varma,että haluat olla jätkäs kanssa? riiteleekö p.ystäväs vai vetäytyykö aina kuoreensa,koska silloin saattaa helposti sanoa vähän pahemmin toiselle,jotta sanomisiisi reakoitaisiin.
Toisaalta. sanoit kyllä niin pahasti asioita,että jättäisin sut heti,mutta mitäpä minä taas tietäisin teidän jutustanne:)
Huh, onpas täällä ärhäköitä mielipiteitä!
Minuakin joskus ärsyttävät miehessäni ihan pienet asiat. Ne ovat monesti sellaisia, joita kukaan muu ei edes huomaa. Voin ainakin itse myöntää, että ärsyyntyminen on oma ongelmani, koska nämä pienet tavat eivät millään tavalla uhkaa meidän liittoamme, eivät ole vaaraksi kenellekään, eivät loukkaa ketään tms.
Oletko ajatellut, että sinulla voisi olla kyse kontrollin tarpeesta? Että vaikka tuo tietty tapa 'korjaantuisi', niin saattaisit löytää jonkun uuden jutun, joka alkaisi ärsyttää? Että pääsisi vähän jostakin aina sanomaan ja olisi niin sanotusti niskan päällä suhteessa? Ja että olisi takaportti auki tuon pojan jättämiselle ettei vahingossa olisikaan liian onnellinen ja sitoutunut?
On oikeasti nimittäin aika pelottavaa ja vaikeata hyväksyä toinen sellaisenaan, ja uskaltaa olla itse oma itsensä. Pelottaako sinua myös itse olla rennosti kontrolloimatta sanomisiasi ja tekemisiäsi liiemmin, tai onko sinua kontrolloitu lapsuuden kodissasi? Silloin ei nimittäin suo toisellekaan vapautta olla vapaasti, minulle oli/on ainakin vaikeata.
Ja höpö höpö, ei se poika mihinkään karkaa jos sinua rakastaa. Ja oikea rakkaus kestää toisen kasvukivutkin. (joku vihjaili, että olet antanut luvan pettämiseen).
Jos oikein ärsyttää ja toisen tavat ahdistaa, juttele vaikka jollekin fiksulle, parisuhteessa elävälle vanhemmalle naiselle, tai etsi apua vaikka terapiasta. Suosittelen!
Ensinnäkin en halua viestilläni mitenkään syyllistää sinua,kritisoida miestäsi tai arvostella suhdettanne..kysynpähän vain että tunnetko olevasi arvostettu suhteessanne/suhteenne ulkopuolisessa elämässä?yritätkö perfektionaalisella käytökselläsi pitää vakaana konkreettisia asioita kun oma sisäinen maailmasi on täynnä kaaosta?oletko joskus tuntenut ettei sinua oteta todesta vaikka kuinka yrittäisit?ajatteletko olevasi riittämätön?oletko joutunut useasti pettymään ihmissuhteissa?siinä muutama kysymys.en halua/jaksa analysoida sua -toivottavasti teet sen itse.typerää tässä on poikaystäväsi laimilyöminen.näyttävästi rakastat häntä.jopa niin että osoitat sen täysin vastakkaisella tavalla.ota kuitenkin huomioon että joskus rivien välistä lukeminen on helvetin vaikeeta ja jopa mahdotonta.et ole ainoa osapuoli suhteessanne.teitä on kaksi.uskon että sulla on paha olla.ketä hullu nauttisi toisen satuttamisesta ja varsinkin jos tämän pitäisi olla yksi elämäsi tärkeimmistä ihmisistä,ellei jopa tärkein.taidat rankaista itseäsi jostain..miksi kokeilet ja testaat?tiedätkö rajan jonka yli miehesikään ei jaksa,vaan jättää?kaunista suhteessanne on kuitenkin kärsivällisyys ja toisesta huolta pitäminen.ja puhun nyt poikaystävästäsi.moni olisi jo luovuttanut.avaudu hieman ja uskalla rakastaa aidosti.itseäsikin.