En tiedä mikä minulla on..En vain jaksa välittää, en kiinnostu enää hänen asioistaan, en halua seksiä, en halua puhua, en pysty koskemaan häneen. Kolme yhteistä vuotta on pian takana. Suhde ei ole ollut täydellinen; olemme molemmat mustasukkaisia. Minulla on todella heikko itseluottamus; syömishäiriö kummittelee edelleen ja suhteen aikana olen lihonut n.15kg. Inhoan itseäni enkä voi käsittää kuinka kukaan voisi minua rakastaa. Mieheni ei voi todistella millään konstein tarpeeksi kiintymystään minulle. Halusin kaiken hänen huomion; jokainen tv ohjelma, lehti tms jossa oli mielestäni viehättävempiä naisia kuin minä (=kaikki naiset) saattoi laukaista minussa suunnattoman raivonpuuskan tai hysteerisen itkukohtauksen. Yhdessäolomme aikana olen monesti ajatellut itsemurhaa, jopa toivonut hänen joutuvan onnettomuuteen tai kuolevan. En kestä elää hänen kanssaan mutten halua että hän rakastaisi jotakuta toistakaan.
Suhteen alussa halusin jatkuvasti rakastella, pidän sitä ainoana luotettavana rakkaudentunnustuksena. Ennen suhdetta olin harrastanut paljon irtoseksiä ventovieraiden miesten kanssa kohottaakseni edes hetkeksi heikkoa itsetuntoani. Nyt lihottuani en kestä kosketusta, kuvittelen kuinka mieheni minua pannessaan ajattelee muita. En keskity seksiin vaan pohdin mistä kohtaa nyt tursun ulos ja nielen raivoa itseäni kohtaan, en ole nauttinut seksistä aikoihin, en ehkä koskaan mieheni kanssa. Seksi on velvollisuus jonka olen hoitanut hyvin, itselleni irvaillen olen pohtinut kuinka olen ainakin siinä suhteessa parempi kuin pihtarieukot joiden miehet menevät huoriin.
En tunne ketään kaltaisiani eikä minulla ole enää ystäviä suhteen vietyä kaiken aikani ja tarmoni. En ole ollut sosiaalisessa kanssakäymisessä ennen tätä kesää vieraiden ihmisten kanssa. En pelkää yksinjäämistä, en ole suhteessa sen vuoksi etten kykenisi olemaan yksin. Yhdessä olisi helppoa jos vain voisin luottaa ja uskoa että olen rakkauden arvoinen. Olen miettinyt josko miehessäni olisi vikaa myöskin; jos hän ei olekaan se oikea minulle. Tuntuu ettei hän edes halua ymmärtää minua, toteaa vaan kuulleensa ongelmani jo liian monta kertaa. Niinpä en enää puhu hänelle, nyt olen ollut melkeinpä viikonpäivät mahdollisimman hiljaa.
Tuntuu että minun on lopetettava suhde ja oltava todella yksin. En usko ikinä kykeneväni normaalin, rakastavaan, tasa-arvoiseen parisuhteeseen.
Suhteen alussa halusin jatkuvasti rakastella, pidän sitä ainoana luotettavana rakkaudentunnustuksena. Ennen suhdetta olin harrastanut paljon irtoseksiä ventovieraiden miesten kanssa kohottaakseni edes hetkeksi heikkoa itsetuntoani. Nyt lihottuani en kestä kosketusta, kuvittelen kuinka mieheni minua pannessaan ajattelee muita. En keskity seksiin vaan pohdin mistä kohtaa nyt tursun ulos ja nielen raivoa itseäni kohtaan, en ole nauttinut seksistä aikoihin, en ehkä koskaan mieheni kanssa. Seksi on velvollisuus jonka olen hoitanut hyvin, itselleni irvaillen olen pohtinut kuinka olen ainakin siinä suhteessa parempi kuin pihtarieukot joiden miehet menevät huoriin.
En tunne ketään kaltaisiani eikä minulla ole enää ystäviä suhteen vietyä kaiken aikani ja tarmoni. En ole ollut sosiaalisessa kanssakäymisessä ennen tätä kesää vieraiden ihmisten kanssa. En pelkää yksinjäämistä, en ole suhteessa sen vuoksi etten kykenisi olemaan yksin. Yhdessä olisi helppoa jos vain voisin luottaa ja uskoa että olen rakkauden arvoinen. Olen miettinyt josko miehessäni olisi vikaa myöskin; jos hän ei olekaan se oikea minulle. Tuntuu ettei hän edes halua ymmärtää minua, toteaa vaan kuulleensa ongelmani jo liian monta kertaa. Niinpä en enää puhu hänelle, nyt olen ollut melkeinpä viikonpäivät mahdollisimman hiljaa.
Tuntuu että minun on lopetettava suhde ja oltava todella yksin. En usko ikinä kykeneväni normaalin, rakastavaan, tasa-arvoiseen parisuhteeseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No päästä mies sitten vapaaksi löytämään toisen naisen ja elämään elämäänsä, ilman että täytyy jatkuvasti pelätä mistä sä saat raivokohtauksen. Kaipa mies on ihan tarpeeksi näyttänyt, että sä olet rakkauden arvoinen. Mutta pitäähän sun itsekin yrittää antaa periksi ja yrittää luottaa toiseen. Itsehän sä kirjoitit että miehesi ei voi todistella millään tavalla kiintymystään suhun, joten vähän huonolta näyttää, jos mikään ei kelpaa sulle.
"En tiedä mikä minulla on..En vain jaksa välittää, en kiinnostu enää hänen asioistaan, en halua seksiä, en halua puhua, en pysty koskemaan häneen."
Kuulostaa ihan masennukselta..? Masentuneena ei jaksa hoitaa parisuhdetta ja monesti tuo liikunta/painopuolikin pääsee kontrollista.
Olisiko mahdollista puhua jonkun kanssa asiasta? Itsetuntokin paranee kun masiksesta pääsee eroon ja jaksaa keskittyä sitten siihen suhteeseenkin.
Voimia sulle!
Luuletko, että adiposyytin kanssa on kiva sekstailla?? Laihduta!
Teillä on jotain pahasti pielessä tai sitten sinä vain kuvittelet. Minusta teidän kannattaisi hankkia jokin yhteinen harrastus. Kyllä se seksikin sitten jossain vaiheessa taas alkaa kiinnostamaan.Tai hanki itsellesi uusi harrastus. Saat muuta ajateltavaa eikä tarvi pohtia suhdetta.
Mieti, haluatko jatkaa miehen kanssa, mitä hyviä puolia suhteessanne on, entä ne huonot puolet. Kirjoitat, että koet olevasi lihava. Mene johonkin laihdutusryhmään, itse olen ollut ja se oli hyvä ratkaisu. Miehesi varmaan kanssa tukisi sinua siinä.
Kirjoittele myöhemmin tänne miten teillä menee. Kaikkea hyvää! Iloisia asioita elämääsi