Mielenkiintoinen tilanne. Itse olen hieman epävarma itsestäni (onkohan huonoa itsetuntoa vai mitä...), enkä näinollen oikein osaa edetä suhteen kehittämisessä. Tämä tietysti on seurausta elämässä aiemmin tulleista kovista kolhuista. Mutta tilanne on tämä, että olen tässä muutamaan otteeseen tapaillut erästä myöskin hyvin ujoa tyttöstä, joka on mielestäni kuin enkeli ja haluaisin hänen kanssaan syventää suhdetta ja suuresti toivon siitä elinikäistä pestiä=) mutta en osaa/uskalla oikein tehdä mitään, että mikään ei menisi pieleen.
Taustoja: Olemme jutelleet toistemme näkemisestä (ei siis puhetta vielä suhteesta), olemme suudelleet muutamia kertoja (uskomaton suoritus kahdelle arkajalalle) ja kaikenlisäksi olemme kerran päätyneet sänkynkin, tosin melkoisen humalan saattelemana (olikohan tämä tytölle ikäänkuin lipsahdus...?). Olemme kuljeskelleet käsikädessä, käyneet leffassa, olleet samoissa bileissä jne.jne. MUTTA suhteesta ei ole sanallakaan puhuttu. Miten saan selville, ettei tässä ole kyse vain viihteestä tai hänen puoleltaan ajan kuluttamisesta? Kysymään en TODELLAKAAN uskaltaudu, sillä pariin kertaan olen näin tehnyt ja silloiset kumppanit otti ja lähti sen sileän tien... *huoh*
Mua pelottaa, että jos tällainen jaarittelu jatkuu niin hän kyllästyy (jos hän siis ajattelee muutakin kuin viihdettä) ja luopuu koko hankkeesta. Miten tämän tiedon saisi "puristettua" ulos?
Kaipaan ja ikävöin mutta jokin minussa pelkää uskomattomasti sitä, että olen tässä jotenkin yksin.
Tässä pieni alustus. Kysykää lisää jos kaipaatte taustatietoja. Annan niitä mielelläni, sillä haluaisin teidän tukevien sanojen turvin päätyä tästä tilanteesta johonkin. Kiitos.
Taustoja: Olemme jutelleet toistemme näkemisestä (ei siis puhetta vielä suhteesta), olemme suudelleet muutamia kertoja (uskomaton suoritus kahdelle arkajalalle) ja kaikenlisäksi olemme kerran päätyneet sänkynkin, tosin melkoisen humalan saattelemana (olikohan tämä tytölle ikäänkuin lipsahdus...?). Olemme kuljeskelleet käsikädessä, käyneet leffassa, olleet samoissa bileissä jne.jne. MUTTA suhteesta ei ole sanallakaan puhuttu. Miten saan selville, ettei tässä ole kyse vain viihteestä tai hänen puoleltaan ajan kuluttamisesta? Kysymään en TODELLAKAAN uskaltaudu, sillä pariin kertaan olen näin tehnyt ja silloiset kumppanit otti ja lähti sen sileän tien... *huoh*
Mua pelottaa, että jos tällainen jaarittelu jatkuu niin hän kyllästyy (jos hän siis ajattelee muutakin kuin viihdettä) ja luopuu koko hankkeesta. Miten tämän tiedon saisi "puristettua" ulos?
Kaipaan ja ikävöin mutta jokin minussa pelkää uskomattomasti sitä, että olen tässä jotenkin yksin.
Tässä pieni alustus. Kysykää lisää jos kaipaatte taustatietoja. Annan niitä mielelläni, sillä haluaisin teidän tukevien sanojen turvin päätyä tästä tilanteesta johonkin. Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi tehdä kaikki niin virallisesti? Suhteeseen ajaudutaan hiljalleen. Vietetään enemmän ja enemmän aikaa toisen seurassa. Näytetään että toisestä pitää ja häntä arvostaa. Vähitellen se on vaan itsestään selvyys että seurustelette. Viimeistään silloin kun selvänä sanoo ne kolme maagista sanaa, eikä toinen joudu paniikkiin vaan vastaa samoilla sanoilla.
Seuraavaksi huomataan että ruvetaan viettämään yhä enemmän öitä samassa osoitteessa. Silloin voi jo ehdottaa yhteen muuttamista. Varsinkin jos on kaikki yöt yhdessä.
Kun yhdessä asumista on tullut tarpeeksi kauan kokeiltua ja sekä arki että juhla sujuu niin että 90% ajasta tuntuu hyvältä on aika kosia. Sen jälkeen olettekin jo kihloissa.
Konkreettinen ponnistus täytyy myöskin tehdä kun ehdottaa "pidetääks häät ensi vuonna?"
Lapset tulevat itsestään jos on huolimaton ehkäisyn kanssa. Parempi on myöskin tehdä ne konkreettisen kysymyksen kautta "tehtäiskö lapsi".
Vaikka suhteeseen meno voikin tuntua helpolta, pieni varoituksen sana: suhteesta pois ajautuminen on vähintään yhtä helppoa jos unohtaa päivittäin näyttää että toisesta välittää.
Näytä että välität hänestä. Kyllä se siitä.
Ps.(Ja käytä kortsua kunnes olette molemmat käyneet testeissä ja hän hankkinut pillerit)
Hienoa kuulla että tuollaisiakin tuntevia miehiä vielä löytyy! Luulen, että paras keino edetä asiassa on sanoa vaikka: "Tykkään sinusta todella paljon, ja haluaisin viettää enemmänkin aikaa kanssasi!"Siihen saat joko myöntävän vastauksen tai sitten jonkin kaunistellun tekosyyn. Kasvojasi et menetä missään tapauksessa ja uskon ystäväsi arvostavan moista rehellisyyttä!
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että olette luodut toisillenne!
Olen tavannut muutaman kerran ihanaa miestä joka ajattelee minuakin, mutta myös itseään ja perhettään(eronnut, mutta lapsia siis)
Olen itsekin eronnut ja ajattelen tätä kuviota, mieluummin ajan kanssa kuin hätiköiden, sillä on hyvä välillä olla ajatuksineen yksin ja opetella tasaamaan suurimpia tunnekuohuja.
Tämä mies saa minut toivomaan, että joskus rakkaudessa voisi onnistaa. Tutustuen toiseen ajan kanssa ja toista hyvänä pitäen, kunnioittaen ja keskustellen...aikaa se vaatii, kummaltakin.
Etäisyyttä asioihin tarvitsee myös, että tietää mitä sydän sanoo.
Olen saanut näinä muutamina kertoina todella tuntea olevani miehen arvoinen, enkä halua riistää hänen vapauttaan, vaan kehitellä tätä rauhassa.Tarvitsen myös itse omaa vapauttani, ilman mustasukkaisuutta ja vihaa.
Yhdessä tekemiset vahvistavat ja opettavat kuinka arki voisi sujua, ja on mukavaa myös kuunnella mitä toinen on tehnyt ilman minua,luottamushan on ensiarvoisen tärkeää.
Mitä hitaammin, ehkä sen parempi, ja meni miten meni, tämä mies on antanut minulle henkisesti eniten koko elämässäni.
Hyvyys ja kunnioitus, niitä arvostan korkealle. Ja myös sitä miehenkin ujoutta, se on suloista aikuiselta mieheltä!(Olen itsekin aika ujo)
Voi olla että puhun pelkkää palturia, mutta tunnen vain hyvää häntä kohtaan ja annan ajan kulua. Jos on tarkoitettu toisilleen, se ilmenee kai ajan myötä. Kaipuu on haikeaa mutta välillä on hyvä vaalia asioita, joita on jo koettu tässä lyhyessä ajassa, yksin miettien.
Ehkä tästä ei saa mitään selvää, mutta näin koen nyt.