Kun kirjoitan romantiikasta parisuhteessa, tunnen liikkuvani huteralla pohjalla. Jos minun pitäisi lyhyesti määritellä, mistä oikeastaan on kyse, olisin pulassa. Paljon helpompaa olisi puhua romantiikan tyylisuunnista taiteissa, rakentamistyyleissä tai vaikkapa pukeutumisessa. Mutta millaista on romantiikka avioliitossa?
Toki voisin vetäytyä vakiokliseiden taakse: romantiikkaa on esimerkiksi yhteinen kynttiläillallinen tai auringonlaskun seuraaminen sylitysten. Niin, saattaapa ollakin – mutta voi olla olemattakin.
Koska ymmärrykseni on tältä osin vajaa, turvauduin vaimoni apuun ja tiedustelin häneltä, mitkä ovat olleet hänen mielestään romanttisia tilanteita elämässämme. Jospa hän olisi minua paremmin perillä asiasta.
Viisastuinko, siitä voit lukea osoitteessa:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Ehkä sinä voit kertoa, mikä sinun mielestäsi on romanttista!
Toki voisin vetäytyä vakiokliseiden taakse: romantiikkaa on esimerkiksi yhteinen kynttiläillallinen tai auringonlaskun seuraaminen sylitysten. Niin, saattaapa ollakin – mutta voi olla olemattakin.
Koska ymmärrykseni on tältä osin vajaa, turvauduin vaimoni apuun ja tiedustelin häneltä, mitkä ovat olleet hänen mielestään romanttisia tilanteita elämässämme. Jospa hän olisi minua paremmin perillä asiasta.
Viisastuinko, siitä voit lukea osoitteessa:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Ehkä sinä voit kertoa, mikä sinun mielestäsi on romanttista!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vahvistit ajatukseni siitä seikasta, että miehet eivät näe romantiikkaa (yleensä ollenkaan) eri tavalla kuin naiset.
Omasta mielestäni näkemys romantiikasta ei niinkään liity mihinkään tiettyyn tilanteeseen, vaan on mielentila, jonka tuottaa toisen antama huomio ja hellyys, ja jota voi antaa takaisin samalla tapaa. Keinoina voi olla juuri tuo kynttiläillallinen tai kuutamon katselu. Mutta niissäkään ei ole mitään romanttista, jos tunteet ovat yksipuoliset ja toinen vaan joko keskittyy ruokaan tai sitten taivaan havainnoimiseen.
Ja oma mies on sitten sitä täysin epäromanttista lajia.
Onko siis niin, että romanttisia hetkiä voi kokea vain kaksistaan ja silloinkin vain, mikäli toinen on samalla aaltopituudella kanssasi?
amatöörisellaisillakin, voi tosiaan olla romanttista yksinäänkin. Itse ainakin nautin suunnattomasti romanttisista illoista yksinäni: Kynttilöitä, viiniä. Yksin se onnistuu jopa paremmin kuin kumppanin kanssa: pienenpieni "väärä" sana tai ele kumppanilta, voi rikkoa tunnelmaa. Yksin sitä on tosi vaikea rikkoa :). Kumppanin kanssa taas romanttisinta on ne pienet ja suuremmatkin OIKEIN sanonut asiat tai elkeet. Ja itse olen sitä mieltä, että mitä arkisempaa tai hullumpaa, sitä romanttisempaa. Juhlavuus ei ole kovin romanttista...