Tätä palstaa lukiessa ihmetyttää että kokemukset mokuliitoista ja muslimimiehistä ovat lähestulkoon aina negatiivisia. Itse elän avioliitossa muslimin kanssa ja käytännössä mieheni eri uskonto ei ole muuttanut elämääni millään tavalla. Tuskin täällä kukaan neuvoja kaipaa mutta ajattelin kertoa kuitenkin miksi meillä homma toimii.1)kunnioitamme toistemme uskontoja. minä olen suomalainen nainen. ei suomalaista naista voi hunnuttaa tai käännyttää. Mieheni ei myöskään koe siihen mitään tarvetta eikä ole koskaan sitä ehdottanut.
2)hän ei halua olla tekemisissä sellaisten muslimien kanssa joilla on halveksiva asenne suomalaisia, kristinuskoisia tai naisia kohtaan. Tämä on mielestäni ehdottoman tärkeää.
Yllättävän paljon aiheesta kuulee kylläkin kritiikkiä toisilta muslimeilta. Erityisesti siitä että vaimo ei ole kääntynyt..
Eli pitäkää naiset oma päänne ja miehet myös kritiikistä huolimatta. Maassa maan tavalla.
2)hän ei halua olla tekemisissä sellaisten muslimien kanssa joilla on halveksiva asenne suomalaisia, kristinuskoisia tai naisia kohtaan. Tämä on mielestäni ehdottoman tärkeää.
Yllättävän paljon aiheesta kuulee kylläkin kritiikkiä toisilta muslimeilta. Erityisesti siitä että vaimo ei ole kääntynyt..
Eli pitäkää naiset oma päänne ja miehet myös kritiikistä huolimatta. Maassa maan tavalla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko teillä lapsia tai toivotteko niitä mahdollisesti tulevaisuudessa? Mitenkäs heidän kasvattamisensa ja uskontonsa? Siinä vaiheessa ristiriidat ylensä vasta kärjistyvät.
En tiedä, kysyitkö asiaa henk.kohtaisesti aloittajalta, mutta vastaan kuitenkin.
Jos arvomaailma on samankaltainen, kuten ap:llä ja aviomiehellä tuntuu olevan, ei suurempia ongelmia pitäisi lasten kasvatuksessakaan tulle eteen. Näistä asioista on varmaankin ollut jo keskustelua.
Meillä on 4 lasta eikä kasvatuksessa ole ollut ongelmia uskonnon suhteen, kummatkin olemme sen verran maallistuneita :)
Nyt kun asumme mieheni kotimaassa, saavat tietenkin enemmän vaikutteita paikallisesta kulttuurista, jota en pidä ollenkaan huonona. Kesät tullaan viettämään Suomessa, joten sekin puoli tulee tutuksi. Isoina sitten viisaasti valitsevat mitä haluavat =)
Vastauksena kysymykseesi. Lapsia on kolme. ongelmia ei kasvatuksen suhteen ole ollut enkä usko tulevankaan koska en koe meillä olevan kulttuurieroja laisinkaan. aika hassua mutta siltä se tuntuu. Tänä päivänähän ei ole pakko tunnustaa mitään uskontoa joten päätös on jätetty lapsille sitten kun ovat tarpeeksi isoja, eli valita haluavatko jompaankumpaan uskontokuntaan kuulua tai ehkä niistä tulee hinduja;)
vaimolla ei ollut eikä ole mitään uskontoa, ja naimisiinmenon jälkeen erosin itsekin kirkosta, tosin uskoani tuo teko ei muuttanut miksikään.
"Tätä palstaa lukiessa ihmetyttää että kokemukset mokuliitoista ja muslimimiehistä ovat lähestulkoon aina negatiivisia."
Noita negatiivisia juttuja tänne kirjoittelee lähinnä ne joko jostain syystä kateelliset, katkerat tai sairaat ihmiset joilla ei ole omaa komemusta moku-suhteista saati Muslimeistä, mutta jotka ennakkoluulojensa saattelemana kirjoittelee tänne ikäviä juttuja. :(
Eikö ole älytöntä yleistää, että kaikki Muslimimiehet ovat pettäjiä, huijareita ja lapsenkaappaajia ja kaupan päälle tietysti kiihkouskovaisia, kuinkas muuten? Sama pätee yleistyksiin, että kaikki suomalaiset on rumia ja lihavia huoria. Ja kaikki suomalaiset miehet juoppoja sikoja. Ja kaikki venäläiset naiset huoria jne. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.. Kaikki samaa typerää yleistystä.
Hmm, toisaalta tuollaiset provot syövät myös uskottavuuttta tositarinoilta (ja varmasti täälläkin on ollut tositarinoita, missä se puoliso/kumppani ei ole ollut sitten ihan sitä, mitä on esittänyt).
totta on, että niitä pettäjiä ja huijareita löytyy ja varsinkin paskanjauhajia! Mutta niin löytyy näistä "kunnollisista" suomimiehistäkin (nimim. kokemusta on...)Pointti kai on se, että joka kulttuurin edustajissa on sekä hyviä ja pahoja ja vituttaa se hyvienkin automaattinen ja voimakas leimaaminen mikä täällä on tapana.
...jos kerrotaan rehellisesti myös ne negatiiviset kokemukset, ne voivat olla esimerkkinä ja niistä voi oppia. Tietää edes jotain ennen kuin syöksyy suhteeseen, osaa varoa juuri näitä huijareita.
Itselläni on kokemusta suomalaisesta "pikku auervaarasta", se suhde kyllä opetti epäilemään niitä tarkoitusperiä.
Nyt ois "tarjolla" ghanalainen mies mutta en ihan helposti kelkkaan lähde.
Kyllä täällä on paljon meitä, jotka elävät ihan tavallista arkea puolisonsa kanssa, mutta usein, kun asiasta jotain kirjoittaa, kommentit ovat kielteisiä.
...yleistäminen on aina pahasta.
On äärimuslimeja, on terroristeja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen rauhallisen muslimin kanssa.
Oma muslimimieheni on kohdellut minua kauniimmin ja paremmin kuin kukaan tätä ennen, siksi häntä rakastan, ei tietoakaan mistään alistamisesta :)Itse olen tapakristitty, kuulun kirkkoon mutta en harjoita aktiivisesti uskontoa.
Hyvää viikonloppua kaikille !
Kiva kuulla, että on muitakin tavallista elämää eläviä, tyytyväisiä puolisoita. Elämäni kiltein, huomaavaisin ja seksikkäin (anteeksi kaunosielut) mies, jolla on arvot kohdallaan. Voin luottaa, voin säilyttää vapauteni kulkea ystävien kanssa (ei siis "pakkohunnutusta" tai käännyttämistä, voin myös arvostaa naiseuttani (en siis ole mikään seinästä reväisty :) ), mutta rajat tiedämme tarkalleen. Kyse on kunnioituksesta ja sen säilyttämisestä. Avioliitolla on sille kuuluva arvo, niin kuin kulttuureillamme ja ajatuksillammekin on niille kuuluva arvo. Elä ja anna toisten elää. Terroristit, jotka eivät edes noudata islamin lakeja, ovat kaukana tästä ihmisestä. Silti ihmiset mielellään samaistavat - harmi!