Rakastuin itseäni 12 vuotta vanhempaan naiseen, ite olen 30v. mies. Ollaan oltu yhessä n 6kk. Nainen on eronnut ja hän on 3 lapsen yh. Vaikea on nähdä tulevaisuutta yhdessä. Muutto yhteen, avioliitto, lapsia kaikki nuo haaveeni ovat kai saavuttamattomissa, ainakin tämän naisen kanssa. Pää on niin sekasin, en tiedä mitä mun pitäs tehä tän jutun kans. Rakastan häntä ja kai hän minuakin, mutta joutuu jakaan huomionsa mukuloitensa ja mun kesken. Häntä häiritsee usein se kun ollaan kahden ja lapset on yksin kotona. Nuorin 15 ja vanhin 20v. Hän on omissa maailmoissaan ja kun huomaan sen se alkaa hämään muakin ja meen lukkoon ja siinä sitä ollaan. Olen kysynyt häneltä usein, että mahdunko hänen elämäänsä ja hän on sitä mieltä et mahdun. ite alan olla eri mieltä. Tää on rankkaa kun ite on täysin toisen ja toinen ei kuitenkaan oo sun samalla tavalla. Pidän naistani kuin kukkaa kämmenellä, hieron annan hellyyttä, teen ruokaa, keksin yllätyksiä ja jännää tekemistä. Hän ei juuri vastaavaa jaksa tai viitsi, pitää kai mua itsestään selvyytenä. Olen sanonut hänelle, et taidan pitää yksin tätä juttua pystyssä. Nyt alkaa kuitenkin riittään mullekin, olen usein hyvin onneton. Haaveet ja sydän on murskana.
Mitä mun pitää tehdä?
Onneton777
91150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Te kumpikin olette hyvia ihmisia. Kumpikin tekee asioita jotka tietavat oikeiksi.
Sina vain et ole sopiva hanelle. Sina haluat aivan eri asioita kuin han. Se onkin taydellisen sallittua, olethan nuori ja haluat alkaa rakentamaan perhetta naisen kanssa jolla todennakoisimmin ei ole riippusakkeja.
Nainen on vastuussa lapsistaan ja he ovat viela useamman vuoden hanesta taysin riippuvaisia. Ei voi kuvitellakkaan etta hanella voisi olla energiaa alkaa tassa vaiheessa tekemaan lisaa vauvoja. Oikeastaan se ei ole reilua edes vaatia sita hanelta.
Toivon vain etta nyt kun sina poistut kuvioista etta et ole antanut lapsille kuvaa etta sina olisit ollut tukemassa heita koko loppuelaman. Se olisi aivan liian julmaa heita kohtaan.
Hakiessasi seuraavaa vaimoehdokasta, sina tiedat mita haluat, tahtaa siihen. Muuten sina tahallisesti rikot ja raastat taysin viattomia ihmisia.
Suosittelisin keskustelemaan naisesi kanssa vakavasti. Sano hänelle että et ole onnellinen näin ja kerrot sitten syyt. Jos hän sinua rakastaa, hän tulee sen ymmärtämää. Jos ei, hän yleensä voisi hyökätä ja sanoa että hyvähän sinun on. Lapset ovat aika isoja jo joten eihän siinä menisi kuin parisen vuotta niin kaikki ovat omillaan. Yleensä asiat ei tapahdu tuosta vain vaan ottavat aikaa. Muistathan että puhe on silta kahden ihmisen sydämen välillä. Miten voit antaa toiselle mahdollisuuden edes rakastaa itseäsi jos et kerro siitä miten paha sinulla on olla..? Vai esitätkö hänelle jotain muuta? Hyvää ei kannata ainakaan yrittämättä keskustella haaskata. Siis rehellinen keskustelu.
Tähän ei ole mitään lisätävää. Muuta kuin, että jotkut osaavat pukea ajatuksensa niin hyvin sanoiksi, että ei voi kuin kadehtia.
vielä yksi 30-v pentu huusholliin mahtuu entisten lisäksi ;)
Asun avopuolisoni kanssa ja meillä on minun kaksi lasta 10- ja 11-vuotiaat edellisestä avioliitosta.
Kun haluamme omaa aikaa, järjestämme sitä vain toisiamme varten.
Naisesi lapset ovat jo niin isoja ettei hänen tarvitsisi heitä koko ajan miettiä.
20-vuotias on jo aikuinen, herrajumala!
Älä tuhlaa aikaasi jos todella asiat on niin ettei yhteistä tulevaisuutta näy.
eikö rakkaus ole "ehdotonta"..? tai pitäisi olla..?
Sä annat naiselle mitä haluat, ja niin paljon kuin haluat, mutta on väärin odottaa siltä just samaa, koska me ollaan erilaisia, eikö?
Ilmeisesti ei ole oikea nainen sulle kun haluat vaan ylläreitä ja kaikkea, mutta hän ei niitä anna.
sitä saa mitä tilaa.
Mieheni on 30 ja mä 42v.Meillä on vauva,mieheni eka ja mulla aikaisemmasta liitosta 18vuotias poika.
Meille on selvää et tulevaisuus on yhteinen ja omaa aikaa järjestämme kuten muutkin vanhemmat.
En oikein ymmärtänyt miten noin suuret lapset ovat este,kohtahan ne ovat kaikki aikuisia.
Jokaisen oma asia mitä ajattelaa ikäerosta ja lastenteosta,meillä ainakin asiat on enemmän kuin hyvin.Muut saavat olla mitä mieltä haluavat,ei heidän tarvitse meidän kanssa elää.
Esimerkkinä vaan kerron et jos molemmat rakastaa,jutun saa ihan toimimaan ja lapsiakin voi tehdä.
Neuvolassa sain pelkkää kannustusta vaikka menin sinne ihan altavastaaja meiningillä.Kaikki meni alusta loppuun hyvin.
Mulla oli suhde itseäni 18 vuotta vanhempaan mieheen viiden vuoden ajan. Tuosta ajasta hyvää taisi olla eka vuosi. Koskaan eivät meidän ajatukset tulevaisuudesta kohdanneet, sillä elämä mitä minä nyt vasta aloittelen, oli hän jo elänyt. Kauan jaksoin uskoa, että jotain toivoa olisi, mutta tänä kesänä luovutin ja rakastuin itseäni vai kolme vuotta vanhempaan mieheen. Nyt elämä hymyilee, kun molemmilla samat haaveet ja kuvitelmat elämästä. Vaikka jotkut sanovat ettei ikäerolla ole väliä, niin kyllä siinäkin jossain raja vaan kulkee..