Olen joutunut tilanteeseen jossa ex-vaimo yrittää keinolla millä hyvänsä keksiä kohtuullistamistapoja osituksen suhteen koska hän yllätyksenä joutui miehen eli minun sijaan tasingon maksajaksi.
Tämä kohtuullistaminen on saanut naurettavia piirteitä. Yritetään ensin yhtä joka ei täytä vaatimuksia ja sen jälkeen heitetään heti toista perään joka sekään ei täytä vaatimuksia jne.
Kai tässä kohtuullistamis/sovittelumenettelyssä jokin järkikin pitäisi olla mukana ja tietysti perusteet. Eihän se mitään Lottoamista ole, eli kun ei tullut voittoa tällä viikolla niin yritetään taas ensi viikolla.
Kaiken tämän farssin vielä sallii vanha kärttyinen
femako-osittaja.
Kuinkahan tälläinen vatkaaminen saadaan pistettyä poikki? Onko muilla vastaavia kokemuksia.
Tämä kohtuullistaminen on saanut naurettavia piirteitä. Yritetään ensin yhtä joka ei täytä vaatimuksia ja sen jälkeen heitetään heti toista perään joka sekään ei täytä vaatimuksia jne.
Kai tässä kohtuullistamis/sovittelumenettelyssä jokin järkikin pitäisi olla mukana ja tietysti perusteet. Eihän se mitään Lottoamista ole, eli kun ei tullut voittoa tällä viikolla niin yritetään taas ensi viikolla.
Kaiken tämän farssin vielä sallii vanha kärttyinen
femako-osittaja.
Kuinkahan tälläinen vatkaaminen saadaan pistettyä poikki? Onko muilla vastaavia kokemuksia.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Niin hän se on, että ositus kun menee pesänjakajalle asia voi pitkittyä ja mutkistua oikein urakalla. Ikävää että olet sen (-kin) joutunut kokemaan.
Eiköhän jossain vaiheessa exältäsi ideat lopu, mutta ilmeisesti pesänjakaja jota arvioit sanoilla "vanha kärttyinen femako-osittaja" ei kuitenkaan ole hyväksynyt exäsi vaatimuksia ... koska kerroit niiden kukistuneen heti alkuunsa perusteettomina. Hyvä niin, koska vaatiminen on sallittua mutta niiden hyväksymiseen pitäisi olla perusteet tai/ja logiikka jakajalla.
Kai exäsi on hyvin tietoinen siitä, että kun aikansa asiaa pitkittää, ei kohta ole jaettavaa... pesänjakajan palkkiot kun vain kasvavat mitä kauemmin juttu kestää.
Naisille avioero on sukupuoliasia. Naisten mielestä mies-sika (sinä) on koko naissukukuntaa vastaan. Näin ajattelevat ex-vaimosi ystävät, sekä sinun, että hänen sukunsa naiset, sosiaalihuollon henkilökunta ja valitettavasti myös prosessissa mukana olevat naisasianjajat ja naisosittajat. Heille sinä olet paha, jonka kaltoin kohtelemaa hyvää naista täytyy puolustaa.
Lasten edun valvojaksi laitettavat maistraatin notaariämmätkin taipuvat vaikka kuinka monelle mutkalle yrittäesssään löytää perusteluita sille, miksi äiti saikin tyhjentää lasten tilit isän tietämättä. Käräjäoikeuden naistuomarit sentään yrittävät olla puoluueettomia.
Näin se vaan valitettavasti on. Sori
Mutta ap. kirjoittajahan totesi, ettei pesänjakaja ole hyväksynyt exän vaatimuksia ... eikö silloin ole hieman kohtuutonta syyttää puolueellisuudesta. Kai paremminkin exällä voisi olla tuollainen näkemys tilanteeseen...
Voiko toinen osapuoli eron ensivaiheen aikana "kadottaa" omaisuutta, eli luovuttaa perimäänsä maata sisarruksilleen?
Pitääkö tässä soittaa heti lakimies kehiin, vai voiko näennäistä keskusteluyhteyttä pitää auki osituksen täytäntöönpanoon saakka?
Tulenko vain hyväosaisena huijatuksi?
Velkaa voi tehdä, mutta voiko omaisuutta myydä tai lahjoittaa kesken eron, ilman toisen osapuolen suostumusta?
Eikö liitossa peritty kuitenkin ole "yhteistä" omaisuutta?
Ositushetki määräytyy sen mukaan, minä päivänä ekan vaiheen hakemus on jätetty käräjäoikeuteen (siis, jo ennen kuin harkinta-aika on alkanut).
Jos mies on tuona päivänä omistanut esim. 50 ha metsää, mutta kuukauden pästä luovuttaa sen sisaruksilleen 100 EUR:lla ... niin hän voi tehdä niin, mutta osituslaskelmissa metsä on mukana käyvästä arvostaan.
Poikkeus on yhteinen koti, vaikka toinen puolisoista omistaisi sen 100% niin hän ei saa myydä sitä ilman toisen suostumusta.
Jos puoliso ottaa velkaa ekan vaiheen jättämisen jälkeen ... ei se ole mukana osituksessa, tai hänen voittamansa lottovoitto, tai saamansa perintö.
Ei perintö ole yhteistä omaisuutta ... se on hänen kuka perinyt. MUTTA, perintö on mukana osituslaskelmassa ... ja vaikuttaa tasinkoon jota varakkaampi puoliso maksaa toiselle niin paljon että "puntit ovat tasan". Paitsi, jos testamentissa määritetty, ettei saajan puolisolla ole avio-oikeutta perintöön.
Jos ei riitaa ole, ja puheyhteys säilyy ... niin en heti "juristiarmeijan" voimin ryhtyisi provosoimaan ositusta -- riitahan siitä tulee. Mutta viisasta voisi olla käydä juttelemassa lakimiehen kanssa, selvittää tilanne ja oikeudet itselleen ... sitten pyrkiä sopimukseen.
kun puoliso sanoo,että vaatii erossa tilan huomioimista siten, että saisin huomattavasti vähemmän, koska tila hänen vanhemmiltansa ostettu, joten hänen mielestään en ole ansainnut mitään siitä, enkä muusta hänen jälkeenpäin hankitusta omaisuudesta ehkä vain hyvin pienen osan.
... ei kohtuullistamisen vaatiminen, tai "esityksen tekeminen" siitä että poiketaan avioehdottoman avioeron osituksesta ole kiellettyä...
Mikään ei myöskään estä teitä sopimasta osituksesta melko vapaasti. Täysin laillista ja mahdollista.
Mutta, sopimiseen vaaditaan kaksi osapuolta. Ellet suostu puolisosi esitykseen, niin pidät oman kantasi. Ellei juristinkaan avustuksella toinen lain mukaiseen ositukseen suostu ... niin sitten asia vietävä oikeuteen.
koska toinen vaatii edelleen kohtuullistamista ja melkein kaikki itselleen huomioimatta toisen tekemää panosta vuosien saatossa hänen tai perheen puolesta, vaikkakaan tämä ei ole tienannut rahallisesti samoin - eihän tämäkään voi olla täysin arvotonta ja että toisen pitää jäädä puille paljaille.
... siitä lähdetään, ettei avioehdottomassa osituksessa katsota kuka mitäkin tehnyt, rakentanut, saanut, ostanut, perinyt, maksanut, lyhentänyt lainaa, kuitannut puhelinlaskut, tai pyykit pessyt...
... Vaan kummankin puolison varallisuus lasketaan (omaisuus miinus velat), ja "varakkaampi" maksaa tasinkoa niin paljon, että kummankin omaisuudet osituksen jälkeen yhtäsuuret. Yksinkertaista.
Tästä voidaan poiketa kohtuullistamisella. Se on joko vapaaehtoista (sopimista), tai oikeuden määräämän pesänjakajan tekemä.
Ellei exäsi ehdotus / vaatimus miellytä sinua ... niin silloin oikeudenkäynti viimeinen keino. Tietenkin sen jälkeen kun olet itse esittänyt oman kantasi perusteluineen (juristi voisi auttaa tässä vaiheessa) ... ja exäsi tajuaa mitä pesänjakajan vaatiminen voi hänellekin kustantaa...
, että ex-puolisoni voi saada niin vaatimalla ja jopa vanhoja kuitteja ja tositteita esittämällä tahtonsa läpi, kuten hän uhkailee?
... tod.näk.
Anteeksi heikko avaus, mutta osituksen kohtuullistamiseen liittyy ja riippuu niin moni asia, ettei kukaan täällä voi sanoa kuinka pesänjakaja (pahimmassa tapauksessa) päättää. Sinun kannattaa lähteä siitä "oletuksesta", mikäli avioliittonne kestänyt yli 5 vuotta ... niin ei pesänjakaja aivan "heppoisesti" ryhdy laissa määrätystä osituksesta poikkeamaan.
Silti, sinuna en määräänsä enempää exäsi uhkailusta "provosoituisi". Niihin sinun ei tarvitse suostua -- pesänjakajan päätökseen kyllä (huom. pesänjakaja puolueeton oikeuden määräämä "tuomari").
Eikö exäsi tiennyt, millainen sopimus juridisesti omaisuuden osalta avioliitto on ... ilmeisesti ei, koska ei avioehtoa tehty...
oli pitkä ja luultavasti ei koskaan ymmärtänyt, että jäisi kiinni pettämisestään
meillä mies eli n. 10 vuotta täysin elätettävänä, vaikka oli itse töissä, maksoi omat asuntolainansa pois ja kääräisi jopa asumistuet omaan taskuun kun niitä perheen suurimillaan ollessa saatiin. Osituksessa huomioitiin miehen luistaminen kaikista menoista... mutta mutta, vaati kyllä vankkaa todistamista eikä todellakaan arvioitu millään sana-sanaa-vastaan-periaatteella. Näytön oli oltava pitävä ja sitä se meidän tapauksessa oli. Mies-puolinen osittaja ei todellakaan ollut kummankaan puolella vaan tutki asian papereista, piti kylmän viileästi tarpeelliset istunnot,Ppsytteli kaikin puolin etäisenä ja teki päätöksensä kylmästi näyttöjen perusteella. Siihen ihmiseen tuskin olisivat filunki keinot tehonneet.
Varmasti naisten keskuudessa eletään M. Niskasen
"Surmaluotien" fiiliksissä vielä tänä päivänäkin vaikka he eivät ole ko. elokuvaa ikinä edes nähneetkään. Miehen kuva on silti muodostettu
sikamaiseksi hulluksi jollain tavoin.
Mutta Suomen laki on silti sama: oli ihmisellä
munat tai pillu! Sillä ei ole merkitystä kun annetaan oikeudessa tasa-arvoisia tuomioita.
Jos tuomiot eivät ole tasa-arvoisia pitää Suomen oikeusjärjestelmästä valittaa. Paras tapa lienee eri järjestöt ja niiden toiminta sekä valitus EU:n
tuomioistuimeen. Vie aikaa, mutta pidemmän päälle
naisten asioita puolueellisesti toimivat henkilöt saavat fudut korkojen kera jonain aamuna.
Olen itse valmis eroamaan kirkosta ja maksamaan
kirkollisverot jäsenmaksu/vuosi jollekin miesjärjestölle joka ajaa tasa-arvoista asemaa
avioliitto- ja eroasioiden käsittelyjä varten.
Jos messiin lähtee isompikin joukko miehiä saada aikaiseksi järjestö jolla on varmasti mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin.
Tiettävästi en ole ainoa joka näin ajattelee.
kaikki suuri hankittu exäni nimiin, mutta itse olen myös käynyt aina töissä, vaikka palkkani huomattavasti huonompi verrattuna häneen. Itse olen maksanut kaikki kodin vaate- ja ruoka. Joskus puhelin ja lehtimaksujakin. Kaikki tuloni ovat menneet aina näihin ja mitään ei ole jäänyt. Mieheni maksanut mm. lainat.
Oletan ettei teillä ole avioehtoa. Silloin aivan normaali ja lain mukainen ositus menee näin (keksin esimerkin):
Mies omistaa talon jonka arvo on 200.000 EUR, ja 40.000 EUR auton. Talosta on velkaa hänellä vielä 100.000 EUR.
Nainen ei omista mitään (vaikka syistä mitä kerroit)
Miehen nettovarallisuus on 200 40 - 100 = 140.000 EUR
Naisen nolla (huom. vaikka naisella olisi pelkkää velkaa "omaisuutena", nettovarallisuus siis negatiivinen ... ositusmatematiikassa sekin on nolla)
Osituksessa varakkaampi maksaa tasinkoa toiselle niin paljon että "puntit tasan"... eli esimerkissä 70.000 EUR.
Tämä ei ole kohtuullistamista, tämä on normaali ositus lain mukaan.
MUTTA, jos yo. tilanteessa olisikin ollut avioehto ... eli tasinkoja ei lasketa. Silloin nainen voisi vaatia kahtuullistamista pesänjakajalta, perusteluina voisi olla juuri sellaiset seikat mistä kerroit.
TAI, avioliitto on kestänyt vain pari vuotta (ei avioehtoa), talot ja autot ollut miehellä jo ennen avioliittoa ... silloin hän voi vaatia pesänjakajalta kohtuullistamista ... eli ettei tasinkoa maksettaisikaan (ainakaan 70.000 EUR).
Toivotaan että selvensi ==> avioehdottoman osituksen tasingon määrään ei vaikuta kumman nimissä omaisuus on !!
Tuo järjestöidea on kyllä hyvä. Onhan elatusvelvollisten liitto kyllä olemassa. En oikein tiedä, mitä ne puuhaa..
Meikä on mukana kuin peräpukama, jos joku laittaa sellaisen järjestön pystyyn, joka ajaa miesten asiaa erossa:
- neuvoo tapaamis- ja ositussopimusten teossa
- neuvoo omat oikeudet
- suosittelee juristeja
- tukee ja auttaa pahimpien hyväksikäyttötapausten viemisessä poliisitutkintaan ja käräjille
Nykyäänhän avioerotapauksissa harvoin tutkitaan kiristykset ja ovatko sopimukset syntyneet sellaisissa olosuhteissa, että ne ylipäätään ovat päteviä. Useinhan vaimo pitää lapsia panttinaan, on kopioinut miehen tiliotteet ja firman tiedot ja samalla, yleensä itse eronnut, juristiämmä kiristää elatustukea, puhdistaa tuhkiakin pesästä ja yrittää rajoittaa akkaansa 20v. elättäneen miehen oikeutta nähdä lapsiaan.
Mukana.
ei exän vaatimuksesta nähtävästi sitten mene helposti heti läpi, koska liittoakin takana yli 25 v. ja toinen tehnyt töitä melkein yksin ja osallistunut kykyjensä mukaan asioihin antaen kaikki siihen.
Vielä jos minulla henk.kohtaista lainaa, niin se nollataan osituksessa. Kuitenkin jos minulla olisi omaisuutta ja lisäksi velkaa, niin vähentäiskö se sitten minun omaisuutta? Ymmärsinkö oikein?
Kiitos tiedosta
... en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit kysymykselläsi omien lainojen "nollaamisella" ... ehkä pari jatkoesimerkkiä auttaa...
*****************
ESIM 1.
Mies omistaa talon jonka arvo on 200.000 EUR, ja 40.000 EUR auton. Talosta on velkaa hänellä vielä 100.000 EUR.
Nainen omistaa kesämökin jonka arvo on 60.000 EUR, ja hänellä on 10 vuotta sitten konkurssiin kaatuneen yhteisen firman takausvelkoja vielä 100.000 EUR.
Miehen nettovarallisuus on 200 40 - 100 = 140.000 EUR
Naisen vastaavasti 60 - 100 = -40.000 EUR
"Elon laskuopin" mukaan miehen pitäisi maksaa tasinkoa 90.000 EUR, jotta molemmilla yhtä paljon ... siis 50.000 EUR.
VÄÄRIN laskettu, koska negatiivinen nettovarallisuus ositusmatematiikassa on nolla.
Mies siis maksaisi edelleen 70.000 EUR tasinkoa, olisi tuota velkaa naisella ollut vaikka miljoona.
*****************
ESIM 2.
Mies omistaa talon jonka arvo on 200.000 EUR, ja 40.000 EUR auton. Talosta on velkaa hänellä vielä 100.000 EUR.
Nainen omistaa kesämökin jonka arvo on 60.000 EUR, ja hänellä on 10 vuotta sitten konkurssiin kaatuneen yhteisen firman takausvelkoja enään 20.000 EUR.
Miehen nettovarallisuus on 200 40 - 100 = 140.000 EUR
Naisen vastaavasti 60 - 20 = 40.000 EUR
Jotta kummallakin osituksen jälkeen 90.000 EUR (eli 140 40 jaettuna kahdella), mies maksaa tasinkoa nyt "vain" 50.000 EUR.
***************
Toivotaan että selvensi miten velat vaikuttavat ositukseen.
En myöskään usko, että tapauksessanne pesänjakaja ryhtyisi kohtuullistamaan ositustanne.
tilannetta
... että osituksen "pääperiaate" (lue: laki) aukeni.
Sen verran vielä... että vapaaehtoinen kohtuullistaminen on hyvin yleistä.
Esimerkiksi harvalle tulee mieleenkään ottaa omia opintolainojaan ositukseen, tai vaatia vaimoaan pistämään Papalta 15 vuotiaana perintönä saamaansa rantapalstaa Kustavista "laskelmiin".
Aina pitäisi koettaa pitää mielessä mikä on oikeus ja kohtuus ... avio-oikeudesta riippumatta. Uskon, että niin ajattelet ... toivottavasti miehesikin.
Jos eron myllerryksessä tuo "kohtuus" unohtuu... pesänjakaja voi sen tehdä suurehkoa korvausta (pesästä) vastaan....
Se, että selvensin tilannetta on hyvä.
Pidä kiinni oikeuksistasi äläkä "nöyristele"... mutta myös, laiha sopu (kohtuullistaminen) kuitenkin isoa riitaa parempi lähes aina. Jos pykälien mukaan tehtävä ositus tuntuu sinusta itsestäsikin epäoikedenmukaiselta, niin sopikaa ilman pesänjakajaa... oikeesti...
siltä ainakin exmieheni puheen mukaan, että en tule saamaan paljoakaan, vaikka nämä perinnöt saatu vasta paljon ja olemme olleet vuosia jo ennen sitä naimisissa. Lisäksi olen tehnyt töitä näiden asioiden eteen huomattavasti enemmän kuin yleensä muissa liitoissa ja vastannut asioista "yksin" vuosia(en tässä ala selittämään). Huomioiden myös silti, että minulla huonot tulot ja haluan itselleni jonkinlaisen turvan täst edespäinkin, niin haluan myös exmieheltäni kohtuullista korvausta liittomme päättymisestä ja tulevaisuuteni pilaamisesta. Minä en halunnut, että liittomme päättyy tällä tavalla.
Vaikka näin sanon, en ole kuitenkaan pahansuopainen, vaan haluan jotain itsellen kotini, jonka omakseni otin vuosien aikana ja luulin myös sen sellaisena pysyvän kuolemaani asti, menetyksestä.
Kiitos sinulle vielä näistä tiedoista
käy. Elatusapaua et tule mieheltäsi missään tapauksessa saamaan.
Omaisuutensa jokainen mies suojaa avio-ehdolla. Jos mies on niin tyhmä, sen hoitavat vanhemmat hänen puolestaan, tarkoitan perintöä.
vaan se, miten osallistuu. Yleensähän molemmat osallistuvat kaikella sillä minkä ansaitsevat. Osituksessa ei "sakoteta" pienistä tuloista. Mutta jos luistaa vastuistaan ja elää toisen kustannuksella ja se voidaan vielä näyttää toteen niin voi käydä huonosti. Siihen toteennäyttämiseen ei riitä mikään vihainen väite vaan silloin puhutaan ihan todellisesta siivestäjästä ja rankoista näytöistä.
vaan oikeudesta yhteiseen omaisuuteen, jota työllä vuosia kartutettu ja kenelläkään ei avioehtoa
ei kyse tälläisestä, koska olen tehnyt töitä yhtä paljon ja enemmänkin, mutta tienannut vähemmän ja varsinkin tästä "kotityöstä", josta rahat meni aina exmiehen tilille.
Osituksesta et lisää kysynyt ... se siis lienee selvä.
Jos miehesi ei lain mukaiseen ositukseen suostu, vaan vaatii kohtuullistamista, niin joko sovitte näin tai et siihen suostu. Ellei kukaan mihinkään suostu, niin sitten pesänjakaja jakaa.
Elatukseesi et saane mieheltäsi mitään... ellei sitten sulle omaisuudesta kuuluvaa tasinkoa sellaiseksi katso (minusta kyse ei ole siitä).
ei saa olla ollu tuloja tai sitten hänellä pitää olla suuri omaisuus, jota kerännyt toisen maksaessa kaikki. Muutoin ei varmaankaan voi näyttää mitään toteen.
eli mies vie kaikki, jos pystyy ja jättää mukulat ja exän elämään ilman mitään apua ja itse vain nauttii rahoista ja ylellisestä elämästä. Näin se usein menee
mitään elatusta en koskaan edes haluaisi, vain ja ainoastaan sen mikä mielestäni minulle kuuluu. Olen tehnyt työtä vuosia tämän kaiken eteen ja osallistunut melkein yksin kodinhoitoonkin vuosikaudet. Tämä omaisuus on ollut minun yhtälailla kuten mieheni, mutta nyt eron tullessa hän yrittää laistaa maksamasta osuuttani sillä varjolla, että en ole "perinyt" mitään, vaikka yhdessä olemme kaikki ostaneet ja rakentaneet ja kasvattaneet. Kumpikin omalta osaltamme kykymme mukaan.
Jää nähtäväksi kuinka tästedespäin kaikki menee, mutta puoleni aion pitää.
.. kannattaisi avioituessa laatia avioehto kuten yli kolmanes puolisoista tekee... ei "siipelijöistä" huolta.
ja lisäksi kummankin osapuolen pitää huolehtia siitä, että molemmat osallistuvat myös kotona tehtäviin töihin yhtä tasapuolisesti, eikä siten, että toinen on ns. työorja.
Elikkä perintö ei ole yhteinen mutta tulee mukaan laskentaan.
Lähinnä ajattelin kun lapsiakin on, että otan pienet palstat risumetsää kullekin jos mies tahtoo talosta saatavat rahat tasan jakaa.
Onhan niinkin että lapseni kyllä perisivät ajallaan, mutta jos viriili mies keksii siittää lisää perillisiä ;) ajattelin pitää huolen siitä että omani saavat jotain konkreettista.
Talo on yhdessä tuumin tehty, velkaa yhdessä maksettu, yhteinen tilikin, siellä tulot kai 1/3 ja 2/3 kuten yleensä mies tienaa enemmän, olin vuosia kotiäitinä jne.
Lähinnä tuota mietin ettei lahjoita risukkoja ja pellon pientareita tämän kaiken häslingin keskellä. Kaksin tässä on puurrettu ja omaisuutta kerätty, kaiken jälkeen olen mielestäni oikeutettu saamaan osani noista risukoistakin, tai jos nyt en minä niin lapseni kuitenkin.
Toki tunnen itseni kammottavaksi edes harkitessani moista ryöstelyä, mutta miksi lakiin on noin kirjattu, mikäli sitä ei olisi tarkoitettu tuomaan oikeutta?
Luultavasti olen kiltti... annan miehen pitää maansa ja mantunsa.. ja otan vain talonpuolikkaan.. mutta tätä kaikkea pidän ehkä valttikorttina takataskussa... jos mies alkaa ukaaseja ladella, alan minäkin vaatia.
Erot harvoin ovat sopuisia, vallankaan jos jotain jaettavaa jää. Varaudun pahimpaan, toivon parasta ja olen onnellinen kunhan tästä ehjänä pääsen.
Juuri näin... omistusoikeudet eivät osituksessa muutu (ellei niin sovita), vaikka omaisuus onkin mukana laskelmissa vaikuttavaksi tasingon määrään. Se kumpi maksaa tasinkoa, voi päättää millä omaisuudellaan sen kuittaa.
Yleensä ei kannata puolisoiden omaisuudenjkoon sekoittaa lapsia -- usein mutkistaa kuviota. Mutta ei sille esteitä ole, jos tahdotte osituksen yhteydessä myös luovuttaa omaisuutta lapsille. Siitä tietenkin maksettava lahjaveroa.
Voihan asian noinkin nähdä... edelleen, ei tuolle järjestelylle ole esteitä, mutta vaatii että mies näin tahtoo menetellä myös. Pesänjakaja ei rupea riitaisassakaan osituksessa lapsille osittamaan tai jakamaan pesää...
Ellei teillä ole avioehtoa, niin osasi saat tasinkona kyllä. Ja voisin kuvitella miehenkin aivan mielellään kuittaavan sen "risukolla", VAIKKA pakkoa hänellä siihen ei ole (voi maksaa esim. rahalla).
Ei kyse mielestäni ole ryöstelystä, kun avioliiton solmii ilman avioehtoa ... niin oma vika ellei ole ottanut selvää mitä se omaisuuden osalta merkitsee.
Muuten, oletko varma ettei perintönä tulleessa omaisuudessa ole vainaja laatinut ehtoa (käytännössä testamentti), jossa perintö rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos niin on, ne eivät ole mukana osituslaskelmissa tasinkoa korottamassa.
Ei niitä risukoita omaisuuksien edestä ole ;) toisaalta olin anopin kanssa niin väleissä ettei tuollaisia ehtoja kirjattu.
Lähinnä kai pidän totuutta valttikorttina, jos mies alkaa vaatia liikoja. Pidän huoleni että omani saan pois tästä. Miehillä kun joskus on hassuja kuvitelmia, että tehtyään talon omistaisivat sitä enemmän kuin vaimo joka sen sisusti.
Jos mieheni olisi normaali ja kiltti en tälläisia valttikortteja hihoini keräisi, mutta hän on pahinta laatua oleva kiusankappale jota vastaan minun on taistoni käytävä. Siksi on hyvä olla selvillä mitä korttipakka sisältää, mitkä ovat minun oikeuteni, joilla voin käydä "kauppaa" kun siihen kohtaan tullaan.
Tuo nyt on selvää paskapuhetta!
Eiköhän Suomessa ole miehet yritetty kyniä niin puhtaaksi, että ainoaksi asuinpaikaksi on jäänyt enää veneen alle meneminen.
Kai sitä joka pultsarillakin on oma tarinansa, ja
usein se on avioero joissa heitä on potkittu kuin vierasta sikaa.
Entäpäs sellainen kummallisuus, että nyt ex-aviovaimoni yrittää saada itselleen tasinkona sellaisia muinaisia , jotka hän kuulemma on puolestani maksanut avoliittoaikanamme. Eli siis olimme kauan avopari, sitten menimme naimisiin ja olimme vain muutaman (alle 5 vuotta) naimisissa. Nyt hän siis pesänjakajalle yrittää todistaa, että minun pitäisi maksaa hänelle yhtä ja toista avoliittomme ajalta. Mitään velkakirjoja emme ole tehneet ja yhteistä taloutta silloin kuitenkin pidettiin, eli olen kuitenkin maksanut taloa ja asumista, josko hän sitten ehkä onkin laittanut taas vastaavasti johonkin minun laskuuni. Mutta korostan, että tämä on tapahtunut AVOLIITON AIKANA, JA NYT TEHDÄÄN OSITUSTA LYHYEN AVIOLIITON AJALTA. Ihan kirjoitin nämä isolla, kun hetken päästä kuitenkin joku on sekoittanut nämä asiat.
tai sitten kostaa sinulle, kun sen olet ilmeisesti jättänyt. Ei avoliiton ajoilta ole mitään juridista oikeutta saada korvauksia tai siis sitä kohtuullistamista. Olkoon vaan maksanut silloin jotain tai antanut, koska jos niistä ei velkakirjaa ole, niin ei silloin ole saatavia. Ja avioliittonne on ollut niin lyhyt, että ei hänen puoleltaan ole oikeutta kohtuullistamiseen.