Jos vaan joku osaisi auttaa meitä eteenpäin, olisin erittäin kiitollinen.
Isälläni on viisi lasta joista yksikään ei enään asu hänen kanssaan ja kolme meistä on jo aikuisia ja yksi lähes aikuinen. Meitä kaikkia on siis lapsesta asti kohdeltu huonosti isän toimesta. Toisia on löyty tai hakattu useaan otteeseen(myös pienenä lapsena), tönitty vaarallisesti, riepoteltu, potkittu...lista vois jatkua vaikka kuinka pitkään. Henkistä väkivaltaa on harrastettu ERITTÄIN paljon ja siitä ovat kärsineet kaikki, minä pahiten koska olen ainut tyttö. Myös lapsen lapsiaan hän on kohdellut huonosti niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kyseessä on entinen alkoholisti joka on joutunut itse lapsena perheväkivallan uhrikisi. Hän on aina ollut herra täydellinen eikä koskaan tee mitään väärin, ei KOSKAAN. Ja aina hän tietää kaiken paremmin kuin muut. Silläkin tavalla meitä on jo lapsena alistettu, sillä ettemme voi tietää jotain asiaa paremmun kuin hän herra kuningas.
Kaikista väkivalta tapauksista on jo aikaa ainakin vuosi joista useampikin vuosi(aina lapsuudesta viime vuoteen asti).
Olemme nyt vasta tajunneet asian todellisen laidan ja tajunneet mitä kaikkia olemme joutuneet sietämään. Ja millaiset arvet meihin on niistä kaikista kerroista jääneet.
Yhdellä veljistäni joka on kaikkein pahiten joutunut väkivaltaa kokemaan on nyt mitta tullut täyteen ja hän haluaisi lähteä kostamaan. Se ei kuitenkaan varmaan ole fiksua?! Hän haluaisi että isämme joutuisi myös kärsimään koska mekin olemme joutuneet kärsimään ja meihin on jäänyt ikuiset haavat ja arvet tapauksista.
Jollain tapaa haluaisin myös itse rankaista isää, mutta en millään sellaisella tyylillä että "mennään porukalla hakkaamaan se" koska siitähän ei koskaan hyvää seuraa. Ja ei meidän mielestäni kannata alentua sille samalle tasolle kuin hän on alentunut että on löynyt heikompaa tai ylipäätään löynyt.
Mutta, mitä voimme tehdä/ mitä kannattaa tehdä?
Yksi ystäväni ehdotti että pakottaisimme jollain konstilla isämme pyytämään meiltä jokaiselta anteeksi, hän ei nimittäin ole ikinä anteeksi pyytänyt koska hän on mielestään aina oikeassa ja tietää muutenkin kaiken. Hän ei koskaan ole tehnyt mitään väärää mielestään joten eihän hänen ole tarvinnuut anteeksikaan pyytää. Olisiko se hyvä rangaistus?!
Hän on aina selittänyt löymiset/riepottelut ja muut jutut sillä että täytyyhän lapsia KOULUTTAA etteivät opi huonoille tavoille!
Äitiämme hän ei ole koskaan ainakaan lasten nähden löynyt.
Tunteet on sillai aika ristiriitaiset koska on myäs ollut paljon hyviä hetkiä ja mukavia muistoja isästä ja lapsuudesta, mutta kyllä noi ikävät jutut vaan aina tulee silti mieleen.
Toivottavasti joku osaa auttaa ja kertoa miten tästä eteenpäin, itse en tiedä.
Isälläni on viisi lasta joista yksikään ei enään asu hänen kanssaan ja kolme meistä on jo aikuisia ja yksi lähes aikuinen. Meitä kaikkia on siis lapsesta asti kohdeltu huonosti isän toimesta. Toisia on löyty tai hakattu useaan otteeseen(myös pienenä lapsena), tönitty vaarallisesti, riepoteltu, potkittu...lista vois jatkua vaikka kuinka pitkään. Henkistä väkivaltaa on harrastettu ERITTÄIN paljon ja siitä ovat kärsineet kaikki, minä pahiten koska olen ainut tyttö. Myös lapsen lapsiaan hän on kohdellut huonosti niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kyseessä on entinen alkoholisti joka on joutunut itse lapsena perheväkivallan uhrikisi. Hän on aina ollut herra täydellinen eikä koskaan tee mitään väärin, ei KOSKAAN. Ja aina hän tietää kaiken paremmin kuin muut. Silläkin tavalla meitä on jo lapsena alistettu, sillä ettemme voi tietää jotain asiaa paremmun kuin hän herra kuningas.
Kaikista väkivalta tapauksista on jo aikaa ainakin vuosi joista useampikin vuosi(aina lapsuudesta viime vuoteen asti).
Olemme nyt vasta tajunneet asian todellisen laidan ja tajunneet mitä kaikkia olemme joutuneet sietämään. Ja millaiset arvet meihin on niistä kaikista kerroista jääneet.
Yhdellä veljistäni joka on kaikkein pahiten joutunut väkivaltaa kokemaan on nyt mitta tullut täyteen ja hän haluaisi lähteä kostamaan. Se ei kuitenkaan varmaan ole fiksua?! Hän haluaisi että isämme joutuisi myös kärsimään koska mekin olemme joutuneet kärsimään ja meihin on jäänyt ikuiset haavat ja arvet tapauksista.
Jollain tapaa haluaisin myös itse rankaista isää, mutta en millään sellaisella tyylillä että "mennään porukalla hakkaamaan se" koska siitähän ei koskaan hyvää seuraa. Ja ei meidän mielestäni kannata alentua sille samalle tasolle kuin hän on alentunut että on löynyt heikompaa tai ylipäätään löynyt.
Mutta, mitä voimme tehdä/ mitä kannattaa tehdä?
Yksi ystäväni ehdotti että pakottaisimme jollain konstilla isämme pyytämään meiltä jokaiselta anteeksi, hän ei nimittäin ole ikinä anteeksi pyytänyt koska hän on mielestään aina oikeassa ja tietää muutenkin kaiken. Hän ei koskaan ole tehnyt mitään väärää mielestään joten eihän hänen ole tarvinnuut anteeksikaan pyytää. Olisiko se hyvä rangaistus?!
Hän on aina selittänyt löymiset/riepottelut ja muut jutut sillä että täytyyhän lapsia KOULUTTAA etteivät opi huonoille tavoille!
Äitiämme hän ei ole koskaan ainakaan lasten nähden löynyt.
Tunteet on sillai aika ristiriitaiset koska on myäs ollut paljon hyviä hetkiä ja mukavia muistoja isästä ja lapsuudesta, mutta kyllä noi ikävät jutut vaan aina tulee silti mieleen.
Toivottavasti joku osaa auttaa ja kertoa miten tästä eteenpäin, itse en tiedä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
minä ja sisarukseni jouduimme usein isämme väkivallan uhriksi.Pääsimme siitä eroon muuttamalla pois kotoa.Isä on kuollut aikoja sitten,mutta vieläkin se sattuu.Olen yrittänyt antaa anteeksi,huonosti siinäkin onnistuen.Eniten minua kuitenkin satuttaa se ettei äitimme meitä puolustanut,pelkäsi joutuvan itse pahoin pidellyksi.
Tuntuu siltä ettei edes aika paranna haavoja.Sen ainakin opimme ettemme omia lapsiamme kohtele niin kuin meitä on kohdeltu.
...ajatella jotain positiivista tapahtuneesta,kuten mikä ei tapa se vahvistaa.
Olen antanut anteeksi väkivallan ja henkisenkin kidutuksen kun huomasin siitä olleen tässä maailmassa paljon hyötyä.
Olen sivusta seurannut niiden aikuisten elämää jotka pumpulissa kasvoivat,pikku vastoin käymisen jälkeen on sitten yritetty itsaria ja yksi onnistuikin.
Ulkomaailma on raadollinen ja kun siihen on kasvatettu (valitettavaa)väkivallalla ei kolhut tunnu niin kipeiltä karaistumisen myötä.
Kuulostaa varmaan kamalalta tekstiltä,mut se on teidän elämää ollut, eikä sitä enään voi muuttaa tekemättömäksi.Itselleen kannattaa olla armolinen ja muuttaa ajattelua nykyisyyteen ja omiin vahvuuksiin.En tiedä lohduttaako tämä mut aika monessa perheessä tapahtuu lasten pieksentää(salaa) et ole siis yksin asiasi kanssa.
www.narsistienuhrientuki.info ja sieltä narsistien lapset.
Löytyy syy käytökselle. Narsku hallitsee,alistaa ja manipuloi.
Narsku yleensä pysyy samanlaisena elämänsä loppuun saakka ja huom! Ei itse tiedosta omaa käytöstään; on aina oikeassa joka asiassa.
Jos isäsi rökitettäisiin, niin luuletko teidän voivan paremmin. Ei petetty ihminenkään voi yhtään paremmin, jos hyppää jonkun kanssa sänkyyn kostoksi.
Mikäli toteat isäsi narsistiseksi tai psykopaatiksi, niin ei hän tule koskaan ymmärtämään, että on tehnyt jotain väärin.
Isältä et saa apua omaan henkiseen hyvinvointiisi, sinun on itse se rakennettava pala palalta, ehkä jopa ammattiapu olisi hyväksi.
Enkös jo itsekkin kirjoittanut että kosto on huono ajatus, siis että porukalla tyyliin hakattais isä tai jotain vastaavaa. Eihän siinä ole yhtään mitään järkeä.
Tiedän että hän on narsisti, seuraava jumalasta. Kuningassa, hallitsija.. mitähän vielä. Mutta en haluaisi elää loppu elämääni sillä tavalla että isämme luulee että hän edelleen hallitsee ja määrää. Ja niin hän tälläkin hetkellä luulee. Vaikka asuu jopa eri maassa, mutta silti..
Kukaan meistä ei ole koskaan uskaltanu sanoa vastaan koska aina on saanu pelätä..
Jatkuuko tämä loputtomiin näin?
Tehtiin rikosilmoitukset pahoinpitelyistä, jotka oli todistettavissa.
Jätettiin kaikki, mammonakin, sillä helpotus vapauduttuamme oli suurempi kuin halu jäädä taistelemaan psykoa vastaan.
Äiti on joutunut koville eron jälkeenkin, sillä ainahan voi kiusata esim. soittelemalla ja panettelemalla työnantajille, naapureille ja sukulaisille. Kaikkea emme edes tiedäkkään.
Mutta mutta...Äiti sanoo aina, että älkää menkö tekemään mitään sille, se olisi kuulema liikaa hänelle ja loppujen lopuksi me itse jouduttaisiin siitä maksamaan. Ja sitähän psyko odottaakin, reaktiota. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Ihmetyttää vain, miten kauan jo 61 vuotias äijä jaksaa ja jaksaa. Mutta se on enenkaikkea hänen ongelmansa ei meidän.
Tänäänkin tuli joku kortti tältä eeltä. Kellehän se enää esittää ja mitä?
Me lapset olemme ratkaisseet asian niin, että emme vastaa hänen lähestymisyrityksiin millääntavoin. Vuosiin ei olla suostuttu olemaan edes esim.koulujen juhlissa samassa tilassa hänen kanssaan.
Lisäksi päätimme, että marssimme suoraan poliisilaitokselle jos ep vielä yrittää seurata tai häiritä meitä.
Puhumiset on puhuttu ja jokainen joutuu elämässään jossain vaiheessa tilanteisiin, jolloin huomaa, että ei voi muuttaa toista ihmistä. Vaikuttaa voi vain omaan tapaansa.
No alkoholisti mikä alkoholisti...ihan ekaksi isänne tulisi RAITISTUA oikein kunnolla, ennenkuin hän ehkä jotenkin tajuaisi, mitä tuli tehtyä/ei tullut tehtyä...
Edelleen alkoholiriippuvaiselta ihmiseltä ei voi liikoja kyllä vaatia...
Mulla on samantyyppinen tilanne oman isäni kanssa. Terapiassa on annettu neuvoksi muuttaa omaa käytöstä niin, että isän ottama tila minun elämässä kapenee ja omani laajenee. Toisin sanoen, pitää panna hanttiin ja lakata auttamasta häntä uskomaan, että hän tietää parhaiten. Hemmetin vaikeaa tämä on, mutta ainakin itsellä on parempi olo. Teitä on sentään viisi, saatte voimaa toisiltanne vastustamiseen.
Kannaitaisiko sinun käydä keskustelemassa jonkun? ammatti-ihmisen kanssa? Näillä nettisivuilla ei taida oikein sitä apu löytyä.
jolloin pääsette kaikki yhdessä puhumaan ja sitten teette mitä teette kun olette yhdessä puineet asian.
Kiitos kaikista neuvoista ja vinkeistä mitä kannattaa tehdä.
Vielä yks kysymys on pakko kysyä, kuinka kaukaisesta tapahtumasta voi tehdä rikosilmoituksen? Mikäli löytyy todistajat.
Mietin vaan että olisiko se yksi vaihtoehto millä puoli halvaantunut veljeni voisi viedä asiaa eteenpäin..
Jätä katkeruus, ja hanki apua ITSELLESI, mahdollisesti sisarillesi, kosto tai rangaistus vaatimus ei auta.
Koiraakin rangaistaan vain heti kun on syytä.
kymmenen vuoden päästä ei todellakaan auta rankaista.
ainoa vaihtoehto on että hilaatte itsenne terapeutille.
Onnea matkaan.
saat esim. soittaessasi asuinpaikkasi alueen oikeusaputoimistoon. Tai menemällä poliisin luo tekemään rikosilmoituksen.
Me, jotka ratkaisimme asian näin, saimme huomata tärkeän asian.
Väkivallan uhrin toipumista ja eheytymistä nopeuttaa se, että edes jossain saa tuntea olevansa syytön tapahtumiin. Ei enää energian hukkaa turhiin itsesyytöksiin ja epäillyihin "mitä tein väärin, olinko itse syyllinen sittenkin?"
Mielestäni perheenne kannattaa jatkaa valitsemallanne tavalla, olette jo hyvän matkaa menossa kohti uutta ja arvokasta elämäänne.
Hei sinä alkoholistin tytär !
Alkoholistien omaisille on tarjolla vertaistukea al-anonista.Lapsille ja nuorillekin on omia ryhmiä jossain päin maata ja myös alkoholistien aikuisille lapsille .Nuo ryhmät soveltavat AA:laista toipumisideologiaa, mikä ei tietysti kaikille sovi. Netissäkin toimii joitain ryhmiä.-Muistettava on, että vaikka alkoholisti raitistuisi ja lopettaisi juomisen, niin silti hän voi olla sama herra ja hidalgo, kuningas kaikkitietäväinen, myös selvipäin. Siis ikuisesti henkisesti sairas. -Täältä netistä löytyy myös muita henkisiä tukiasemia, olisko ollut joku tukinet ?
Mutta onneksi te lapset olette jo paljon oivaltaneet ja teillä on elämä edessä ja kyky saada loistava tulevaisuus :)
rikosilmoitus.
Ilmeisimmin tuo kyseinen herra ja hidalgo ei narsistisuudessaan sääliä kaipaa. Ihminen joka tekee omille lapsilleen tuollaista ei kuulu edes homo sapiens joukkoon. Pahinta mitä voitte tehdä itsellenne on se että annatte kyseisen napanöyhdän vaikuttaa enää elämäänne. Hän on tehnyt väärin, ette te!!! Vihan saa kohdistaa sille kenelle se ansaitusti kuuluu, muuten se kääntyy itseänne vastaan. Syyllisyys kuuluu yksin hänelle. Tuollaiselle isälle olisi hyväksi tehdä selväksi ettei teidän perheessänne ole koskaan isää ollutkaan, ainoastaan helvetistä lähetetty piru jonka olisi hyvä ollut ryypätä itsensä hengiltä jo aikapäivää sitten niin kaikilla olisi parempi olla, varmasti hänellä itselläänkin. Antakaa hänen ymmärtää että hän on menettänyt kunnioituksenne aikapäivää sitten ja vienyt turvallisuuden tunteen lapsuudesta, mutta samalla mainita ettei hän ole onnistunut tehtävässään, tehdä teidän elämästänne yhtä kurjaa kuin omastaan. Häneltä voisi myös kysyä haluaako herra maskuliini kokeilla voimiaan mies miestä vastaan sen sijaan että pieksee lapsiaan. Tuollaiselta raappahousulta menee nesteet housuun ja itku pääsee kun kokee itsensä voimattomaksi kerrankin. Tärkeintä teille on antaa arpien tehdä teistä itsestänne parempia ihmisiä, empaattisia ja toisia kunnioittavia, mitä teistä varmaan on jo tullutkin tämän korkeakoulun kautta. Se mikä ei tapa se vahvistaa. Olette henkisellä tasolla isänne yläpuolella ja loppujen lopuksi hänet voi jättää omaan arvoonsa. Yksinäisinä hetkinä sieltä isältä saattaa joskus ennen loppua kuulua jopa anteeksipyyntö, ja sen hyväksyminen siinä vaiheessa on hyväksi. Missään nimessä mitään menneisyydessä olevaa asiaa, traumaa tai tapahtumaa, ei saa käyttää aseena itseään ja eteenpäinmenemistä vastaan sillä silloin elämänne olisi vieläkin isänne hallussa ja voisi toimia jopa tekosyynä olla käsittelemättä jotakin oman elämänne vastoinkäymistä. Hymyä huuleen olkoon päänne pystyssä ja voima kanssanne! 8)