Kuinka paljon miehelle on merkitystä sillä mitä nainen tekee työkseen ja harrastaa?
Ja nyt vähän taustaa...Olen tavannut todella mukavan miehen, joka työskentelee lentämisen parissa, johon myös harrastukset liittyvät, matkustelee paljon, omaa akateemisen koulutuksen jne, eli on minuun nähden "maailmanmies". Itse olen aina elänyt hyvin "kotikeskeistä" elämää, matkustellut vähän ja harrastuksetkin ovat olleet ja ovat hyvin simppeleitä esim lenkkeily ja lukeminen. Työkseni olen tehnyt tehdastyötä, vaikka olen kouluttautunut muulle alalle.
Mies sanoo, että kanssani on helppoa ja yksinkertaista olla, mutta entä minä? Minua tämä eroavaisuus vaivaa, sillä minusta tuntuu, että minun pitäisi olla "jotenkin enemmän".
Olisko kellään miehellä kokemusta tälläisestä suhteesta? Voiko tälläinen nainen todella riittää?
Meidän elämänarvomme vaikuttavat hyvin samankaltaisilta, huumorimme on suht samanlaista ja juttelemista on riittänyt. Olemme jutelleet asiasta ja mies on sanonut, että jos olisimme samanlaisia, niin mistä sitten juttelisimme...
Olemme tutustuneet vasta vähän aikaa sitten ja nyt tuntuu synkkaavan todella hyvin, mutta jaksaako mies tälläistä suhdetta pitempään? Tai nainen, joka on ollut kaltaisessani suhteessa?
Ja nyt vähän taustaa...Olen tavannut todella mukavan miehen, joka työskentelee lentämisen parissa, johon myös harrastukset liittyvät, matkustelee paljon, omaa akateemisen koulutuksen jne, eli on minuun nähden "maailmanmies". Itse olen aina elänyt hyvin "kotikeskeistä" elämää, matkustellut vähän ja harrastuksetkin ovat olleet ja ovat hyvin simppeleitä esim lenkkeily ja lukeminen. Työkseni olen tehnyt tehdastyötä, vaikka olen kouluttautunut muulle alalle.
Mies sanoo, että kanssani on helppoa ja yksinkertaista olla, mutta entä minä? Minua tämä eroavaisuus vaivaa, sillä minusta tuntuu, että minun pitäisi olla "jotenkin enemmän".
Olisko kellään miehellä kokemusta tälläisestä suhteesta? Voiko tälläinen nainen todella riittää?
Meidän elämänarvomme vaikuttavat hyvin samankaltaisilta, huumorimme on suht samanlaista ja juttelemista on riittänyt. Olemme jutelleet asiasta ja mies on sanonut, että jos olisimme samanlaisia, niin mistä sitten juttelisimme...
Olemme tutustuneet vasta vähän aikaa sitten ja nyt tuntuu synkkaavan todella hyvin, mutta jaksaako mies tälläistä suhdetta pitempään? Tai nainen, joka on ollut kaltaisessani suhteessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mies harvemmin pistää kovinkaan paljoa painoarvoa naisen työlle tai koulutustaustalle, jos vain uteliaisuutta uutta kohtaan ja sydämen sivistystä löytyy. Toisin päin tämä sitten toimiikin äärettömän huonosti. Nainen häpeäisi miestään ja mies olisi kateellinen naiselleen.
Periaatehan on se, että samanlaiset lapset leikkivät mieluiten yhdessä. Jos te kuitenkin molemmat sietäisitte hyvin erilaisuutta, niin homma voisi toimiakin. Mies antaisi sinun olla kotikissa, etkä sinä rajoittaisi hänen menojaan. Tahtoo vain olla niin, että jossain vaiheessa se kotikissa alkaa vaatimaan "rakkauden" todistelua yhdessä vietetyllä ajalla.
Eikä siinäkään mitään, jos kotikissakin haluaa lähteä menevämmän mukaan, mutta jos hän vaatii menevämpää pysymään kotona, homma on tuhoon tuomittu. Eikä tässä auta edes vetoaminen mahdollisesti tuleviin lapsiin, joiden vuoksi elämäntapaa pitäisi muuttaa. Siinäkin tapauksessa todennäköisesti menevämpi menisi ja kotihiiri hoitaisi lasta kotona. Kestäisitkö sen?
Meillä molemmilla on jo lapsia ja emme aio tehdä yhdessä niitä enää lisää, joten sellaisesta tilanteesta ei ole pelkoa.
Miehellä on ollut liitossaan ongelmia reissutyönsä takia, vaimonsa mielestä liian vähän kotona (jota en kyllä ihmettele, kun lapset ovat olleet pieniä), joten nyt kun asiasta puhuttiin, mies sanoi, että hän haluaa minun tietävän mihin olen ryhtymässä ja minkälaista "pakettia" olen ottamassa.
En usko, että tulen rajoittamaan hänen kulkemistaan, tottakai hänen tulee saada tehdä työtään ja jos hänen harrastukseensa kuuluu matkustaa kauemmas tekemään juttujaan, niin sen hänelle suon. Olen tottunut suhteellisen itsenäiseen elämään ja tulemaan toimeen itsekseni ja kaipaankin omaa tilaa. Minä harrastan sellaisia asioita, mihin minun tuloillani on varaa ja mies tehköön samoin.
Nykyinen mieheni erosi liitosta, jossa hän joutui selvästi vaimonsa 'jyräämäksi', vaikkei tätä pysty myöntämään; vaimo pääsi ammatillisesti pitkälle, ja miehestä tuli se, joka oli enemmän kotona ja hoiti lasta. Mies ei ole korkeasti koulutettu, mutta hänellä on ihan hyvä perustoimeentulo työstään. Mies on katkera erostaan, ja syyttää exäänsä monesta asiasta; yksi asia on varmasti tämä tossun alle jääminen dominoivan vaimon kanssa.
Itse olen korkeasti koulutettu. Olen kuitenkin toisenlainen kuin mieheni exä; olen yksityisyrittäjä ja teen paljon yksin töitä. Viihdyn hyvin yksikseni enkä koe mitään tarvetta tehdä itsestäni 'numeroa' mieheni kustannuksella; ja minulle sopii myös mainiosti, että mieheni, joka on perusluonteeltaan sosiaalinen ja menevä, menee minne kulloinkin haluaa; en rajoita häntä.
En kuitenkaan halua, että hänkään rajoittaa minua, ja tästä on siten tullut ongelma. En osaa huomioida miestäni tarpeeksi, ja hän ei oikein siedä sitä, että minulla on omat menoni (tästä on tullut yhteenottoja).
Eli ongelma tässä omassa tapauksessa taitaa ainakin osin olla miehen huomionkipeys, ja ehkä jonkinlainen alemmuudentuntokin pohjalla. Mieheni todellakin valittaa minulle siitä, että olemme liian erilaiset (- käytännössä tämä tulee ymmärtää niin, että MINÄ en ole sellainen kun mieheni haluaa). En suoraan sanoen ihan ymmärrä näitä syytöksiä; perimmäiset syyt lienevät mualla. Minä en näe erilaisuudessamme mitään ongelmaa, päinvastoin. Lähden siitä, että ihmisen tulee olla riittävän itsenäinen sietääkseen toisen erilaisuutta.
Jaa, en tiedä vastasinko kysymykseesi ollenkaan. Suhteenne on niin nuori, että tämän tyyppiset ongelmat ovat ehkä vielä edessäpäin; toivottavasti niitä ei kuitenkaan tule.
Eihän taustoilla ole väliä, jos todellakin kemiat pelaa. Itselläni on toisinpäin, olen miesystävääni nähden koulutetumpi. Mutta juuri siksi viihdynkin hänen maanläheisessä seurassa, koska saan työssäni ihan tarpeeksi olla fiksu ja filmaattinen ja järjestellä toisten asioita. On kiva, kun saa itsekin olla vapaalla rento ja tavis, mikä pohjimmiltani olen. En jaksa enää vapaalla korkealentoisia keskusteluja ja maailmanparantamista ja muuta vaikeaa mitä esim. akateemisten miesten kanssa on eteen tullut. Tavallinen reilu suomalainen duunarimies on best.