Kun te naiset petätte miehiänne, esim. työkaverin kanssa johon olette niin kovasti ihastuneita, niin mietittekö oman miehen ja lasten kanssa ollessakin koko ajan vaan sitä työkaveria ja mietitte missä voisi tavata seuraavan kerran ja koska voisi soittaa jne?
Vai pystyttekö sulkemaan tuon ihastuksen pois mielestä siksi aikaa, kun oman äijän kanssa pitää viettää aikaa. Ja toisaalta pystyykö sitä sulkemaan oman äijän, lapset ja talovelan mielestään silloin, kun on sen työkaverin kanssa pettämisen tiellä?
Vai pystyttekö sulkemaan tuon ihastuksen pois mielestä siksi aikaa, kun oman äijän kanssa pitää viettää aikaa. Ja toisaalta pystyykö sitä sulkemaan oman äijän, lapset ja talovelan mielestään silloin, kun on sen työkaverin kanssa pettämisen tiellä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
sinäkin vaivaat pientä päätäs... :)
Relaa hei...
Kyllähän ne ajatukset harhailee välillä. Mutta aika hyvin pystyy myös keskittyyn perhejuttuihin. Perhe on kuitenkin etusijalla minulla ja miehellä kenen kanssa tätä pettämistä harrastan.Ollaan yhteyksissä silloin kun siltä tuntuu ja molemmat hakevat tällä vain jännitystä elämään.
onko silloin pää noin selvä ja kirkas...
sillä kiinnihän jäätte ja tuohoatte lopullisesti jotain mitä ei koskaan saa enää takaisin, kävisi miten tahansa..
perhe ei ole sen jälkeen enää sama
Olen ensimmäistä kertaa uskoton miehelleni. Olemme olleet 12 vuotta yhdessä ja ihan hyvin menee... tosin en ole ikinä uskonut, että mieheni on pystynyt olemaan uskollinen kaikki nämä vuodet.
Tämän salasuhteeni toinen puoli on sinkku ja hän tietää tilanteeni. Olemme sopineet, ettei rakastua saa... hän ei siis ole työkaverini, onneksi!
Olen aina ennen moralisoinut kovaan ääneen pettämistä ja ajatellut, että jos minä joskus jostain kumman syystä hairahtuisin niin pääni varmaan sekoaisi syyllisyydestä... mutta kas kummaa, en tunne mitään pahaa oloa! Jopa oma aviollinen elämä on parantunut kun olen paremmalla tuulella nykyisin.. on ihana tuntea pitkästä aikaa itsensä halutuksi ja seksikkääksi.
Töissä ajattelen melki koko ajan tätä suhdettani ja hymyilen itsekseni. Kotonakin ajattelen jatkuvasti tätä miestä ja hänen kanssaan olemme keskustelleet mm. perheestäni ja hän omasta vkonloppuisyydestään.
Katsotaan mitä tästä tulee... joskus tämän varmaan lopetan koska haluan vanheta aviomieheni kanssa yhdessä ja muistella joskus tätä vaihetta hiljaa hymyillen itsekseni....
Voisin kuvailla omaa tilannetta samanlaiseksi kuin mitä itse kerrot. Itselläni tuntuu ihan samalta. Olen paremmalla tuulella ja elämä tuntuu taas elämältä. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka kiinni jäisinkin. Sitten pitää tilanne katsoa uudelleen. Elämäähän tämä on ja täytyy sanoa että ei kaduta.
Tuntuu kuin tämän "toisen naisen" ansiosta eläisi taas ja täyspainoisesti. Myönnettävä on, että kotonakin se ajatus harhailee aika paljon siihen naiseen... :)
... miehenne kanssa, vaikka mielessä on koko ajan toinen mies. Siis miten siihen kykenee, kehtaa, ilkeää...? Eikö tunnu pahalta missään?
on oikeus johonkin parempaan kuin puolisollanne? Hänen täytyy tyytyä teihin ja teillä on sekä perhe että kakkonen ! Tuntuukohan se puolison elämä yhtä täydeltä vai onko hän vain kypsempi käsittelemään asioitaan ja elämään omaa elämää loukkaamatta toisia ? Mitä puutetta elämässä täytätte sivusuhteella ,ehkä jotain mitä on jäänyt omassa persoonallisuudessa kehittymättä ?
Olen kehottanut miestäni hankkimaan rakastajattaren.
En halua kieltää häneltä sitä iloa, jota itse koen kahden miehen kanssa. Kaikki ihmiset eivät kykene kaksoiselämään, minä saan siltä paljon.
Ei tasa-arvoa ole olemassakaan.
Jaa-a, en ole kysynyt.
Puolisolta ei saa tarpeeksi seksiä, joten pitää ottaa sitä muualta lisää.
Liika siveys on perverssioista pahin (kuten yksi viisas niin asian selitti). Se pitää muuten täysin paikkansa.
ajattelen naidessani ihan sitä miestä jonka kanssa nain! Minusta tuo on jonkin sortin myytti, että naidessa voisi haaveilla jostakin muusta, vai voiko kukaan? Minä en ainakaan vaivaa aivojani seksin aikaan vaan annan vaiston viedä ;)
Älä jatka tota. Sä rakastut sen äijän kans kohta toisiinne ja sitten teitä on todella vaikea saada sahattua henkisesti erilleen. Lopeta tässä vaiheessa!!! Kokemus puhuu!!!!
Sä oot muuten semmosessa noidankehässä jota en halua pahimmalle vihamiehellenikään....
Sanon aluksi, että olen aika "kovis" nainen ollut aina, ikääkin jo yli 30.
Jos tilanne pahenee ja sä alat kehittää liikaa tunnetta siihen jätkään, niin sä alat itkeskeleen kotona "ilman syytä", rakastelun jälkeen, ja / tai ottaneena on pahimpia hetkiä. Kyynelet putoo ihan väkisin kun on sitä toista ikävä ja ajatus on todella sekaisin.
ei se helppoa ole..mietit missä seuraavan kerran näet tämän toisen miehen ja miten ihana taas viettää hänen kanssaan aikaa..
mutta helppoa ei ole elää kotona niin kuin mitään ei olisi menneillään..kiinni jää!!
vaikken ole pettänyt, ainoastaan ajatellut...
Jos on intohimoisesti rakastunut, vaikkapa työkaveriin, niin miettii häntä ihan aina. Ihan aina. Sehän sen niin helvetilliseksi tekeekin. Intohimo piinaa, vaikka siinä piinassa tietää, että suhde kuitenkin loppuu; tavalla tai toisella. Kaikella on aikansa.
Mikäli taas on vain ihastunut, voi ajatella muutakin kuin ihastuksen kohdetta.
Toi, että miettiikö koko ajan sitä toista kun on oman kanssa, riippuu siitä että millaisessa tunnekuohussa sitä on, mut aika paljon miettii ja just noita että milloin soittaa voi ja milloin next time pääsee punkkaan. Mutta mä koen itseni ainakin niin haluttavaks tänä rakastajani kanssa,että nautin suunnattomasti ja vaikka siitä tuleekin väliin kova morkkis niin en ole siitä valmis luopumaan.
Monta vuotta on mennyt jo välissä kun vanhan tutun näin, ennen oli aina satunnaista säpinää, nyt mulla lapsi ja aviomies, kyseinen mies kihloissa, mut taas kun nähtiin intohimolle ei voi mitään. Ollaan jo aiemminkin oltu varattuja kun on vietetty aikaa yksissä, molemmat, mut ei tunteille voi mitään, vaikka kotona ei mitään puutu, saa seksiä sillon kun tahtoo ja tunnen itteni ihan rakastetuks, mut ei luonteelle voi mitään. Saan ainakin voimia arkeen, ja ajattelen monesti hymyssä suin mökkeilyä...=) Välillä ku morkkis yllättää tekstarit piristää...
nauti ihanuudestasi vai pelottako se ,että kun ette ole enää pettävä pari se todellinen minä onkin erilainen. Pettäessä näyttää ne parhaat puolensa. Pitääkö pettäjäkumppanini minusta sellaisena kuin arkielämässä olen ja päinvastoin.
Eroa ihmeessä äläkä vedätä toista itsekkyytesi ja itsekeskeisyytesi huumassa. Ketä muuta sinä tässä ajattelet kuin itseäsi,todella vain itseäsi! Ja se on ihan höpönlöpöä, että ajattelet lapsia, tekosyy. Oletko muka hyvä vanhempi kun juokset toisen perässä ja vaarannat heidän kotinsa eheyden seksuaalisten himojesi takia?