mitä olette mieltä? onko monelle käynyt samoin?
tässä siis M38 espoosta.
kyllä on ollut kriisiä jo viimeisen vuoden.
olen ollut aina ns."perheenisä" jolle tärkeintä on ollut lapset,vaimo,talous jne.
nyt noin vuosi sitten meni kaikki "vituralleen" ajatusmaailmassa, käänsin kaikki ajatukseni turvallisesta perheisän elämästä nurin. hankin harrastuksia jotka ovat hengenvaarallisia ja elän parisuhteessankin nyt "veitseterällä" sähläten muiden naisten kanssa (ei kuitenkaan seksiä)....en tiedä mihin päädyn, luultavasti ennenaikaiseen hautaan?
tuli semmoinen tunne kaksi vuotta sitten että on jäänyt elämä elämättä ja kaikki on mennyt vain lasten ja vaimon sekä perheen ylläpitämiseen (voimat ja aika), mitään en ollut mielestäni itselleni saanut perheen ja maallisen mammonan lisäksi. nyt on lapset niin isoja että hoitavat itse itsensä ja voin tehdä mitä lystään....ja minä poikahan teen!!!
rupesin ajamaan rata-ajoa mp:llä ja hankin motocrosspyörän jne. ravintolailtoja tuli entisen 3krt vuosi tilalle lähes joka viikko ja naisia "jallitan" montaa samaan aikaan, olen niin sekaisin tunteistani että en tiedä olenko rakastunut,ihastunut vai pidänkö ollenkaan näistä "iskemistäni" naisista, ehkäpä nautin siitä kun olen niinkin "haluttu/suosittu" naisten keskuudessa (mitä en ollut nuorena) ja jokainen ravintolailta päättyy "jatkoille" jos haluaa....en tosin ole halunnut mutta numeroita on vaihdeltu ja yhteyttä pidetty, kahvilla käyty (deittailtu?) jne.
kuitenkin tästä kaikesta huolimatta elän perheelleni ja vaimolleni edelleenkin, otan vain itsestäni ja elämästäni kaiken irti....ihan kuin eläisin viimeistä päivää!
tässä siis M38 espoosta.
kyllä on ollut kriisiä jo viimeisen vuoden.
olen ollut aina ns."perheenisä" jolle tärkeintä on ollut lapset,vaimo,talous jne.
nyt noin vuosi sitten meni kaikki "vituralleen" ajatusmaailmassa, käänsin kaikki ajatukseni turvallisesta perheisän elämästä nurin. hankin harrastuksia jotka ovat hengenvaarallisia ja elän parisuhteessankin nyt "veitseterällä" sähläten muiden naisten kanssa (ei kuitenkaan seksiä)....en tiedä mihin päädyn, luultavasti ennenaikaiseen hautaan?
tuli semmoinen tunne kaksi vuotta sitten että on jäänyt elämä elämättä ja kaikki on mennyt vain lasten ja vaimon sekä perheen ylläpitämiseen (voimat ja aika), mitään en ollut mielestäni itselleni saanut perheen ja maallisen mammonan lisäksi. nyt on lapset niin isoja että hoitavat itse itsensä ja voin tehdä mitä lystään....ja minä poikahan teen!!!
rupesin ajamaan rata-ajoa mp:llä ja hankin motocrosspyörän jne. ravintolailtoja tuli entisen 3krt vuosi tilalle lähes joka viikko ja naisia "jallitan" montaa samaan aikaan, olen niin sekaisin tunteistani että en tiedä olenko rakastunut,ihastunut vai pidänkö ollenkaan näistä "iskemistäni" naisista, ehkäpä nautin siitä kun olen niinkin "haluttu/suosittu" naisten keskuudessa (mitä en ollut nuorena) ja jokainen ravintolailta päättyy "jatkoille" jos haluaa....en tosin ole halunnut mutta numeroita on vaihdeltu ja yhteyttä pidetty, kahvilla käyty (deittailtu?) jne.
kuitenkin tästä kaikesta huolimatta elän perheelleni ja vaimolleni edelleenkin, otan vain itsestäni ja elämästäni kaiken irti....ihan kuin eläisin viimeistä päivää!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kylhän ihmiselle tulee elonsa aikana kaikenlaisia vaiheita. Sinulla on nyt tuo vaihe menossa, varmaan toteutat jotain minkä kuvittelet jääneen puuttumaan elämästäsi.
Tietenkin tuo sählääminen noitten nahkojen kanssa johtaa ennenpitkää seksisuhteeseen/-suhteisiin näitten lyylien kanssa, siltä et voi välttyä, trust me, et ainakaan tuolla menolla.
Ennen asioiden lipsumista siihen jamaan, kannattaa miettiä haluatko ylipäätään jatkaa vaimosi kanssa avioliittoa. Sillä siitä luopuminen on edessä melko saletisti, kun vaimosi kyllästyy "irtiottoosi arjesta". Jos sillä liitolla ei ole niin väliä, niin lopputuleman varmaan arvaatkin...
Kuitenkin, kun olet saanut kylläksesi meuhkata sitä kadotettua nuoruuttasi jne. niin huomaat mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeää, siis oikeasti tärkeää, toistan tämän varmuudeksi. Se ei ole se pintaliito ja mahdollisimman monen naisen kaataminen, ei edes se motskarointi (itelläkin on tosin fjr), vaan ne oikeat ihmissuhteet. Sitä kautta se elämän tarkoitus tulee selville, juuri niitten lapsiesi ja sen vaimon kautta joka on siinä rinnalla kulkenut ja jota olet ainakin joskus rakastanut. Näin se menee.. toivotaan että selviät jotenkin ikäkriisistäsi. Ainakin ennemmin kuin vaimosi 40-v hormonihärdelli/menopaussitsydeemi pistää hänen elämänsä sekaisin...
Kertoilee sinulle kohta 50-villitykseen joutuva mies... ;=)
Ennen puhuttiin vain viidenkympin villityksestä, mutta nykyajan kiihtyvätempoinen yhteiskunta on ilmeisesti nopeuttanut kehitystä. Naisilla tuntuu (myös itselläni) tulevan kriisi/villitys/nuoruuden kaipuu tulevan jo kolmissakymmenissä, miehillä nelissäkymmenissä. Viiteenkymppiin kun päästään niin aletaan olla sitten varmaan jo rauhoittuneen seesteisiä..? Vai alkaako villit vuodet uudelleen ja entistä hurjempina..huiiii
Mutta oikeesti, mietihän ennen kuin alat sekoilla naisten kanssa, mikä on elämässä tärkeintä, se nuoruuden kaipuu vai perhe?
tästä opimme...? Kannattaa elää nuoruus kunnolla, rällästää ja riekkua sinne 30-vuotiaaksi asti, ennen kuin edes alkaa suunnitella mitään vakiintumista ja perheen perustamista.
ennen kuin vakiintuvat, niin on nuoruus toivottavasti eletty...
ja sittenhän nainen voi aina kymmenen vyoden välein vaihtaa nuorempaan, ettei kone hyydy kierrossa olevalla miehellä
mitä sitä nyt turhaan vanhan ukon omaishoitajaksi ryhtymään, nuori nainen
nuoret naisethan ne lapsia ja perhettä nimittäin haluaa, eikä miehet
Onko vaimollasi yhtälaiset oikeudet harrastaa ja elää "hurjaa kadotettua nuoruuttaan" kuten sinä teet? Jos ei, miksei? Jos on, oletko mustasukkainen?
tottakai vaimolla on ihan samat mahdollisuudet ja vapaudet. vaimoni on tosin 7vuotta (45) vanhempi kuin minä joten hänellä oli tuo 40 kriisi tuossa vuosia takaperin....en ole mustasukkainen jollei petä fyysisesti.
odottelen minäkin hänen 50 villitystään....innolla.
nainen ja parikymppisestä asti seuraillut,ensin kavereiden isiä sitten omia tuttuja ja aina ollut sitä mieltä et 4 ja 5 kympin villitys ei iske kokoikänsä flirttaileviin miehiin eikä meneviin miehiin vaan se iskee varmimmin kunnon perheen isiin.
Juuri niikuin hyvin kuvasit,kun tulee tunne et mitä on jäänyt tekemättä...
Eli naiset,älkää olko niin huolissanne jos miehenne ei aina ole ja elä vain perheelle.
Säästyy tämä kovin lyhyeen aikaan typistyvä,hullu vaihe.
Sinulle vielä kertoisin,"pitkän tutkimukseni" ja laajan materiaalin tuloksen:
Tätä villitystä tosiaan kestää jokunen vuosi ja ottaa aikansa ennenkuin vaimo, jolla on aina ollut kunnon aviomies tajuaa ja suostuu uskomaan et kunnon mies on todellakin seonnut.
Siinä ajassa parhaat ovat saaneet rakastajansa kanssa lapsen,jota maksavat salaa vielä eläkkeestään ja loputkin sekoittaneet siinämäärin elämäänsä, et entiseen paluu on lähes mahdotonta.
Toisille tulee sairautta ja vaimo kulta on ainoa joka sairasta rassua jaksaa katella,jos se on vielä olemassa.
Toiset taas yht äkkiä tajuavat,et se kerran lähtenyt/jätetty vaimo onkin paras kaikista.
Harva saa vaimoaan enää takaisin ja sit kutsuu pikkuhiljaa ravintoloiden sijasta nuivemmat pubit,jossa soi aina se sama biisi,Oli elämän valtti kortit mulla kerran kourassa...
Ja miehet osaavat näyttää siltä kuin joku muu olis ne kortit kädestä vienyt.
Vaimot ovat tällävälin saaneet elämänsä järjestykseen,elävät usein yksin ja nauttivat kun ei tarvitse kenenkään pyykkiä pestä,ja naisillahan on helppoa järjestää tämä seksi puolikin,sillä halukkaita yleensä siihen puuhaan riittää, niin saa valita parhaat päältä ja arjeksi ja pyhäksi erilaista.
kirjoitus virheet,klikkasin vahingossa lähetä,kun piti esikatsella ja korjailla.
Ihan hyvä anna palaa, ei tule tilannetta, jossa pitäisi katua tekemättömiä asioita
....siis ex-sellainen nykyään. Samat kuviot, samat valheet, pettämiset. Minä, avovaimo lähdin ja otin lapset mukaani, perhe hajos. Seuraavaksi exällä meni duuni, sitten romahti talous, sit ei ollu enää asutoakaan.....
Mene hyvä mies hoitoon, ennen kuin on myöhäistä.
Mun ex-mies ei mennyt. Ja nyt on elämä paskana, palasina, ei mitään tulevaisuutta, kaikki menetetty.... eikä sitä voi enää edes mieheksi sanoa. On niin onneton luuseri, ettei sitä voi edes sääliäkään.
Olet saanut hyviä kommentteja, juuri tuollaisia seurauksia kärsimäsi tyyppisellä kriisillä usein on.
Kun nyt kuitenkin olet kriisissä ja seurauksetkin ovat arvattavat niin kannattaisi ehkä miettiä mistä menohalusi pohjimmiltaan johtuu. Olet siis viettänyt kurinalaista elämää ja hoitanut velvollisuutesi, saanut vaimon, lapsia ja kaiketi jonkinlaisen toimeentulonkin. Hurvittelu on jäänyt sitten vähemmälle. Ja nyt elät kuin "viimeistä päivää". Onko tuo viimeistä päivää itse asiassa juuri se syy kriisiisi? Se että olet ymmärtänyt että joskus tulee se viimeinen päivä ja se on keski-iän kynnyksellä ehkä lähempänä kuin se ensimmäinen päivä?
Tuo kaiketi on syynä näihin keski-iän kriiseihin, elämän rajallisuuden ymmärtäminen. Tätäkö tämä elämä nyt sitten oli? Töihin, kotiin, töllön ääreen, nukkumaan ja aamulla sama alusta. Tylsää.
Voisi elämänsä jännittävämminkin viettää. Ja pitäisikin. Se on hyvä oivallus. Mutta sitä oivallusta kannattaisi vähän jalostaa. Istua alas ja miettiä että mitä nyt sitten loppuelämältäni haluan. Haluanko jättää perheeni ja viettää sinkkuelämää. Ehkä vähän aikaa, mutta entä sitten 6-kymppisenä vaikka? Ja joku tuossa muistuttikin että usein käy niin ettei sitä perhettä välttämättä saa enää takaisin sitten kun menojalka väsähtää.
Moottoripyöräily on hyvä harrastus. Siinä on vauhtia. Ihmisiäkin kannattaa nähdä, muitakin kuin työkavereita palavereissa ja vaimoa ja lapsia sohvalla. Mutta nuo kaikki voi tehdä kohtuuden rajoissakin. Muistaen mitä haluaa ja mitä ei ole mielestään varaa riskeerata. Ellet halua riskeerata perhettäsi niin juhli vaimosi kanssa ja muista että yleensä aina pettämisestä jää kiinni. Pettäminen on melkein sama kuin luopuisi vapaaehtoisesti vaimostaan ja perheestään. Siihen se yleensä johtaa. Ennemmin tai myöhemmin.
Voimia sinulle. Mieti mitä haluat. Tee suunnitelma. Ei sinun tarvitse palata samaan vanhaan tylsään jos se oli tylsää. Vaimosikin varmaan haluaa tehdä kanssasi kaikkea jännää jos vaan osaat pyytää. Eikä moottoripyöräharrastusta tarvi jättää. Eikä flirttailukaan ole kiellettyä mutta se pitäisi tapahtua niissä rajoissa että vaimosi voisi olla vieressä.
Sinulla on paljon. Monella ei ole noin paljoa. Ja olet ansainnut sen ahkeruudellasi ja tunnollisuudellasi. Älä sössää kaikkea kriisin takia, jonka jokainen kokee jossain elämänsä vaiheessa. Olethan selvinnyt muistakin haasteista, mikset tästäkin?
vastauksesi oli muuten erittäin hyvä, laittoi miettimään jälleen kerran elämän syviä syövereitä.
kyllä todellakin haluan pitää vaimoni ja perheeni, takana on (17vuotta sitten) ero edellisestä vaimosta ja tiedän kyllä mitä se prosessi on, itselleni se ei ollut niinkään paha koska olin se lähtevä osapuoli (lasteni kanssa) mutta ex-vaimolle kävi juuri kuten eräs kirjoittaja kertoi (ryyppäsi,rellisti,asunnoton jne), eroomme ei liittynyt pettämistä, minulla vain tuli mittatikku täyteen vääriä asenteita ja ajatuksia (tosin nyt on helppo huomata kuinka vääriä omatkin joskus ovat), aina ei taida olla vika toisessakaan vaan voisin katsoa peiliinkin...
tietysti kun ajattelee niin meitä on niin eri vahvuuksilla varustettuja ihmisiä että toiselle ero on pahinta mitä voi sattua toinen ajattelee että elämää se vain on ja mikä ei tapa se karaisee....
no itse en ihan noin mustavalkoisesti ajattele, vaikea ymmärtää itseään ja tekojaan vaikka kuinka onkin asioita ajatellut ja pohtinut.
loppupelissä varmasti en kuitenkaan olisi mitään asioita elämässäni tehnyt toisin vaikka toisen mahdollisuuden saisin.(?)
no pitänee pohtia oikein paperilla asioita ja kyllähän tämäkin kriisi on ohi menossa....naisten osalta, moottoriurheilu tulee jäämään loppuelämäksi.
neljänkympun kriisi. Meidän avioliitto ei sitä kestänyt, ja muutaman vuoden ja kahden ulkopuolisen lapsen jälkeen mies tuli vonkumaan takaisin. Minä en ottanut.
Ehdottaisin sulle että vaikka "hurjastelet" niin älä tässä vaiheesa sekaannu enempää niihin toisiin naisiin. Juttele vaimosi kanssa missä olet(te) menossa, luultavasti hän on ymmällään ja haluaisi jatkaa. Jos et pysty vaimon kanssa puhumaan niin puhu jonkun kokeneen, itseäsi riittävän paljon vanhemman miesperheterapeutin tai terapeuttiparin kanssa. Niille voi jutella luottamuksellisesti. Kaikkea miltä "tuntuu" ei aina tarvitse toteuttaa. Näin et tule tehneeksi mitään peruuttamatonta, sellaista joka estäisi palaamasta myös sisimmässäsi vaimosi luokse kunhan tuosta selviät (sekin päivä nimittäin tulee). Monet tuttavapiirin miehet ovat, naishurjastelujensa jälkeen halunneet takaisin vaimonsa luo mutta vaimo on siinä vaiheessa pannut poikki. Jos sinulla on ollut jotain hyvää siinä parisuhteessa niin miksi antaa sen mennä samalla - ota aikalisä: älä tee sellaista mikä tuhoaisi liittonne (esim seksi niiden naisten kanssa), hurjastele muilla tavoin niin kuin ne harrastuksesi. Sitten kun vähän helpottaa, mieti uudelleen parisuhdettasi, pystyt tekemään paremman arvion joka ei kaduta vuosien päästä. Menetettyä vaimoa kun ei saa takaisin, vaikka kuinka itkisi sitten joskus.
Paras olisi tietýsti jos pystyisit kertomaan vaimollesi missä kriisissä olet (älä kaikkia yksityiskohtia niistä naisista ihan tässä vaiheessa vielä), ja että tarvitset aikaa, tilaa ja ehkä tukeakin. Kerro miten toivoisit vaimosi tekevän kanssasi...puhu hänelle.
Muuten suosittelen kyllä että elät niitä harrastuksiasi läpi, kun sinulla tuntuu olevan niin paljon elämätöntä elämää. Mutta älä sen aikaisemmin ok-liiton kustannuksella.
Toivottavasti liittonne kestää tuon kriisivaiheen ja sitä seuraavan kasvun, meidän ei kestänyt.