Seurustelen, jo viidettä vuotta, asummekin yhdessä. Rakastan miestäni, mutta hänestä puuttuu se jokin joka saa "jalat alta". Suhteemme on ehkä enemmänkin platonista, tai ainakin siihen suuntaan ollut menossa jo jonkin aikaa.
Asiaan.. Olen toivottoman ihastunut erääseen mieheen, jonka tapasin työharjoittelupaikallani. Emme siis ole varsinaisia työtovereita, olemme ihan eri paikoissa hommissa ja näemme vain kahvitauoilla. Kun näen hänet saan perhosia vatsaan ja epäilen että myös vähän punastun. Tämä mies on niin taivaallisen ihana, hänessä on sitä jotakin, ei pelkästään ulkonäkö!
Onko ihan normaalia ihastua toiseen vaikka seurustelee rakastamansa miehen kanssa? Käykö teille niin? Käykö niin onnellisissa suhteissa? Miten voisin unohtaa tämän ihastukseni?
Asiaan.. Olen toivottoman ihastunut erääseen mieheen, jonka tapasin työharjoittelupaikallani. Emme siis ole varsinaisia työtovereita, olemme ihan eri paikoissa hommissa ja näemme vain kahvitauoilla. Kun näen hänet saan perhosia vatsaan ja epäilen että myös vähän punastun. Tämä mies on niin taivaallisen ihana, hänessä on sitä jotakin, ei pelkästään ulkonäkö!
Onko ihan normaalia ihastua toiseen vaikka seurustelee rakastamansa miehen kanssa? Käykö teille niin? Käykö niin onnellisissa suhteissa? Miten voisin unohtaa tämän ihastukseni?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noin käy kun alkaa suhteeseen vaan suhteen vuoksi? Ei mutta, oliko sulla samanlainen olo sun miehen kanssa suhteen alussa??
Tarkoitatko sellaista oloa, ettei hänessä ole sitä jotakin? Jos, niin vastaus on kyllä. En ollut aluksi yhtään ihastunut häneen, se tuli pikkuhiljaa.. en tiedä, ehkä en ole koskaan ollut tulisesti rakastunut häneen, niin kuin mies ja nainen ovat. Mutta aivan varmasti rakastan häntä, jollain lailla. Se alkuhuuma siis puuttui.
Ensimmäinen kysymyksesi/toteamuksesi iski kyllä vasten kasvoja. Näinkö tein? Olin niin hirveän nuori kun tapasimme. Aloinko seurustelemaan vain sen takia että saisin suhteen? Luulinko platonisia tunteita joksikin muuksi..
Eikö siis onnellisissa parisuhteissa kukaan ole koskaan ihastunut toiseen ihmiseen?
muuta kuin tee ratkaisusi ja elä sen kanssa.
Elämä on yksinkertaista, kun siitä ei tee vaikeaa.
En sano, että nykyinen suhteesi on huono ja niinpä sinä itse päätät ja otat riskin valita tiesi, joka tulevaisuuden näyttää.
Ole myös sen verran aikuinen, että kanna vastuu oikeassa järjestyksessä alusta loppuun, sillä niitä ihmisiä on harvinaisen harvassa.
Kinkkinen juttu,mutta kuuntele sydäntäsi eläkä tee hätiköityjä päätöksiä.
On se hyvin tavallista sinunlaisille naisille. Teikäläisiä on maailma täynnä. Tietenkään omasta mielestänne, ette ole helppoperseitä, vaan oma mies "ei vaan kiinnosta", "ollaan kuin veli ja sisko"...Näitä on kuultu.
Omalta mieheltä otetaan turvallisuus. Ihastusta haetaan vuoden-kahden välein muualta. Sitten taas kyllästytään ja aloitetaan kierros alusta.
Kuten sanottu: teikäläisille hyvin tavallista.
tälläinen epävarma suhde muka on häh? Turvallisuus on mielestäni sitä että on varma jostakin asiasta, minä en ole varma omista tunteistani, ja oloni on kaikkea muuta kuin turvallinen! Tuo yleistyksesi ja kommenttisi on aivan perseestä, "sinunlaisillesi on hyvin tavallista tuollainen kapeakatseisuus ja vittuilu". Eläköön ärsyttävät ihmiset.
Mitäs jos ottaisit ihan suoraan asian puheeksi miehesi kanssa. Käyt nämä kaikki asiat läpi siitä mihin teidän suhteenne on ajatunut, sun omat tunteet ja muut. Sitten ehdotat, että olisiko teidän vaan parasta erota, mutta erota ystävinä. Siitä ihastuksestasi sä et tiedä oikein muuta kuin että se on ihana ja komea. Sillähän voi olla jo olla nainen, tai jos ei ole niin varmaankin vientiä olisi. Joten sä olisit ehkä vaan yksi monien joukossa.
Heippa Elo_vena!
Kyllä, on täällä sellaisiakin jotka on ihastuneet toiseen, vaikka suhteessa on. Minä olen sellainen tapaus. Olemme olleet yli 4 vuotta yhdessä mieheni kanssa, ja nyt talvella mulle tuli sellainen ihastus että jalat meni alta. Se kyseenalaisti kaiken. Tosin, meillä on ollut tässä aika vaikeaa, ja riitoja on tullut aika usein. Ei johdu mitenkään omasta ihastumisestani vaan meidän ongelmistamme.
Luulen, että hain tuolla ihastumisellani jotakin toisenlaista tunnetta, juuri sitä "alkuhuumaa" ja "jalat alta" -meininkiä.
Oma suhde kun tuntuu välillä "tylsältä". Itsekin mietin kuinka unohtaa ihastus, vaikeaa on ollut. Pikkuhiljaa ajan kanssa se menee ohitse.
Mutta miettiä olen saanut, olenko sittenkään onnellinen tässä nykyisessä suhteessani, ja mietin edelleen. En osaa tehdä vielä ratkaisua.
Mutta miten sulla tai siis teillä, onko teillä ollut ongelmia suhteessanne, joka olisi ajanut sinut ihastumaan toiseen?
Tsemppiä sulle :)
Nyt punnitset tarkkaan vaihtoehdot. Yleensä ihminen osaa jotakin asiaa arvostaa vasta kun on menettänyt. Itse seurustelin miehen kanssa, jota todella rakastin. Sitä en epäillyt hetkeäkään, mutta liian usein kyseenalaistin suhteen alun kehittymisen. En ollut rakastunut, vaan pikkuhiljaa lähennyimme toisiamme. Välillä ruikutin tästä toiselle, että onko tämä nyt varmasti kestävää kun ei rakastuttu jne. Myöhemmin erosimme, tosin täysin "hyväksytystä" syystä. Oikeastaan muita vaihtoehtoja ei enää ollut.
Ero teki todella kipeää. Käyn sitä vieläkin läpi, ja edelleen olen varma siitä kuinka paljon rakastin. Ei ole helppoa löytää sellaista ihmistä, jonka kanssa on oikeasti hyvä olla. Arki tulee jokaiseen suhteeseen ennemmin tai myöhemmin. Siinä arjessa vasta huomaa millaiset mahdollisuudet suhteella on loppuelämää ajatellen. Helposti menee vuosikin suhteessa, joka on ihan ok...mutta sitä rakkauden tunnetta ei vain tule. Se on eri kuin rakastuminen. Rakastuminen ei välttämättä muutu rakastamiseksi. On raadollista huomata se, ja tehdä jälleen yksi vaikea valinta. Ja tämän valinnan jälkeen muistot menneestä tulevat mieleen. Minkä virheen tekikään silloin joskus.
Onneksi meillä oli eron syy sellainen, että minun ei tarvitse sitä katua. Ei ehkä miehenkään. Mutta aito rakkaus pysyy muistoissa aina. Se muisto taitaa olla minullakin kultaantunut sen verran, että uutta suhdetta on todella vaikea aloittaa. Nyt ainakin tiedän, että sen suhteen alulla ja rakastumisella ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.
Moi. Juu kyllä ne suhteessakin olevat ihmiset ihastuu joskus,ilman että omassa suhteessa olisi jotenkin vaikeaa.Minäkin ihastuin yhteen lähihuoltsikan miesmyyjään mutta eipä siinä mitään.hän on nähnyt meidät asiakkaina monet kerrat mieheni kanssa et eipä siitä jutusta voisi mitään tulla kun tietää et olen jo suhteessa.
Pitkissä parisuhteissa ihastutaan muihinkin ihmisiin ja sen on ihan normaalia. Ajattelepa, että olisit 60 vuotta jonkun ihmisen kanssa, eikä kertaakaan kukaan muu aiheuttaisi väristyksiä? Aika mahdotonta, jos on normaaleilla vieteillä varustettu ihminen. Maailmassa on paljon houkutuksia, mutta pitkän liiton salaisuus piilee siinä, että asettaa oman parisuhteensa näiden houkutusten edelle (uskon ma!).
Itsellänikin on ollut seurustelumme aikana kaksi isompaa ihastusta. Molemmat menivät ohi sillä, että yksinkertaisesti päätin haluavani elää ja olla oman mieheni kanssa ja muistutin itseäni siitä tosiasiasta, ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Asia erikseen ovat onnettomat suhteet, joissa ei puhuta ja joissa halutaan eri asioita (tai on väkivaltaa, alkoholismia tai muita ongelmia). Mutta ihastumisen keskellä on hyvä pohtia ihan tosissaan, onko kyse vain siitä, että haluan huomiota ja tuntea itseni seksikkääksi/himotuksi/ihailluksi? Kun monesti ei ole kysymys sen kummemmasta kuin uudenviehätyksestä ja tunne-elämysten kaipuusta. Niiden takia ei kannata päättää hyvää suhdetta ja hyppiä kukasta kukkaan. Sama on nimittäin edessä uudessakin suhteessa, sillä sellaista parisuhdetta ei ole vielä alkanutkaan, jossa aina ja ikuisesti kaikki olisi yhtä rakkaudenhuumaa. Parisuhde on kuin elämä itsessään; siihen kuuluu nousuja ja laskuja, korkeita huippuja ja tappavan tasaista... Eikä sitä useinkaan osaa arvostaa, ennenkuin on vaarassa menettää sen.
Nykyisessä täysillä elämisen kulttuurissa ihastuksien ja salamarakkauksien vuoksi päätetyt liitot alkavat olla hyvin yleisiä. Silti ihaillen silmäillään niitä 60 vuotta yhdessä eläneitä pariskuntia ja kysellään parisuhdeneuvoja. Poikkeuksetta he sanovat saman; aina ei ole ollut helppoa, mutta siitä huolimatta on päätetty pysyä yhdessä. Parisuhde on pitemmän päälle ihan tahdon asia, ei rakkauden huumassa kellumista.
Joskus mietin, että ihmiset olivat onnellisempia silloin, kun yhteen meneminen ja eroaminen ei ollut näin helppoa. Silloin ehkä ihmiset osasivat keskittyä uuden suhteen hakemisen sijasta itseensä ja elämän tärkeisiin asioihin.