Mies suunnittelee rauhanturvaajaksi lähtöä, millähän sen pään sais käännettyä, oisko teillä rakkaat ihmiset neuvoja? Minä en ainakaan jatka suhdetta sitten, jos hän päättää lähteä vuodeksi pois, niin olen päättänyt. Rakastamme toisiamme yli kaiken, en haluais lopettaa suhdetta. Joudumme kuitenkin nykyään olemaan erossa paljon, koska hän on armeijassa. Ensin olisi armeija-aika yritettävä jaksaa ja sitten rauhanturvaamisaika. Kaikki yhdessäolo on nykyään sitä, että kun mies ehkä kerran kuussa käy vapaalla, niin hän nukkuu suurimman osan yhteisestä ajasta, jolle ei voi tietenkään mitään, mutta päähän se ottaa. Silloin kun hän pirteä, silloin on ihana viettää aikaa yhdessä.Kyllä hänellä tietysti mieli voi muuttua vielä, ettei haluaisikaan rauhanturvaajahommaan, sitä toivon...eikähän sinne kai heti välttämättä pääsekään lähtemään!?
mies rauhanturvaajaksi
onneton 123
10817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et aio jatkaa suhdetta jos hän lähtee vuodeksi sinne töihin. Hmm. Vuosi on kuitenkin aika lyhyt aika loppuelämästä - jos olet mahdollisesti ajatellut sen hänen kanssaan viettää. Ja pääseehän sieltä rauhanturvahommistakin Suomeen lomille. Tyyliin 6 viikkoa siellä ja 2 viikkoa Suomessa.
Mieti, mikä sinua siinä häiritsee, että mies käväisisi siellä hommissa? Usein siinä on taustalla se, että on liian riippuvainen toisesta ja se rauhanturvaajana oleminen voi kuulostaa puolisosta pahemmalta poissaolemisen takia kuin loppujen lopulta onkaan.
Sillon kun tapasin mieheni puhuttiin asiasta ja hän sanoi että sinkkuna lähtis ja varattuna ei. No sehän kuulosti minun mielestä hyvältä. Sitten hän kuitenkin ajan kanssa alkoi puhella siitä, että olis mukava joskus mennä rauhanturvaajaksi. Juteltiin, että ehkä kuitenkin sitten kun lapset on isompia. Sittemmin tuli sellainen olo, että ei silläkään ole väliä, ei ne lapset kerkeä isäänsä tuossa ajassa unohtaa ja kyllä sitä sen aikaa itsekin kotosalla pärjää. Haluaisin itsekin joskus kävästä ulkomailla jossain töissä ja mietin josko lähtisin mukaan mutta sekin riippuu käytännön seikoista, nyt näyttäs siltä etten lähivuosina lähtisi.
Mutta tuo yhden vuoden komennus nyt on typerimpiä syitä erota, jos suhde on muuten hyvä.
Niin, no kyllästyttää jos hän häipyy vuodeksi, vaikka enhän minä häntä estääkään voi, en halua että hän katuu lopun elämäänsä ettei lähtenyt. Suhdetta vaan on turha jatkaa, jos toinen lähtee kokonaan maasta pois ja on kaukana ja kokonaisen vuoden.Minulla on suunnitelmissa hakea töitä ja toivottavasti löydän vakityön ja ostan asunnon.Häntä ei pahemmin vielä asettuminen johonkin tiettyyn paikkaan kiinnosta, onhan hän vielä niin nuori.En haluais häntä menettää. Hän on tosi ihana minua kohtaan. Tekee kaikkensa meidän suhteen eteen, järjestää yhteistä aikaa aina meille ja ottaa minut huomioon joka tilanteessa. Ehkä minä olen tullut aika riippuvaiseksi hänestä, kun ennen hänen armeijaan lähtöä olimme hyvin paljon yhdessä.Se on varmaan se syy, miksi en haluais hänen lähtevän, enkä myös siksi kun haluaisin viettää hänen kanssaan tavallista elämää. Täytyy katsoa, mitä mies ajattelee rauhanturvahommista myöhemmin.
Sanot, että "me rakastamme toisiamme.." . Oletko varma miehesi tunteista? Voiko kukaan koskaan olla? Siis sinä rakastat miestäsi yli kaiken, ja olet valmis tekemään mitä vain hänen vuokseen. Mutta et päästämään häntä vuodeksi töihin. Vaan elämään sitä elämää, jonka SINÄ olet mielessäsi suunnitellut.
Jos terve nuori mies vain nukkuu lomillaan, ei suhde voi olla ihan kunnossa.
Pääsääntöisesti rauhanturvatehtäviin hakeutuvilla on sekä veto- että työntösyitä. Palkka, mahdollinen veroton auto, seikkailun mahdollisuus ja uusien kokemusten (myös seksikokemusten) saaminen vetävät sinne. Toisaalta työttömyys, elämän tylsyys ja takertuva nainen työntävät lähtemään.
Fakta on, että hyvin harva mies pysyy uskollisena naiselleen YK-vuoden aikana. Sekä paikalliset asukkaat että rauhanturvaajanaiset tarjoavat helpostusta puutteessa eläville miehille.
Et voi päättää toisen elämästä. Sinä et päästä etkä kiellä, sitä oikeutta sinulla ei ole. Valitettavasti.
Ne on sitten niitä juntteja rauhanturvaajia, jotka eivät ymmärrä että siellä ei paikallisiin sekaannuta. Tehtävien kuva on myös ihan jotain muuta kuin paneskella työkavereita.
Mutta toki sitä tapahtuu mutta tuo että hyvin harva pysyisi uskollisena on varmasti enemmän tarua kuin totta. Ja jos pettää ulkomailla, osaa varmasti tehdä sen myös Suomessakin kuin myös päinvastoin.
Surullista joillekin ei mahdu ajatuksiin muuta kuin tuo paneskelu..
Kyllä mieskin rakastaa minua, aika varma siitä olen. Olemme vasta muuttaneet yhteenkin.Mies on kaikinpuolin ihana, mutta meillä on aika erilaiset suunnitelmat tulevaisuudelle. No aika näyttää miten suhteen käy.
Kyllä armeijassa on välillä niin rankkaa, jos joutuu siellä esim. 3vkoa olemaan putkeen, että kun viikonloppuna tulee kotiin, ainakin pe menee nukkuessa. Hän yleensä pe päivän nukkuu, mutta sitten on taas pirteä:).
En minä päätä mieheni elämästään, ymmärrän että hän haluaa uusia kokemuksia enkä estä lähtemään, mutta hän on kyllä sanonut, ettei varmaan lähde kuitenkaan, kun on nyt hyvässä suhteessa.
Jotkut pysyvät uskollisina, toiset ei. Pettäähän voi missä vain. En usko, että miehet lähtee rauhanturvaajiksi, yhtenä syynä uudet seksikokemukset! Kyllä on muut syyt useimmilla.
Totta on, että jokaisella on lähtöön syynsä. Itse olin poikamiehenä, ja tuskin olisin ukkomiehenä lähtenytkään. Ja kyllähän siellä kaikenlaista tapahtuu, ainakin näytti siltä, että juuri akalliset miehet innokkaimmin etsivät ja löysivät naisseuraa.
Nainenhan se miehen tekemisistä päättää..
Missä kohtaa sanoin että nainen päättää miehen tekemisistä?
Niin uskomatonta kuin se ehkä joittenkin mielestä onkin, uskon että myös miehillä on aivot, jotkut jopa käyttävät niitä ja joillekin jopa mahtuu sinne päähän muuta kuin se yksi ja ainoa asia.
Onpahan tuota tullut itsekin niin kuultua kuin nähtyäkin yhtä sun toista, mutta veemäisintä on se, että jotkut jurpo-imbesillit pilaavat muittenkin mainetta.
Luulenpa todella, että jos haluaa vieraisiin lähteä niin sitä varten ei lähde vuoden komennukselle :D
Eli mulla on sama juttu tulossa vajaan parin vuoden päästä, eli kihlattu lähtee rauhanturvaajaksi vuodeksi. Mutta hänen on pakko käydä siellä, jos meinaa intin töissä olla vielä. Mutta asiaan, tiesin jo seurustelun alkuvaiheessa, että hän joutuu sinne lähtemään, kyseli kyllä mun mielipidettä. Sanoin hänelle, että lähde vaan sinne, kyllä mä jaksan sua odottaa täällä kotona ja tuleehan kuitenkin suomessa käymään aina silloin tällöin. Mun mielipide on, että jos toista oikeesti rakastaa ja haluaa olla hänen kanssaan, niin miksi ruveta estämään toisen haaveita. Vaikka mies joutuu sinne pakolla menemään, niin on se hänen haaveensa kuitenkin. Eihän sinun miehesi sitä koko vuotta ole poissa, etkö muka jaksais odotella kuukautta että hän taas tulee kotiin? Mutta anna miehesi toteuttaa haaveensa, jos kerta haluaa ja tue häntä siinä :) älä heti sano,että mä jätän sut, jos lähdet.
Kyllä se rakkaus yhden rauhanturvaamisen kestää. Vuosi on lyhyt aika. En tajua miksi edes pähkäilet tuollaista.