.. kanssa on siinä, että naisrenttujen lisäksi myös fiksut ja tasapainoiset, luotettavaa suhdetta hakevat naiset lyövät toistuvasti päätään seinään, eivätkä suostu näkemään parin metrin päähän huomatakseen, että "oviaukko" (luotettava ja kunnollinen mies) onkin siellä.
Miehet on renttuja, miehet on kusipäitä, miehet pettää, miehet ei puhu tunteistaan, miehet pakenee suhteen ongelmia, miehet juo, miehet riehuu ja miehet tekee sitä ja tätä.
Asiat ovat hyvin yksinkertaisia. Jos mies esimerkiksi pettää naista, syypää tekoon on vain ja ainoastaan mies, ei se kolmas nainen, ei petetty osapuoli, eikä joulupukkikaan. Nainen olisi silti voinut välttää kolmiodraaman arvioimalla tarkkaan, voiko tuon miehen kanssa seurustella. Asia erikseen ovat tietysti miehet, jotka ovat epäselvempiä tapauksia, joista ei olisi voinut uskoa, että pettävät. Monista miehistä ainakin minä heteromiehenä näen jo päällepäin, ettei naisen kannata hänen seuraansa hakeutua.
Mulla on sellanen käsitys, että mitä miehekkäämmin ja stereotyyppisemmin mies käyttäytyy, sitä innokkaamin naiset juoksevat ihastuneina perässä. Naiset ei vain näe kokonaisuutta, vaan harhailee sen vanhan, turvallisen tunteen mukaan, joka on monet kerrat jo osoittautunut petolliseksi.
Miehet on renttuja, miehet on kusipäitä, miehet pettää, miehet ei puhu tunteistaan, miehet pakenee suhteen ongelmia, miehet juo, miehet riehuu ja miehet tekee sitä ja tätä.
Asiat ovat hyvin yksinkertaisia. Jos mies esimerkiksi pettää naista, syypää tekoon on vain ja ainoastaan mies, ei se kolmas nainen, ei petetty osapuoli, eikä joulupukkikaan. Nainen olisi silti voinut välttää kolmiodraaman arvioimalla tarkkaan, voiko tuon miehen kanssa seurustella. Asia erikseen ovat tietysti miehet, jotka ovat epäselvempiä tapauksia, joista ei olisi voinut uskoa, että pettävät. Monista miehistä ainakin minä heteromiehenä näen jo päällepäin, ettei naisen kannata hänen seuraansa hakeutua.
Mulla on sellanen käsitys, että mitä miehekkäämmin ja stereotyyppisemmin mies käyttäytyy, sitä innokkaamin naiset juoksevat ihastuneina perässä. Naiset ei vain näe kokonaisuutta, vaan harhailee sen vanhan, turvallisen tunteen mukaan, joka on monet kerrat jo osoittautunut petolliseksi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Itse tuollaisena päätä seinään lyöneenä naisena olen ottanut periaatteekseni katsoa aiempaa pitempään kaikki minua kohtaan kiinnostusta osoittavat miehet, jos vaikka heidän joukossaan olisi helmi, jota ei ensi silmäyksellä havaitse. En ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen ihminen, joten tämä ei tuota minulle suurempia ongelmia. Joskushan on niin, että sosiaalisissa tilanteissa rauhallisesta ja hiljaisesta miehestä sukeutuu paremmin tutustuttaessa paljon mielenkiintoisempi persoona kuin mitä ensialkujaan luulisikaan.
... melkein joka viikonloppu ja alkoholin vuoksi kaikki ne tilanteet on samanlaisia eli porukka ei sen syvällisempiä juttele vaan jutellaan sellasta perusläppää, niin siinä ainakin minä erotun muista ihmisistä sillä, etten jaksa lähteä keskusteluun mukaan kovinkaan puheliaana, koska mua turhauttaa jutella tyhjänpäiväsyyksiä toisen humalaisen kanssa viikonlopusta toiseen. Siis vaikka oisin itse humalas, niin oon sillonki vähän liian syvällinen, ku haluaisin jutella asioista vähän laajemmin..
ravintoloissa enimmäkseen jauhetaan.
Toisaalta fiksujen ja mielenkiintoisten miesten jutut ovat hauskoja, eivät paskanjauhantaa. Aina ei tarvitse olla syvällinen.
olla aina hauska? En ymmärrä. Jos mies ei ole hauska, hän ei ole älykäs? TODELLA erikoinen ajattelutapa. Miksi nainen voi olla älykäs olematta hauska?
taitaa olla kummassakin sukupuolessa.
vaikeampi tunnistaa, kuin miehistä? Mun mielestä miehistä pystyy helpommin erottamaan, kuka millanenki on.
etten kyllä tunnista sitä miehestäkään kuin vasta siinä vaiheessa, kun on jo myöhäistä. Pään hakkaaminen seinään jatkunee.
Ristiriita on siinä, että löytääkseen kaltaisensa, pitäisi jaksaa olla naiivi. Mut kun tarpeeks monta kertaa saa näpeilleen, alkaa kyynisyys lisääntyä. Sitten jonain päivänä, kun oikea ihminen tulee vastaan, joka myös on naiivi hänet karkottaa luotaan kyynisellä käyttäytymisellä.
Miehenä tosiaan huomaa monista muista miehistä jo heti kättelyssä millaisia renttuja, sosiopaatteja tai jopa rikollisia he ovat. Aivan kuin heitä ympäröisi jonkinlainen aura, joka ilmoittaa "ongelmia tiedossa". Silti monia naisia tuo samainen aura tuntuu vetävän puoleensa. Joskus olen yrittänyt varoittaa tuttuja naisia että älä nyt hyvä ihminen ainakaan tuohon äijään retkahda, mutta eiväthän naiset koskaan kuuntele. Sitten viimeistään puoli vuotta myöhemmin nainen itkee ja kiroaa kohtaloaan kun totuus kaikessa karmeudessaan on paljastunut. Miksi naiset tulkitsevat miehen olemuksen, käytöksen ja eleet niin eri tavalla kuin toiset miehet? Olisikohan naisten syytä joskus luottaa ystävämiehen mielipiteeseen kumppania valitessaan?
meidän naisten miesvalintoihin on yritetty vaikuttaa. Kyllä Jussikin katsoi aikoinaan tarkkaan, että Karoliina Jussitytär valitsi puolisokseen naapuritilan kunnollisen pojan, eikä mitään pennitöntä, ympäriinsä kulkevaa renginretkua. Vai olikohan siinä oma lehmäkin ojassa?
Muslimikulttuureissa käy veli edelleenkin tsekkaamassa tilanteen.
Nykyisin meillä naisilla on kuitenkin onneksi mahdollisuus valita, ja kuten tuolla alempana jo perustelin, nainen valitsee kumppaninsa ehkä eri perustein kuin mies.
Vaikka toinen olisi kuinka kunnollinen ja rehti, niin jos ei sytytä niin ei sytytä.
Ja täytyyhän tässä yhteydessä sanoa, että eivät kaikki naiset ole paapomisen tarpeessa olevia retkunhakuisia naisia. Kuten sanoitkin, monia naisia kiehtoo tietty miestyyppi, jolla tuntuu olevan ongelmia jo ekaluokalta lähtien. Mutta toisaalta suurin osa naisista kyllä löytää rinnalleen kunnollisen miehen, johon he rakastuvat korviaan myöten.
Ehkä sinä ihastut tietyntyyppisiin naisiin, jotka juuri ihastuvat "vääränlaisiin" miehiin. Silloinhan soppa on tietysti valmis.
Aivan samalla tavalla me naisetkin näemme toisista naisista jo heti kättelyssä, että minkälaisia he ovat.
Mutta valitettavasti ko. kyvyt on luotu vain samaa sukupuolta edustavaille...
mies on mun mielestä monesti kaikkea muuta ku itsevarma, enemmän itsetuhoisempi tai vähintään hällä väliä-tyyppi:
Mies, joka on juro, vähäpuheinen ja -ilmeinen on naisten mielestä itsevarma, vaikka minä taas pidän sellaista ihmistä epäilyttävänä, josta ei saa sanaakaan irti, eikä tunteita näe kasvoilta. Näillä miehillä katsekin kertoo paljon: se vaeltaa jotenkin apaattisen tasaisesti paikasta toiseen. Väittäisin, että edellä kuvatut miehet ei ole kovinkaan herkkiä ja tunteellisia (ja sehän on miehellä negatiivinen ominaisuus).
Sitten jos mies on tunteellisempi ja ilmeikkäämpi, häntä pidetään lapsellisena, epävarmana ja lipevänä. Naisilla taas samoja juttuja pidetään normaaleina, oikeastaan välttämättöminä piirteinä.
Tässä on paljon samaa, ku ihmiset äänestää poliitikkoja: jäyheä, harvasanainen ja vähäilmeinen poliitikko (esim. Paavo Lipponen) tulkitaan paremmaksi johtajaksi ja luotettavammaksi ihmiseksi ja puheliaampi, ilmeikkäämpi ja tunteensa näyttävä kollega tulkitaan vähemmän päteväksi. Nainen voisi olla yhtä pätevä samaan hommaan, mut noiden piirteiden takia kohoaa aina korkeintaan varasijalle.
Yleensä näihin keskusteluihin tunteellisesta ja herkästä miehestä joku nainen kirjoittaa, ettei halua seurustella itkupillin kanssa, joka ei kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Miksi naiset tulkitsee "tunteellisen miehen " ja "tunteellisen naisen" niin eri tavalla? Tunteellinen nainen on normaali ja tunteellinen mies on aina ylitunteellinen itkupilli?
vaikuttaa paljonkin. Eikös jo hiekkalaatikon Petrille äiti sanonut, että älä nyt pillitä vaikka Liisa veikin lapion?
Nyky-yhteiskunnassa naisille suodaan tunteellisuus, miehille ei. Tilanne on onneksi jo paranemaan päin, mutta "mies-rationaalinen, nainen-tunteellinen" -ajatustapa kyllä jyllää vielä.
Ja kyllähän se vaikuttaa kumppaninvalinnassakin.
tuollaiselle itsestään mitään paljastavalle miehelle haluamiaan piirteitä. Miehestä tulee mystinen naisen mielessä. Ja verrattuna sellaiseen kunnon mieheen, joka on kuin avoin kirja, niin mystinen mies vaikuttaa naisen mielessä lupaavalta ja mielenkiintoisemmalta tapaukselta. Mutta se on kaikki vain naisen päässä, mikä lopulta selviääkin hänelle katkerien kokemusten kautta.
"Mies, joka on juro, vähäpuheinen ja -ilmeinen on naisten mielestä itsevarma"
Nimenomaan supliikkimiehet ovat niitä p***umagneetteja.
Jos olet seuraillut tätä palstaa, olet ehkä huomannut täällä erään kirjoittajan (mies), joka on verbaalisesti lahjakas ja ainakin uskottelee olevansa naismarkkinoilla menestynyt. Samaisen tyypin kirjoituksiin naiset vastaavat kilpaa...Siinäpä sulle esimerkki "tosielämästä".
... toisenlaisen miehen, joka myös vetoaa naisiin, eli naistennaurattajat, joihin viittasit. Oikeastaan tarkotin jurolla miehellä myös supliikkimiestä, koska ne on tietyllä tavalla sama asia. Miksikö? Supliikkimiehetkään ei todellisuudessa omaa yhtäkään syvällistä ajatusta, he vain jauhavat tyhjää ja naiset tykkäävät. He ovat siis juroja myös, mutta henkisesti, eivät puheen määrällä mitattuna. Mitä enemmän mies jauhaa tyhjää ja kehuu naista, sitä varmempi on "saanti" loppuillasta.
Menestyäkseen naisten kanssa miehen täytyy kadottaa syvällisemmät tarpeensa ja samalla itsensä. Tästä johtuen ne miehet, joilla ei ole ollut syvällisiä tarpeita alun alkaenkaan menestyvät naisten kanssa. Naiset vain ottavat kustakin miehestä eron ennemmin tai myöhemmin, ottavat toisen samanlaisen tilalle, eroavat ja lähtevät kolmannelle epätoivoiselle kierrokselle. Samaan aikaan kolmeakymppiä lähestyvä fiksu ja luotettava mies tuskailee loputonta sinkkuuttaan.
"Supliikkimiehetkään ei todellisuudessa omaa yhtäkään syvällistä ajatusta"
Tarkoitan supliikkimiehellä nimenomaan poikkeuksellisen huumorintajuista ja sitä kautta verbaalisesti lahjakasta miestä. Musta se nimenomaan kertoo älystä. Tarkentaen, puujalkavitsejä vääntävät "muka-supliikkimiehet" eivät ole huumorintajuisia (pikkukallevitsit kuuluu peruskouluun), eivätkä kai kaikessa mielessä kovin älykkäitäkään, kun eivät ymmärrä juttujensa tasoa.
Vastauksena ei ole yhteiskunta, vaan biologia. Yhteiskunta saattaa määrätä arvot, mutta ei taustalla vaikuttavia asioita. Maskuliiniset miehet ovat puoleensavetäviä. Feminiiniset naiset ovat puoleensavetäviä. Maskuliiniset naiset ja feminiiniset miehet eivät ole.
Hei!
Tuo oli jotakin, jota en ole koskaan ajatellutkaan! Olen aika hyvä naisten kanssa, mutta en monestikaan "näe" asioita naisten toiminnan takana. Veikkaatko, että naiset eivät katso asioita oman suodattimensa läpi (pitkäsäärinen, lyhyeen hameeseen pukeutuva kaunotar = bitch) vaan että he todella näkevät minkälainen nainen on? En osaa nyt kysyä oikeita kysymyksiä, mutta fiksuna ihmisenä voisit osata kertoa minulle hieman enemmän tästä asiasta. Minä voisin omalla tahollani kysyä asiaa joskus naisystäviltäni.
Ehkä pitäisi ottaa siipimieheksi jollekin baarireissulle nainen :-)
vaikuttaa varmasti miehen maskuliinisuus ja naisen feminiinisyys. Kirjoitin jo tuolla aikaisemmin jossain, että tuoksut, hormonit ym. seikat ohjaavat kumppaninvalinnassa.
Mutta entä se itkeminen ja tunteellisuus? Onko se biologisen kehityksen tulosta, että miehet eivät itke, vai onko se ennemminkin opittua? Eivätkö miehet ole sisimmässään aivan samalla tavalla tunteellisia kuin naisetkin, mutta heille ei suoda näkyvää tunteellisuutta, koska heitä pidetään muuten lälläreinä tai itkupilleinä?
Nainenhan saa itkeä tirauttaa vaikkapa ajettuaan siilin päälle - miehen täytyy puolestaan haudata se naama totisena.
Väitänpä, että em. kaltainen käyttäytyminen on suurimmalta osin yhteiskunnan vaikutuksen tulosta, ei biologian.
Kyllähän nainen näkee kanssasisarista jo suht lyhyen keskustelun jälkeen minkälaisia he ovat.
Mutta kuten jo arvelitkin, mielipide voi olla hyvinkin subjektiivinen, varsinkin jos naisella on oma lehmä ojassa. Ja liian helposti esim. hyvännäköiset naiset saavat bimbon, ylpeän prinsessan tai jonkin vastaavan leiman otsaansa. Todellisuudessa he voivat olla aivan erilaisia ihmisiä kuin heidän kuvitellaan olevan.
Kunpa olisikin olemassa yleispäteviä neuvoja, joiden perusteella voisi valikoida ihmisiä. Mutta eiköhän se mene yleensä tyyliin kemiat-tutustuminen-ihastuminen-rakastuminen. Sellaisessa tilanteessa viis välittää toisten neuvoista ja varoituksista.
Mutta jos sinulla sattuu olemaan vaikka sisar, niin sieltä luulisi kommentteja satelevan. Yleensä ainakin, jos kumppani on aivan vääränlainen (sisaren mielestä).
.. normithan ovat seurausta ihmisen biologiasta. Eiväthän normit ja säännöt ole olleet valmiina vaan ihmisten enemmistö on ne luonut, tarkemmin sanottuna siis suuren ihmismassan "niskan päällä" oleva biologia. Huono juttu niille, jotka ei kuulu enemmistöön, esimerkiksi tyypillisestä miehestä eroava, tunteellinen ja herkkä mies.
kun ei tunne naista tarpeeksi hyvin, niin kuvittelee hänet tietynlaiseksi pelkän pinnallisen tiedon varassa. Ja mikä pettymys sitten kun todellinen luonne paljastuu.
"Tarkoitan supliikkimiehellä nimenomaan poikkeuksellisen huumorintajuista ja sitä kautta verbaalisesti lahjakasta miestä. Musta se nimenomaan kertoo älystä."
Mun mielestä aika rohkea oletus, että terävä huumorintaju kertois jotain syvällisyydestä tai älykkyydestä. Ihminen voi olla huippuälykäs, mutta henkisesti kylmä ja pinnallinen. Mua mietityttää,
1) miksi naiset aina sanoo, että miehen pitää olla hauska? Eikö naiset osaa olla ite hauskoja?
2) miksi hauskaa miestä pidetään älykkäänä, mutta naisen ei tarvitse olla hauska, jotta häntä pidettäisiin älykkäänä?
1) miksi naiset aina sanoo, että miehen pitää olla hauska? Eikö naiset osaa olla ite hauskoja?
Yleensä ihmiset hakee noin suurinpiirtein kaltaistaan, eli huumorintajuiset hakee huumorintajuista , puheliaat puheliaampia jne. Suurin osa ihmisistä (ja miehistä) on hauskoja, mutta jotkut ovat vieläpä keskiarvon yläpuolella, mikä tietysti on iso plussa. Voihan asian nähdä myös positiivisessa mielessä: ei niin komea mies voi saada helpostikin naisseuraa, kun juttu luistaa.
Miksi monet miehet hakevat älykästä naisseuraa? Siksikö, etteivät he itse ole älykkäitä? :D
2) miksi hauskaa miestä pidetään älykkäänä, mutta naisen ei tarvitse olla hauska, jotta häntä pidettäisiin älykkäänä?
1.:een kohtaan viitaten sanoisin, että miehen kannalta katsottuna tämä voisi olla positiivinenkin juttu. Jos nainen poikkeaa selvästi vallitsevasta kauneusihanteesta, hänen on vaikea kompensoida asiaa oikein mitenkään. Perusajatuksenani nimittäin on, että kyllä sillä ulkonäöllä on pikkuisen väliä.
Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä huumorintaju on erinomainen osoitus älyllisestä toiminnasta, sekä miehillä että naisilla.
Kaikki naiset eivät aina sano, että miehen pitäisi olla hauska. Minusta jonkin asteinen vakavuus antaa miehestä huomattavasti älykkäämmän kuvan. Esim. treffi-ilmoituksista yritän parhaani mukaan löytää ne harvinaiset miesyksilöt, jotka eivät mainosta itseään huumorintajuisiksi.
Nopeaälyisyys ja tilanteen tasalla oleminen ovat paljon merkityksellisempiä keskustelussa kuin hauskuus. Huumori sinänsä ei ole paha asia ja tilannekomiikka toimii minuunkin, mutta en pidä sitä mitenkään itseisarvona.
"Yleensä ihmiset hakee noin suurinpiirtein kaltaistaan, eli huumorintajuiset hakee huumorintajuista , puheliaat puheliaampia jne. "
Se vaan, että "huumorintajuinen mies" ja "huumorintajuinen nainen" on eri asioita. Tääkin asia liittyy mun mielestä johonkin todella alkukantaiseen systeemiin, joka syntyi jo ihmisen vaeltaessa savannilla. Homma kun toimii ns. avain-lukko-periaatteella: mies kertoo hauskoja juttuja ja nainen nauraa niille. Se on usein nähty, jotenkin niin mekaaninen ja automaattinen tilanne. Sana "huumorintajuinen" riippuu siis täysin siitä, kummasta sukupuolesta puhutaan. Itsekin tykkään välillä naurattaa ihmisiä, mut harmittaa, ettei naiset halua/osaa olla hauskoja vaan haluaa vaan olla "yleisössä" nauramassa.
Kun olen johonkin naiseen ihastunut, en halua olla erityisen hauska, koska en tykkää olla hauskan miehen roolissa. Näppituntumalta sanoisin, että syvällisemmät naiset ei viihdy hauskojen miesten seurassa. Itse osaan olla tämä hauska mies ja monesti seuraan tuleekin naisia, jotka tykkää hauskoista miehistä. Siitä sitten näenkin, keneen naiseen ei kannata tutustua, eli ne naiset, jotka tulee tähän alkukantaiseen rituaaliin mukaan (mies on hauska ja nainen nauraa) tuskin on mun kanssa samalla aaltopituudella.
kun on ollut, olen huomannu aika selvän jaon naisten välillä: toisten kanssa en tule kunnolla juttuun, koska nainen jotenkin koko ajan on odottavan näköisenä, että sanoisin jotain hauskaa, johon hän voisi nauraa. Sitten on ne (syvällisemmät?) naiset, joista en vaistoa samanlaista odottamista, vaan he haluavat jutella yleisesti ilman että mun pitää olla hauska.
Yksi nainen on jäänyt tosi hyvin mieleen. Juttelin hänen kanssaan baarissa ja sanoin jotain hauskaa. Tähän nainen lähti itse mukaan ja jatkoi juttua, johon minä nauroin. Meillä tuntui synkkaavan harvinaisen hyvin, koska nainen ei ollut vain nauravana osapuolena. Hauskat jutut jäikin siihen, koska kumpaakaan ei selvästikään kiinnostanu ja alettiin jutella ihan asiaa.
"Itsekin tykkään välillä naurattaa ihmisiä, mut harmittaa, ettei naiset halua/osaa olla hauskoja vaan haluaa vaan olla "yleisössä" nauramassa."
Toisinaan huomaan saman asian, mutta tällaisia naisia ei ystäväpiirissäni ole. Osa naisia on ehkä sellaisia, jotka mieluummin ovat takuuvarmasti sieviä ja hiljaisia, eivätkä laita "itseään likoon" läpänheitolla. Mutta tosiaan lähipiirissäni juttu ei mene näin, kait vaan olen hakeutunut kaltaiseeni seuraan. Ja kuten joku tossa alhaalla toteaakin, ei kaikki naiset huumorintajua jumalattoman pitkälle arvosta.
"Näppituntumalta sanoisin, että syvällisemmät naiset ei viihdy hauskojen miesten seurassa."
Tuota riippuvuussuhdetta en ole havainnut. Itse olen aika keskiverto tässä suhteessa. Tuttujen kanssa jutellaan yleisimmin yhteiskunnallisista asioista ja maailmanmenosta...mutta on se kiva välillä puhua pinnallisiakin, menee elämä muuten turhan vakavaksi, velvollisuuksia kun elämässä on vähintäänkin tarpeeksi.
En nyt menisi sanomaan, että normit ja tietyt yhteiskuntarakenteet ovat syntyneet biologian myötä.
Tottakai biologiset seikat ovat aina ohjanneet toimintaamme jossain aivojen taka-alalla. Mutta uskon kuitenkin, että eräänlaiset käyttäytymismallit ovat ennemminkin ihmisen rationaalisen toiminnan tuotetta.
Kautta aikojen eräänlaiset poliittiset, uskonnolliset tms. liikkeet ovat muokanneet yhteiskuntaa. Ja tässä vaiheessa astuu logiikka ja rationalismi peliin. Toki eläimetkin toimivat laumassa tietyllä tavalla, mutta niillä käyttäytyminen on ennemminkin vaistojen ja viettien varassa toimimista. Ihmisillä sitä vastoin logiikka ja rationalismi ohjaa toimintaa.
Toki joidenkin aatteiden juuret olivat humanistiset, mutta usein kansanliikkeiden jne. johtajilla ja muilla vaikuttajilla on kuitenkin ollut oma lehmä ojassa. Eettisillä kysymyksillä on ollut jo kautta aikojen vähän painoarvoa, ja ihmismassat on saatu ennemminkin liikkeelle materian ja parempien elinolosuhteiden toivossa. Tästä löytyy erittäin osuvia esimerkkejä viime vuosisadan Euroopasta. Ja moiset ideologiat muokkaavat yhteiskuntaa ja normeja.
Eli ohjaako toimintaa biologia vai kuitenkin logiikka ja rationalismi? Veikkaanpa että jälkimmäinen. Toki tunteillakin on tässä oma, ei aivan vähäinenkään osuutensa; ei tarvitse kuin katsoa mainoksia tv:stä ja miettiä, millä keinoilla meihin yritetään vaikuttaa. Mutta äänestäjiä yritetään kuitenkin kalastella lähinnä tilastoilla, luvuilla ja muilla purevilla argumenteilla.
Pointti on siis, että monet aatteet, kansanliikkeet ym. asiat ovat nimenomaan ihmisille tyypillisiä asioita, joita eläinten parissa ei esiinny. Ja nämä kaikki tekijät muokkaavat yhteiskuntaa ja muodostuvia normeja ja käytäntöjä, mikä näkyy taas puolestaan mm. tapakasvatuksessa. Ja näitä asioita täytyy siis ohjata rationalismi ja logiikka, joilla ei sinänsä ole tekemistä biologisten vaistojen kanssa.
Ja kyllä sitäpaitsi tunteellinen mies on aina kovaa valuuttaa naismarkkinoilla. Enkä edes usko, että enemmistö miehistä olisi vähemmän tunteellisia kuin naiset. He vain ilmaisevat ja osoittavat tunteitaan eri tavalla kuin naiset, koska ovathan miehet oppineet jo isiltään, kuinka Miehen tulee käyttäytyä (tai ainakin kuinka Miehen EI sovi käyttäytyä).
Puheliaisuus ja älykkyys eivät korreloi, verbaalinen kyky ja yleisälykkyys korreloivat. Supliikkimies voi olla puhelias ja tyhmä tai puhelias ja fiksu. Supliikkia on monenlaista. Omia sosiaalisia taitoja voi kehittää, jos ei flaksi käy.
Pari vuosikymmentä sitten miesystäväni kaveri suuteli minua ja käski jättää tuollainen mies, ei se ole kuin "puolimies"... Olisi ehkä kannattanut kuunnella.
No, tänä kesänä sitten lähdin. Tajusin minäkin lopulta.