En tiedä mitä tekisin. Ystäväni joka asuu kaukana soitti taas tiedä kuinka monetta kertaa ja itki puhelimessa ahdistavaa tilannettaan. Hän on ollut jo vuosia henkisen ja fyysisen väkivallan kohteena miesystävänsä taholta, eikä uskalla lähteä. Mies on täysi hullu, valehtelee, pettää, ryyppää, haukkuu ja hakkaa. Ystäväni itsetunto on aivan murskana ja hän pelkää tätä miestä ja varmaan myös elämää ilman tätä vanginvartijaansa. Tänään sain kuulla kamalia asioita jotka hän on aiemmin jättänyt kertomatta. Mm. itsemurhayrityksen, sairaalareissuja yms.... Kysyin onko hän hakenut apua, hän sanoi yrittäneensä, mutta ettei kukaan ota asiaa riittävän vakavasti ja hänellä itsellään ei ilmeisesti riitä voimia ajaa asiaansa läpi. Kysyin voisinko tehdä jotain, soittaa jonnekin, tai tulisiko hän minun luokseni... Hän sanoi ettei minun tarvitse mitään tehdä, mutta jäi sellanen tunne, että hän haluaa ja toivoo minun tai jonkun muun pakottavan häet pois siitä tilanteesta.
Voisinko soittaa jonnekin, hankkia hänelle turvapaikan tai edes jotain? Olen aivan pulassa. Tilanne on todella vakava. En voi kertoa yksityiskohtia, ettei kukaan tunnista, mutta uskokaa minua. On tehtävä jotain. Mutta mitä? Auttakaa!
Voisinko soittaa jonnekin, hankkia hänelle turvapaikan tai edes jotain? Olen aivan pulassa. Tilanne on todella vakava. En voi kertoa yksityiskohtia, ettei kukaan tunnista, mutta uskokaa minua. On tehtävä jotain. Mutta mitä? Auttakaa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
ystäväsi kanssa.
Olisi hyvä, jos pääsisit käymään hänen luonaan ja saisitte puhua kasvotusten. Kerroit kyllä, että hän asuu kaukana. Ja vaikka voisitkin mennä käymään, niin mies tuskin antaisi teidän jutella kahden kesken.
Tilanne on tosi vaikea. Ystäväsi tarvitsee apua ja tukea, mutta miten voit antaa sitä, jos hän ei uskalla tehdä mitään. Todella hankalaa!
Soita hänelle! Anna hänen tuntea, että sinä välität ja haluat auttaa. Se jo helpottaa hänen oloaan. Ehkä saat hänet vähitellen hakemaan apua ja voit auttaa häntä siinä.
Mullakin on tosi avuton olo kun en osaa neuvoa.
Jutelkaa lisää! Ehkä ne solmut alkaa purkautumaan vähitellen. Mutta muuta et voi tehdä ilman ystäväsi lupaa. Tue ja rohkaise häntä lähtemään turvaan. Hän kaipaa nyt pientä tuuppimista saadakseen voimia. Itsekseen hän ei jaksa järjestää asioitaan.
Vannotinkin häntä soittamaan huomenna, tiedän kyllä ettei varmaan soita, mutta soitan itse takasin. Epäilyttävää sekin, kun soittaa nykyisin niin harvoin ja on jo puoli vuotta väittänyt että tietokone on rikki, kun olen kysellyt miksei kirjottele sähköpostia. :( Meidän välillä on satoja kilometrejä ja mä olen opiskelija ja pienen lapsen äiti, en ihan heti kykene kehittämään rahoja lähteäkseni hänen luokse. Haluaisin kyllä. Ajattelin ainakin etsiä ystävälleni paikallisen turvakodin numeron ja muuta tietoa vaihtoehdoista, jos se rohkaisis, ei tarvis itse muuta kun soittaa.... En tiedä... Tää on kamala tilanne.
Ystävän pitää ottaa yhteys lähimpään turvakotiin. Sen kautta asiat järjestyy, terapiaa, ero ja auttavat eroamisessa. Tiedän tapauksia että väkivaltaisesta kodista on haettu muuttokuorma poliisin kanssa että sekin kyllä onnistuu jos tilanne on niin paha.
Mutta siis ensin yhteys sinne turvakotiin. Googlella varmaan löytyy lähin turvakoti.
hän on jämähtänyt painajaiseensa. Tiedän itse omasta kokemuksestani miten vaikeaa on irrottautua.
Pyri saamaan häntä sopimaan jotain konkreettista: turvakotiin soittaminen, sinne tiettynä päivänä lähteminen, tai muutto poliisin avustamana.
Itselleni olisi ollut hyötyä jos joku tomera ihminen olisi sanonut minulle, ettei kerta kaikkiaan tuollaista elämää voi enää jatkaa, olisi hommannut minulle ja lapsille vuokra-asunnon, pakottanut muuttamaan. Turhan monta vuotta kesti ennen kuin itse vihdoin rohkenin lähteä.
Väkivaltaisessa suhteessa aloitekyky näivettyy: pelkää sekä jäädä että lähteä. Moni vielä roikkuu pettävässä toivossa: että mies muuttuisi, kuin ihmeen kautta kaikki muuttuisi hyväksi.
Olen älykäs, täyspäinen ihminen ja silti annoin itseäni kohdella kuin koiraa luvattoman monta vuotta. Jotenkin siihen sairaaseen suohon sotkeutuu, itsetunto murtuu, häpeä painaa, aloitekyky laantuu. Sitä on vaikea selittää, jos ei itse ole kokenut.
Parasta mitä väkivallan alle nujertuneelle ihmiselle voi toivoa, on tomera ystävä joka vetää ylös siitä paskasta!
etsien tietoa asiasta. Löysin hänen paikkakuntansa turvakodin osotteen ja puhelinnumeron ja paljon muuta tietoa asioista. Odotan nyt ystäväni soittoa, tuskin soittaa silti, mutta soitan sitten itse hänelle jos ei iltaan mennessä kuulu. En kuitenkaan halua painostaa, ystäväni on ennen aikasemmin mennyt lukkoon, kun olen kysellyt näistä asioista, nyt ensimmäistä kertaa hän avautu eilen kunnolla. (Oli juonut kylläkin, että siksi pelkään mitä sanoo tänään) Kiitos kaikesta kannustuksesta! Ajattelin ottaa yhteyttä pariin muuhun hänen hyvään ystävänsä, jos kaikki yrittäisivät tukea ja auttaa, ystäväni ehkä uskaltaisi vihdoin irtautua tilanteesta.
et voi tehdä mitään muuta kuin olla ain avalmis kun ystäväsi tarvitsee sinua. Jotta hän saisi oikeaa apua hätäänsä hän joutuu kääntymään itsensä puoleen eli ITSE päättämään éttä tämä loppui nyt. Tee hänelle vain selväksi että MILLOIN vaan hän on valmis lähtemään, voi hän tulla luoksesi. Hommaa vaikka avoin junalippu tai jotain valmiikai jotta lähtö helpottuu silloin kuin on hätä käsillä. Onnea teille, toivottavasti käy hyvin :(
http://www.om.fi/18711.htm
Oikeusministeriö - Justitieministeriet - Perheväkivalta
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/avio-ja_avoliiton_lakitieto/perhevakivalta/
Väestöliitto - Perheväkivalta
selvinnyt perhehelvetistä ilman ulkopuolisten päättäväisyyttä...ja muista että vaikka saisit jossain vaiheessa lokaa niskaasi ystävältäsi, niin unohda asia...olet tekemässä suurinta palvelusta ystävällesi...ja muista että ystäväsi tervehtyminen voi viedä vuosia...ja varsinkin se henkinen irrottautuminen on vaikein pala...
Laita sun ystävä jossain vaiheessa lukemaan näitä kommentteja...nyt on kysymyksessä asia että joko hän ottaa apua vastaan ja pyrkii pois tällaisesta suhteesta tai voi olla että seuraavan kerran tapaat ystäväsi hänen omissa hautajaisissa...enkä nyt puhu huvikseni...
Tsemppiä sulle...olet tekemässä todella suurta palvelusta...kokemusta on!!!
jatkoa että minua auttanut ihminen otti SALAA minun tietämättä yhteyttä sosiaalityöntekijöihin, poliisin sosiaalityöntekijöihin sekä perheneuvolaan...sosiaali sitten lähetti minut salaa turvakotiin...
Eli et tarvitse lupaa ystävältäsi kun hätä on näin suuri!!! Minäkään en olisi lupaa "uskaltanut" aikoinani antaa...että silleen!!!
on aika iso riski.
Ystävä voi loukkaantua ja sen jälkeen häntä on mahdotonta auttaa.
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että ensin kerrot ystävällesi, mitä aiot ja sitten vasta toimit.
Siinä vaiheessa voit (ehkä) toimia vastalauseista huolimatta, mutta ole varovainen.
Nämä on todella vaikeita asioita.
Itsekin olen elänyt väkivaltaisessa suhteessa ja tiedän, että siinä voi käyttäytyä arvaamattomasti niitä kohtaan jotka haluaa vain auttaa.
Väkisin ei valitettavasti voi auttaa.
Mutta tällä ap:llä oli hyvä ajatus hankkia uhrille muutakin tukijoukkoa ja etsiä valmiiksi tietoa eri vaihtoehdoista.
Tällaisia ystäviä juuri tarvitaan!
siinä että salaa ottamisessa on aina riskinsä. Joo, kieltämättä monimutkainen juttu kun uhri haluaa tulla pelastetuksi, että joku rohkea sanoisi miten tehdään kun oma itsetunto on niin maahan poljettu ettei kykene edes järkevästi ajattelemaan...ja toisaalta henkinen riippuvuus väkivallan tekijään on kuin panttivangilla ja pelkää että tekee kuitenkin jotain väärin ja itsessä se syy on kuitenkin...
Niin, vaikka minun kohdalla se salaa sosiaaliin ottaminen toimikin niin ei välttämättä onnistu kaikkien kanssa...kai sitten vain pitää jankuttaa ja jankuttaa uhrille ja näin vahvistaa päätöstä...
Tuossa auttamisessa on myös se uhrin pelko että väkivallan tekijä "rankaisee" kaikkia niitä jotka yrittää auttaa...minulla kävi näin...
Minua myös auttoi että mahdollisimman monet ihmiset alkoivat tulla "tukiverkostoon". (Onko muuten ystävälläsi sukulaisia joihin voisi ottaa yhteyttä?)
Ekaksi kysyisin oman elämäntilanteesi,
oletko itse onnistunut normaalisti, oletko jo itse saanut onnistumisia,
onko oma kotisi iskä, äiti yhdessä.
Ensin kannattaa katsoa peiliin ja sitten vasta auttaa muita.
Pelkkä mielipide ei aina auta.
Tarkoitan että moni sivustaseuraava ei todellakaan ymmärrä,
anteeks vaan yhtään mitään elämältä,
luulee vaan.
Ja siitä seuraa tilanteen pahentaminen.
sanoa?
Kysyit huolestuneen ystävän omasta elämästä, ja iskä ja äiskä eli tarkoitatko Normaalia ydinperhettä?
Ja peiliin katsomaan vaan kun ystävää pahoinpidellään?
Ja luulee tietävänsä, muttei elämästä ymmärrä??!!
Siis, logiikkasi mukaan esim. naapurista kuuluu jatkuvasti avunhuutoja ja itkua. Karjumista ja kolinaa. Naapuri on kertonut, että puoliso jyrää.
Puutu sitten vasta kun olet jonkun puoliso. Esim.Yksinhuoltajana, eronneena, uusperheessä, lapsettomassa parisuhteessa, leskenä tai sinkkuna älä viitti, et ymmärrä mitään. Ota vaan peili käteen ja kattele ittees, voi miten tietämätön ihmisparka sieltä katseleekaan.:0
Peili kädessä katsellaan ikkunasta, kun naapuriin tulevat poliisi, ambulanssi ja ruumisauto. Siinä järjestyksessä.
Voi aikoja ja voi tapoja. Minulla on myös kysymys sinulle. Ihanko tosissasi olet vai tavoitteletko jotain provopalkintoa?
Aloittajalle sanon samat kuin kaikki muutkin. Sinunkaltaiset ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Toimi vain, ilman peiliin katsomista ;))