Mies on päälle nelikymppinen sinkku. Olemme olleet ystäviä kymmenisen vuotta ja uskon tuntevani hänet jo hyvin. Mieltäni askarruttaa hänen järjenvastaiset pelkotilat. Vuosien vieriessä tuntuu että pelot lisääntyvät - 10 vuotta sitten hän oli kyllä eri mies kuin nyt, tänään. Esimerkki; liikenne. Mies ei tietenkään omista autoa ja kävelee töihin. Se näyttää pelästyneen pupujussin hiippailulta. Mies todellakin pelkää autoilijoita, pyöräilijöitä, vastaantulijoita (pelkää siis ihmisiä -- jokainen vastaantulija on varteenotettava murhamies/nainen).
Lisäksi mies pelkää pääosin miehiä, nuoria ja vanhoja sillä jokainen mies on periaatteessa mahdollinen uhka. Joku niistä kuitenkin vie hänen työpaikkansa, joku saatana kuitenkin antaa potkut tai varastaa ystävät (=minut).
Naiset ovat myös kaameita uhkia sillä on vaarana että rakastuu ja tulee haavoittuvaiseksi eli heikoksi. Naiset varastaa ja ryövää, ihan varmana. Minulla ei ole hänelle sukupuolta sillä olen vaarattomuuteni jo todistanut.
Rahat, pankkitili. Yhtään ei saa/voi tuhlata sillä henkilökohtainen konkurssi kolkuttelee oven takana. Ihan varmasti. Annetaan kaverin tarjota periaatteessa kaikki.
Seksi. ARGH. Älkää edes mainitko sitä sanaa miehen kuullen! Seksiä harjoitetaan ainoastaan yksin, pimeässä peiton alla. Mitä ankarammin hän runkkaa, sitä varmempi hän on kuulonsa menettämisestä. Äiti sanoi, ihan varmasti. Että kuulo menee. Mies on muuten harrastanut seksiä naisen kanssa todistettavasti n. 15 v sitten. Eikä ole homo, toim, huom.
Ulkonäkö. Ei tajua ei. Että se menee, rupsahtaa ihan jokaiselta kun ikää tulee. Ei tajua että katkeruus tekee siitä ainoastaan rumaa. Haluaa nähdä itsensä vielä kuten oli 80-luvulla; hyvännäköinen, menestyvä. Kunnes sitten kaikki katkesi lamavuosiin ja miehestä tuli pulavuosien näköinen mies. Sisältä ja ulkoa. Kaverit menivät menojaan, perustivat perheitä. Tämä julli jäi junasta. Niin tosiaan,lapsiakin mies pelkää sillä lapsista ei koskaan tiedä. Ovat tehneet konnuuksiakin, jossain luki, ihan varmasti.
Miksi miehestä tulee tällainen luuseri? Miten on mahdollista että mies itse, tekemällä tekee elämästään helvettiä, sitä itse näkemättä?
Miksikö olen hänen ystävä?
Säälistä.
Lisäksi mies pelkää pääosin miehiä, nuoria ja vanhoja sillä jokainen mies on periaatteessa mahdollinen uhka. Joku niistä kuitenkin vie hänen työpaikkansa, joku saatana kuitenkin antaa potkut tai varastaa ystävät (=minut).
Naiset ovat myös kaameita uhkia sillä on vaarana että rakastuu ja tulee haavoittuvaiseksi eli heikoksi. Naiset varastaa ja ryövää, ihan varmana. Minulla ei ole hänelle sukupuolta sillä olen vaarattomuuteni jo todistanut.
Rahat, pankkitili. Yhtään ei saa/voi tuhlata sillä henkilökohtainen konkurssi kolkuttelee oven takana. Ihan varmasti. Annetaan kaverin tarjota periaatteessa kaikki.
Seksi. ARGH. Älkää edes mainitko sitä sanaa miehen kuullen! Seksiä harjoitetaan ainoastaan yksin, pimeässä peiton alla. Mitä ankarammin hän runkkaa, sitä varmempi hän on kuulonsa menettämisestä. Äiti sanoi, ihan varmasti. Että kuulo menee. Mies on muuten harrastanut seksiä naisen kanssa todistettavasti n. 15 v sitten. Eikä ole homo, toim, huom.
Ulkonäkö. Ei tajua ei. Että se menee, rupsahtaa ihan jokaiselta kun ikää tulee. Ei tajua että katkeruus tekee siitä ainoastaan rumaa. Haluaa nähdä itsensä vielä kuten oli 80-luvulla; hyvännäköinen, menestyvä. Kunnes sitten kaikki katkesi lamavuosiin ja miehestä tuli pulavuosien näköinen mies. Sisältä ja ulkoa. Kaverit menivät menojaan, perustivat perheitä. Tämä julli jäi junasta. Niin tosiaan,lapsiakin mies pelkää sillä lapsista ei koskaan tiedä. Ovat tehneet konnuuksiakin, jossain luki, ihan varmasti.
Miksi miehestä tulee tällainen luuseri? Miten on mahdollista että mies itse, tekemällä tekee elämästään helvettiä, sitä itse näkemättä?
Miksikö olen hänen ystävä?
Säälistä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joko olit sängys hänen kanssa. Vai teillä yhteinen rakkaus historia?
Ystäväsi vaikuttaa murretulta mieheltä. Pistetty palasiksi ja jätetty silleen. Kaikki pakkoreaktiot ja pelkotilat viittaavat vähintäänkin pienoisiin mielenterveysongelmiin.
Luuserius. Pitää tietää syyt käytökseen. Selvästi mies suojautuu omasta mielestään joltain, jonka on oltava melko paha, koska noinkin vaikeasta asiasta on kysymys.
Toisaalta, asiat paisuu päässä, jos niitä liikaa märehtii.
Ystävälle säälistä: Mies ei sääliäsi kaipaa. Paremminkin semmoisen ihmisen, joka osaisi alkaa pistämään palikoita paikoilleen. Käynti mielenterveyshoitajalla voisi myös auttaa, hän osaisi opastaa terapiaan tai lääkärille, jos oireet ja ongelmat ovat tarpeeksi suuret. Voit toki jatkaa tapaamisia ja nauraa tirskutella sitten kummallisuudelle selän takana, mutta se, että on jonkun ainoa todellinen ystävä (vaikkei itse siihen kykenisikään) on aika suuri asia.
Niitä lukemattomia kertoja kun olen yrittänyt ottaa asian puheeksi... että olisi aika tehdä jotain, tulen vaikka kädestä pitäen mukaan saattamaan. Koettanut tuuppia eteenpäin, takoa että tarvitset apua.
Reaktio joka siitä seuraa: aggressio; en ole hullu. Olen fiksu ja älykäs,miksi kaipaisin apua. Sinä riität. Lopuksi älytön mökötys. Mykkäkoulu.
Olen nostanut käteni pystyyn jo aikoja sitten. Kun ei niin ei.
Ystävyytemme ei ole selän takana tirskumista. Sanon samat asiat hänelle suoraan - etkö näe missä kurimuksessa/pelkotilojen täyttämässä elämässä elät. Ei, elämäni on ihan jees - näin sen kuuluu mennä.
Olisinhan voinut jättää hänet, kuten kaikki muutkin. Yksin. Kaikesta huolimatta hän on ystävä, tunnen myötätuntoa ja sääliäkin - kyllä. Mutta joskus ärsyyntymisen kynnys ainaiseen uikutukseen murtuu ja tunnen ettei hän todellakaan taida tarvita sittenkään ketään.
Ongelmakimppua on vaikea lähteä aukomaan jos kimppu itse ei haluta tulla avatuksi. Kun kaikki on ihan hyvin, ihan varmasti on...
Nyt asian laatu vasta selvisi.
Jotkut meistä ovat erakoita luonteeltaan. Sitä en tiedä voiko sellaiseen tilanteeseen ajautua. Ehkä se voi olla myös valinta, ellei aivan luontaisesti se kuulu luonteenpiirteeseen.
Vaikeahan se on alkaa toista vetämään mukana ellei se toinen itse halua olla mukana.
Otan nyt sanojani takaisin, syyllistyin omaan perus syntiini, nopeaan johtopäätöksen tekemiseen. Olen siitä pahoillani.
Rajanveto nykyään koskien mielenterveysongelmaa on vähän vaikeaa. Pitäisi yrittää olla lokeroimatta omituisia luonteenpiirteitä mielenterveysongelmiksi. Nyky-yhteiskunta kun on niin sosiaalipainoitteinen, että kaikki ei-sosiaaliset piirteet menevät helposti vääriin tulkintoihin. Ja kurjuus vain syvenee, kukaan ei ymmärrä.
Mitä voin sanoa? No voimia tulet tarvitsemaan, jos aiot erikoisen ystäväsi kanssa ystävyyttä jatkaa. Se miten itsepintaisuuden saisi jotenkin rikki, todella vaikea sanoa. Tuntuisi, että henkilö pitäisi saada ihmisten ilmoille, sellaisten asioiden varjolla vaikka, jotka häntä itseään kiinnostavat. Tosin, väkisin ei pitäisi mitään tehdä, mutta taas toisaalta, joskus sellainenkin voisi olla hyväksi. Mennään aika rajalla. Ehkä uuden ihmisen esittelykin saattaisi auttaa? Tarkoitan sillä sitä, että veisit hänen "reviirilleen" muita ihmisiä.. ajatuksena aika uskalias, ehkä?
http://en.wikipedia.org/wiki/Denial
Kun en aamuisesta kahvinpuutteestakin johtuen keksinyt suomenkielistä vastinetta.
Annoit ajattelemisen aihetta. Kiitos.
Harmi ettei kaltaisiasi ole enemmän.
Mutta se kahvinpuute kannattaa korjata heti :)
Muuten voi tulla vierotusoireita ;)
ja jotkut meistä haluavat yksinkertaisesti elää yksin ja surkena. Turha sitä on alkaa muuttamaan.
Tässä piilee totuuden siemen. Todellakin.
Ei täällä ketään voi pakottaa elämään jollain "oikealla" tavalla, jokainen taplaa tyylillään.
Anna hänen jatkaa valitsemallaan tiellä ja jatka sinä omallasi. Lopputuloksessa eroa ei huomaa.
Voit olla hänen ystävä jos haluat, mutta muista, mikään velvollisuutesi se ei ole!
Tuollaisia ihmisiä on pilvin pimein ja koko ajan tulossa lisää. Ulkoapäin voi näyttää normaalilta, mutta pään sisällä asuu ahdistus, jolle ei löydy yksiselitteistä syytä. Kun liikaa paskaa kaadetaan niskaan siihen tottuu ja jossain vaiheessa kyllästyy. Turvallisempaa elää oman pään sisällä omana itsenään kuin ulkoisten paineiden vuoksi laittaa itsensä likoon sosiaalisten ihanteiden täyttämisen vuoksi. Miksi miehen tulisi elää muiden mallin mukaan, jos on itse tyytyväinen elämäänsä ja olotilaansa?
voisiko erakko tehdä yhteiskunnan kanssa sellaisen diilin että mitään apua ei tarvitse yhteiskunnan taholta mutta veroja ei tarvitsisi maksaa? Käytännössä mahdotonta tietenkin koska ei voisi estää käyttämästä esim. verovaroilla rakennettua tiestöä, joukkokuljetusvälineitä yms.
Mutta käyttäväthän turistitkin verovaroilla rakennettuja teitä ja kunnallista vesihuoltoa jne jne. Osa yhteiskuntaa se erakkokin on, vaikka syrjässäkin.
Hieman laajempaa erakoitumista:
http://www.sealandgov.org/index.html
http://www.talossa.com/index.html
jne. jne.
http://micronations.wikia.com/wiki/Main_Page#Existing_Micronations
Miten niin käytännössä mahdotonta, jos on rohkeutta ja osaamista ryhtyä erakoksi oikeasti?
Kyllä Suomessa vielä erämaita, riistametsiä ja kalavesiä riittää. Eikä maksa paljon, ostaa muutaman hehtaarin metsäpala jostain Enontekiön korvesta.
Oikeastaan se verojenmaksukin on helppo lopettaa, ei tarvita mitään diiliä. Kun painuu sinne korpeen ja alkaa turvekammin rakennustöihin, niin eipä niitä verotettavia tulojakaan kerry. Jättää muuttoilmoitukset tekemättä, eikä muista ilmoitella ex-työnantajalle tai työkkäriinkään mitään, niin rahaa ei takuuvarmasti tule mistään eli veroja ei tartte maksella. Tosin 10 vuoden kuluttua havaitusta katoamisesta yhteiskunta julistaa sinut kuolleeksi, mutta onkos tuolla väliä. Poistuupa turhista rekistereistä.
luultavasti vaikea lapsuus hällä.
Ootko varma ettei mies sairasta jotain, (esim. skitsofreniaa, tms.).
"Miksi miehestä tulee tällainen luuseri? Miten on mahdollista että mies itse, tekemällä tekee elämästään helvettiä, sitä itse näkemättä?"
En usko, että kyseessä on hänen oma valintansa vaan erilaiset tekijät hänen elämässään ovat johtaneen psyyken sairastumiseen. Erakoituminen voi toki olla ihmisen oma valintakin, mutta kuvailemassasi tapauksessa ei mielestäni ole kysymys tästä. Erakoitumisen valinneet lienevät tyytyväisiä yksinäiseen elämäänsä, eivätkä pakene sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkojaan.
Käypä tutustumassa esim. mielenterveysseuran sivuihin.
http://www.mielenterveysseura.fi/mieli_info.asp?main=Mielenterveys ja elämänkulku&page=104&cat=Mielen sairaudet&show=no
Sinulle itsellesi toivon jaksamista ja sitten kun oma jaksamisesi alkaa lähestä loppumistaan voit ottaa aikalisän ilman syyllisyyttä hylkäämisestä. Me mallikot emme kykene psyykkisiä sairuksia parantamaan vaikka tahtoisimmekin, tukena voimme toki olla (mikä on tosi arvoksta) niin kaun kuin omat voimamme riittävät. Henkiseen tukemiseen pätevät samat ohjeet kuin elvytykseenkin; elvytystä on jatkettava siihen asti kunnes apua tulee paikalle tai et itse enää jaksa.
No etkös maininnut jotain lamavuosista? Siis sillä miehellä "meni lujaa" ja yhtäkkiä ei mennytkään?
No eikös se selitä nuo traumat?
Osuit ytimeen. Suurin trauma lienee juuri siinä että menestyksen huuma lakkasi kuin seinään, tuli pudotus tyhjään. Mies menetti kaiken.
Oppiko siitä jotain? Kyllä varmaan. Ainakin sen miten mennään toisesta ääripäästä toiseen ja katkeroidutaan samalla kaikelle ja kaikille.
asiassa mutta ensimmäisenä tulee mieleen että häneltä on puuttunut lapsena miehen malli kokonaan, olisiko yh-lapsi ...?
Mieshenkilön menneisyydestä, lainaus aloitustekstistä:
"Haluaa nähdä itsensä vielä kuten oli 80-luvulla; hyvännäköinen, menestyvä. Kunnes sitten kaikki katkesi lamavuosiin ja miehestä tuli pulavuosien näköinen mies."
Eli ei.
Ja Yh- äidin/isän lapset ovat pääsääntöisesti aivan yhtälailla yhteiskuntakelpoisia ja kykeneväisiä toimimaan omille sukupuolilleen tunnusomaisin piirtein ja kykeneväisiä rakastamaan, kuin onnellisisemmissa perheissä kasvaneet (joissa ei tietenkään ole ikinä mitään virheitä eikä epäkohtia).
Sorry provo. Yh ei ole sama, kuin ongelma aikuisena.
Tosiaan, mies on ihan tavallisesta duunariperheestä kotoisin. 4 lasta, dominoiva äiti, vetäytyvä isä. Isäsuhde ollut aina vaikea, äiti puolestaan hakee epätoivoisesti nuorimmalta pojaltaan huomiota kaikenlaisilla verukkeilla. Ei pidä erityisesti sisaruksistaankaan.
Tuli mieleen eräs neuroosi jonka unohdin mainita ja joka varmaan kumpuaa jostain syvältä. Hän kuvittelee aina olevansa vakavasti sairas. Juoksee lääkäreissä, vaatii testejä ja verikokeita - syövänpelko on luultavasti suurin kaikista. Puhuu lakkaamatta kivuista,säryistä. Ja on terve kuin pukki.
Kaikkien näiden vuosien aikana on sairastanut muistaakseni 2 räkäflunssaa, siinä kaikki.