Keneen ne oikein uppoaa? En tajua, en ole ikinä tajunnut.
Runoutta jopa joskus luenkin, mutta kaikenlaiset köykäiset omalle rakkaalleen kirjoitetut lässytysrunot ym, lähinnä etoo ja puistattaa. Kerran eräs henkilö erehtyi kirjoittamaan minulle rakkausrunon ja siinäpä laski hänen pisteet heti murto-osaan entisestä.
En ole koskaan tajunnut, mitä hohtoa on jossain romantiikassa, kynttiläillallisissa, rakkauslauluissa tai kukkapuskan saamisessa.
Osaan rakastaa, osoittaa ja vastaanottaa sitä sekä hellyyttä;) En mä mikään pakastekapakala ole. En vaan tajua tuota romanttista hössötystä ja lässytystä. Enkä mä ole totaalikieltäytyjä kynttilöidenkään suhteen, tunnelman vuoksi niitäkin tulee polteltua silloin tällöin, kaikki varmaan tajuaa, mitä tuolla aikaisemmalla kynttiläpäivällisjutulla tarkoitin.
Eikö kenelläkään muulla tule sellaisesta huono, vaivautunut olo? Kenen tunteisiin vaikuttaa se, jos joku ihastunut tulee, polvistuu ja lausuu itserustaamansa runon tai jotain muuta vastaavaa? Sehän on vain ja ainoastaan typerää.
Selittäkää mulle, mitä siinä on niin hienoa? Tai ylipäätänsä mikä romantiikan idea on ja mitä se ihmiselle antaa?
Niin ja kysyjä on sitten nainen :)
Runoutta jopa joskus luenkin, mutta kaikenlaiset köykäiset omalle rakkaalleen kirjoitetut lässytysrunot ym, lähinnä etoo ja puistattaa. Kerran eräs henkilö erehtyi kirjoittamaan minulle rakkausrunon ja siinäpä laski hänen pisteet heti murto-osaan entisestä.
En ole koskaan tajunnut, mitä hohtoa on jossain romantiikassa, kynttiläillallisissa, rakkauslauluissa tai kukkapuskan saamisessa.
Osaan rakastaa, osoittaa ja vastaanottaa sitä sekä hellyyttä;) En mä mikään pakastekapakala ole. En vaan tajua tuota romanttista hössötystä ja lässytystä. Enkä mä ole totaalikieltäytyjä kynttilöidenkään suhteen, tunnelman vuoksi niitäkin tulee polteltua silloin tällöin, kaikki varmaan tajuaa, mitä tuolla aikaisemmalla kynttiläpäivällisjutulla tarkoitin.
Eikö kenelläkään muulla tule sellaisesta huono, vaivautunut olo? Kenen tunteisiin vaikuttaa se, jos joku ihastunut tulee, polvistuu ja lausuu itserustaamansa runon tai jotain muuta vastaavaa? Sehän on vain ja ainoastaan typerää.
Selittäkää mulle, mitä siinä on niin hienoa? Tai ylipäätänsä mikä romantiikan idea on ja mitä se ihmiselle antaa?
Niin ja kysyjä on sitten nainen :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Nainen johon uppoaa runot ja "hössötykset"!
Mikäli runo on kaverin omaa tuotantoa, niin taatusti meikäläiseltä menee jalat alta!
>"Typerää ja tulee vaivautunut olo", ei ymmärrä!!
aikamoista hempeilyä ja lässytystä harrastat täällä palstoillakin erään toisen nimimerkin kanssa.. Ihan ällöttää sekin.
Miksi aukaiset viestini jos kerran..., uteliaisuudestako?
Mutta vastaanpa ajankulukseni.
Romantiikassa ei mielestäni ole mitään hienoa, enkä ymmärrä sitä. Olen enemmänkin tällaista jalat maassa ja etteenpäin sano mummo lumihangessa, perkele, -tyyppiä.
Olen siis kanssasi täysin samoilla linjoilla. Yleensäkin kaikista typeristä tunteenpurkauksista minulle tulee vaan vaivautunut olo. Koen joskus jopa myötähäpeää, kun joudun ulkopuolisena tällaista todistamaan.
Olisit oiva vaimo exälleni, joka oli tunteeton, romatiikka oli täysin vierasta ja avioliiton tarkoitus oli omaisuuden kerääminen.
Sen mukavampaa puuhaa miehelle ku järjestää omalle kullalle kiva yllätys.
Himpessä salaa kehitellä romanttinen kynttilä illallinen, tunnelmallinen musiikki ja siinä illan kuluessa huomata vielä et toinen nauttii siitä. Silloin itsekkin nauttii onnistuneesta illasta kaksin verroin enemmän.
Itsekkin olen suunnitellut jo mielessäni sitä tilaisuutta kun tulen jonkun kosasemaan kuhan vaan sopiva kohdalle sattuu.
Kaupungilla järjestän johonkin ravintolaan rauhallisen ja tunnelmallisen pöydän. Hivenen rekvisiittaa ja tunnelmallista musiikkia. Siinä sit vietetään rauhallista iltaa kahdestaan ja sit kun tunnelma on kohdallaan.
Sit kaikki alkaa, ystäväni koira toisi vaikka hampaissaan kimpullisen ruusuja, samalla saliin astuisi yksi tuntemani artisti akustisen kitaran kanssa laulaen yhtä valitsemaani biisiä rakkaudesta. Kuunneltas biisi melkein loppuun ja sit asettuisin toisen eteen polvilleen. Loppu onkin sit pelkkää kohtalon saneleemaa. ;)
Noin se vois vaikka mennä.
Keneen ne oikein uppoaa? En tajua, en ole ikinä tajunnut.
-ainakin omaan vaimooni uppoo kuin isä äitiin...
Runoutta jopa joskus luenkin, mutta kaikenlaiset köykäiset omalle rakkaalleen kirjoitetut lässytysrunot ym, lähinnä etoo ja puistattaa. Kerran eräs henkilö erehtyi kirjoittamaan minulle rakkausrunon ja siinäpä laski hänen pisteet heti murto-osaan entisestä.
-tuota en ole kokeillut mutta nyt kokeilen.
Olet sä mun haaveeni
tahdon sut mä itselleni
kokonaan tahdon sut
pitää sua hyvänä
olla sun omasi
aina sinun
sinä minun
tahdon.
se tuli kymmensormijärjestelmän tuloksena.....ei ehkä kovinkaan hyvä tai iskevä mutta ison pojan suusta jotain.
En ole koskaan tajunnut, mitä hohtoa on jossain romantiikassa, kynttiläillallisissa, rakkauslauluissa tai kukkapuskan saamisessa.
-vaimoni on. ilmeisesti mitään parempaa itseni lisäksi ei ole kuin se että huomioin hänet ja järjestän näitä sinun vihaamiasia kynttiläillallisia kotona ja hienoissa ravintoloissa silloin tällöin.
kukkapuskia ostan kerran kuussa 100€ edestä ja niillä saan vaimoltani iloista olemista pitkäksi aikaa, myös itse pidän kauniista kukista.
Osaan rakastaa, osoittaa ja vastaanottaa sitä sekä hellyyttä;) En mä mikään pakastekapakala ole. En vaan tajua tuota romanttista hössötystä ja lässytystä. Enkä mä ole totaalikieltäytyjä kynttilöidenkään suhteen, tunnelman vuoksi niitäkin tulee polteltua silloin tällöin, kaikki varmaan tajuaa, mitä tuolla aikaisemmalla kynttiläpäivällisjutulla tarkoitin.
-en tajunnut siksi olenkin suomijuntti.
Eikö kenelläkään muulla tule sellaisesta huono, vaivautunut olo? Kenen tunteisiin vaikuttaa se, jos joku ihastunut tulee, polvistuu ja lausuu itserustaamansa runon tai jotain muuta vastaavaa? Sehän on vain ja ainoastaan typerää.
-voi ollakin mutta teitä naisia on niin erilaisia, toinen harrastaa jääkiekkoa toinen balettia.
Selittäkää mulle, mitä siinä on niin hienoa? Tai ylipäätänsä mikä romantiikan idea on ja mitä se ihmiselle antaa?
-viittaan edelliseen.mutta lisään sen verran että voipi olla että on ihanaa olla huomion keskipisteenä muulloinkin kuin syntymäpäivänään?
Niin ja kysyjä on sitten nainen :)
-ja vastaaja on nyrkkeilyä ja motocrossia harrastava 194/100kg ammattisotilas joka pitää siitä että saa järjestää vaimolleen niitä asioita jotka ovat hänelle tärkeitä.
meitä on niin moneksi?
Tässä nyt ei varmaankaan ollut kyse siitä, että kumpi on parempi, vaimosi vai minä? :)
Eikö muka ole muita tapoja huomioida toista kuin ylivuotavan imelä siirappinen romantiikka?
Miksi koit aloitukseni hyökkäyksenä itseäsi kohtaan, kun aloit puolustelemaan omaa tapaasi?
Luuletko, että olen miesmäinen jääkiekkoilija, kun en tarvitse ylimääräisiä hömpötyksiä tunteakseni oloani hyväksi?
Joillekin nuo jutut tosiaan ovat tärkeitä, en vaan ymmärrä että miksi, kun minun mielestäni ne ovat täyttä turhuutta.
yhtä hyviä....sinä jollekin toiselle ja vaimoni minulle.
en todellakaan verrannut kumpi teistä on parempi, vertasin vain että teitä naisia on erilaisia, tapaisia ja ajatukseltaankin.
sitä en tiedä miksi sinä et halua romantiikkaa tai kukkia jne.
ehkä pukeudut aina mustiin ja harrastat sitten ruoskaleikkejä ? niitäkin jotkut harrastavat....
onhan naisia erilaisia kaikessa, toinen haluaa päivän kestävän esileikin ja toinen rajun rynkytyksen kopiohuoneessa....
että erilaisuudesta minä poloinen vain koitin sinulle kertoa....kaikki eivät halua sitä mitä sinä....tai kaikki eivät sulata sitä mitä sinä et halua.
olen pahoillani jos tämä pahoitti mielesi, mutta naisesta joka ei pidä romantiikasta ja hellyyden osoituksista tulee mieleen.....jätän sanomatta.
Eli kyse on vain stereotypiasta, jota naiset itse ylläpitävät, kun niin "kuuluu" tehdä. Sinun mielestäsi minussa on vikaa, kun en ole samanlainen kuin muut, enkä sellainen kuin naisen pitää sinun mielestäsi olla.
Ei, en pukeudu aina mustiin, en edes usein, enkä ole koskaan edes harkinnut harrastaa ruoskaleikkejä. En ole edes kaapin kokoinen miehekäs jääkiekkoilija, vaan pieni, hoikka, pitkähiuksinen ja naisellinen nainen.
Juurihan aloituksessani sanoin, että osaan osoittaa ja vastaanottaa hellyyttä. En puhunut tunteista, vaan tästä kaikesta "oheiskrääsästä", josta myös romantiikkana puhutaan. En puhunut suukottelusta, halailusta, läheisyydestä ym, vaan näistä kummallisista sivuoireista, rakkausrunoista ym.
Minun mieleinen hellyydenosoitus ei ole kömpelösti kyhätty nolo runo tai työmatkalla haettu kukkapuska. En kaipaa romanttisia illallisia, lähden mielummin vaikka yhdessä kävelylle ja sen jälkeen saunaan jne.
Tuo mitä sanot: "..naisesta joka ei pidä romantiikasta ja hellyyden osoituksista tulee mieleen.....jätän sanomatta." Mitäköhän tuollaiset ajatukset kertovat sinusta? Pitääkö se sitäpaitsi vääntää rautalangasta, että tuo kaikki "romanttinen" krääsä, mitä sinä pidät rakkauden ja hellyyden osoituksena, eivät ole sitä - ainakaan kaikille. Krääsä ei ole yhtä kuin tunteet, rakkaus ja hellyys.
Sanoinhan, ettet ymmärtänyt koko aloitukseni pointtia.
Toisaalta tykkään kyllä välillä kattella lässynlässyn amerikkalaisia leffoja ja tykkään kuunnella romanttista musiikkiakin. Mutta ei mua kukkapuskat, runot yms. nappaa alkuunkaan. Yak!
romantiikkaa, varsinkin elokuvia ja luen runoja. Kukkapuskat ja runonlausujat...ei uppoo.
miksi kukkapuskat ja runot ällöttävät. Syynä saattaa olla se, että vittumainen exäni lähetteli kukkapuketteja ja runoja pistettyäni välit poikki. Ei tehnyt kyllä haluttua vaikutusta meikäläiseen.
Mutta varmasti sellainen pyyteetön ja ei liian suunniteltu kynttiläillallinen tai vastaava ihanan miehen kanssa tuntuisi hyvältä.
Mielestäni tuollaisissa romanttisissa huomionosoituksissa oleellisinta on se, että ne ovat vilpittömiä ja luonnollisia. Jos yrittää väkisin luoda tunnelmaa niin lopputulos on yleensä jotenkin kiusallinen. Tunnelman tekevät kaksi ihmistä, jotka viihtyvät toistensa seurassa. Kaikki muu on pelkkää rekvisiittaa.
Runoudesta en ymmärrä mitään ja lässyttäminen ei ole myöskään se mun juttu. Nykyiselle tyttöystävälleni kirjoitin aikoinaan kirjeen, jossa kerroin olevani ihastunut häneen ja että hän on seksikkäin tapaamani nainen. Ei mitään imeliä lässytyksiä, kerroin vaan miltä musta tuntui. Tuntui tepsivän. Tyttöystävällä on vieläkin tuo kirje tallessa.
Eli mielestäni romantiikka on oikein mukava juttu silloin kun se ei ole itsetarkoituksellista. Romantiikassa tärkeintä ei ole kynttilänvalo, ruusut, kauniit sanat, hempeät rakkausbiisit yms. Tärkeintä on se, että saa henkisen ja miksei fyysisenkin kontaktin sellaiseen ihmiseen jonka lähellä on hyvä olla ja jonka seurassa aidosti viihtyy.
on jo jotain järkeä :) Nimenomaan tuota haen takaa, että kun se kuitenkin on enimmäkseen keinotekoista ja teennäistä, niin miksi niin moni tekee kuitenkin kaikesta tuosta romanttisesta hämpötyksestä itseistarkoituksen.
Runojen kirjoitteleminenkin ihan vain siinä tarkoituksessa, että haluaa tehdä toiseen vaikutuksen, on naurettavaa. Eri asia, jos kyseessä on ihminen, joka muutenkin kirjoittaa runoja ja jolla on tarve ilmaista itseään kirjoittamalla.
Minustakin oli ihan mielettömän hienoa, kun sain exältäni suhteen alussa kirjeen, jossa hän kertoi tunteistaan. Suoraviivaisesti, vähän kömpelösti, mutta omana itsenään, teeskentelemättä ja rehellisesti. Yrittämättä olla mitään muuta kuin itsensä.
Tuo on juuri sitä oikeaa ja aitoa, miten kirjoitit: "Tärkeintä on se, että saa henkisen ja miksei fyysisenkin kontaktin sellaiseen ihmiseen jonka lähellä on hyvä olla ja jonka seurassa aidosti viihtyy."
Kirjoitin aiheesta jo tuonne toiseen ketjuun, joten laiskuuksissani linkkaan sen tänne.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000009&posting=22000000019599729
Kirjoituksessasi osut mielestäni aivan naulan kantaan. Merkityksellistä ei ole se liittyykö rakkaudenosoituksiin kynttilät, kukat ja runot vaiko ei. Tärkeintä on tunne, josta nuo teot lähtevät liikkeelle. Illallisen valmistamiseen tahoisin varmaan itsekin osallistua. Perunoiden kuoriminen yhdessä niin, että kädet vahingossa hipaisevat toisiaan, saattaisi olla kerrassaan romanttista.
Ei kiitos mitään yltiöromantiikka (tommy taberman tuli jotenkin tästä mieleen xD ). Sellaset perusrunot on mun mielestä jotenkin öklöjä ja mikä oliskaan tyhmempää, kuin lepytellä naista kukkapuskalla.
Sen sijaan joskus on kieltämättä kiva saada se kukkapuska, ihan yllättäen. Tätä olen yrittänyt kotona vihjailla :D Ruusuja on joskus putoillutkin.
Minkään sorttisesta lässytyksestä en välitä, vaikka kukista ja kynttilöistä pidänkin. Mutta on mun mielestä romanttista vaikka mennä piknikille tällaisena syksyisenä, aurinkoisena päivänä. Tai jotain muuta sellaista.. mutta jätetään ne yltiömäiset lässytykset veks :D
...runon josta pidät.
Haista paska narttu, sulle piisaa karttu. Mitään et sä mistään tajuu mut ei haittaa, sillä anaaliseksi ei oo sulle liian rajuu ja nainti maittaa.
Ja runontekijä on sitten mies.
Fiksua ja älykästä tekstiä. Taidat olla sama mies, joka tuossa jo aikaisemmin minua vaimoonsa vertasi.
Vituttaako? Taidat olla juuri niitä vaimonhakkaajatyyppejä, jotka purkavat omaa turhautumistaan hakkaamalla heikompiaan, eikö vaan?
No en ole. Ajattelin vain että osaisit arvostaa epä-älyllistä ja mautonta pilaa. Mutta etpä osannut.
...
Tämä romantiikka, jota kutsut oheiskrääsäksi ym. on tapa ilmaista kiintymystä. Siksi siitä pidetään. Aivan kuten ihminen on kulttuurissa luonut sanat, joilla voi puhua ja kertoa vaikkapa rakkaudesta, on kehitetty myös kukkakimppuja, kynttilöitä ja kortteja, joilla tunteita voidaan korostaa. Tunteet kun kuitenkin voivat olla niin suuria, ettei sanat riitä. Eikä aina edes se halaus, katse tai kosketus. Kaikkein suurimmille tunteille ja niiden ilmaisulle ei oikeastaan riitä mikään. Aina jotain suurta jää selittämättä, paljastmatta, koska keinoja ei ole. Romantiikka kuitenkin auttaa sillä tiellä.
Itse en arvosta mikään, mihin on käytetty nolla vaivaa, mutta lukuisia euroja. Eli ostettu kukkakimppu merkitsee minulle paljon vähemmän kuin tien poskesta itse kerätty. Runo, jonka mies on kirjoittanut juuri minulle, on paljon merkittävämpi tunteiden osoitus kuin korttiin valmiiksi painettu. Ymmärrätkö? Romantiikan tarkoitus on vain tunteiden ilmaisu. Miksi se olisi typerää?
Minulla on ainakin joskus sellainen olo, ettei arkinen, jokapäiväinen kävely käsi kädessä tms. riitä muistuttamaan miestäni rakkauteni määrästä. Hän taitaa tuntea samoin, koska molemmat meillä tykkää romantiikasta.
Minä tykkään :) Nainen olen.
No, minulle tuli ensimmäisenä mieleen, kun luin kysymyksesi ja nimimerkkisi, että asia on sinulle jonkin sortin ongelma. Pidätkö itseäsi huonompana, kun et ymmärrä romantiikan merkitystä? Myös se, että vaivaannut romanttisista eleistä, on mielestäni merkki siitä, että koet tilanteen ongelmallisena.
Eihän romantiikasta tarvitse pitää, jos ei halua. Mutta ei siitä kannata vaivaantuakaan, se on vaan joillekin ihmisille tapa osoittaa tunteita. Kun joku näkee sen vaivan, että järjestää kynttiläillallisen (se vaatii jonkin verran vaivannäköä), tai värkkää sydämestään sinulle runon, niin hän yrittää osoittaa sinulle, että olet vaivannäön arvoinen, siis arvokas ja pidetty. Jos vaivaannut tästä, niin sinun kannattaisi ehkä kysyä itseltäsi, etkö mielestäsi ole vaivan arvoinen. Etkö pidä itsestäsi?
Kun etsit mieleistäsi kumppania, niin joudut tietysti tapaamaan ehkä montakin ihmistä, ennenkuin se oikea pomppaa eteesi. Ja meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja monista kulttuureista. Anna kuitenkin meidän romantikkojen nauttia toistemme seurasta ilman halveksuntaa, niin kyllä mekin päästämme sinut rakastamaan ilman hörsötyksiä. Lykkyä pyttyyn, löydät varmaan mieleisesi kumppanin vielä!
Tuo nyt vaan tuli mieleen yhdestä tietystä syystä.. No sama kai se on kertoa, että juttelin sen henkilön kanssa, joka aikoinaan minulle sen runon kirjoitti. Hämmästyin itsekin, kun se tuli minulle ensimmäisenä mieleen. Eikä se ollut mikään postitiivinen muisto.
Eikä kyse ole siitä, etten minä olisi vaivan arvoinen, vaan siitä, että kaikki tuo romanttinen hömpötys ei ole vaivan arvoista, koska minä ainakaan en osaa arvostaa sitä. Itseasiassa se taitaa olla vielä niin, että minä olen vielä vaativampi, kun ei tehoa perinteiset konstit :)
Tottaka minä annan kaikkien nauttia siitä mistä haluavat, ketään halveksumatta. Asioistahan tässä nyt oli kyse, eikä ihmisistä.
"..löydät varmaan mieleisesi kumppanin vielä.." Kiitos vaan, ei ongelmia sillä saralla :D