valitettavasti moni asia

Mutta toisaalta avoliitto, saman katon alla asuminen on kahdelle ihmiselle tapa tutustua toisiinsa ennen "papin suinausta" ja moni ei koskaan papin eteen menekään....

Itse tapasin aikoinaan oman avioeroni jälkeen suuren rakkauden, joka kolahti minuun kuin metrin halko. Toisaalta hän oli minulle jotain sellaista, josta olin aina haaveillut, toisaalta jotain sellaista, että olisi pitänyt heti jättää väliin.

Kuitenkin suhteemme eteni riitojen ja ihanien päivien vaihdellessa elämässä; välillä tasaista, ylä- ja alamäkiä. Tuntui sille, että tätä en halua hukata, sillä olinhan jo kerran eronnut ja silloin sulkenut toiselta mahdollisuuden jatkoon.

Suhteen edetessä tuli esiin koko ajan paheneva mustasukkaisuus, puhuin vastakkaisen sukupuolen kanssa, katsoin vastakkaisen sukupuolen edustajia, kaipasin exääni, jne.... En vain jaksanut, sillä tämä puolisoni oli selainen kaunokainen, että hänen ei todellakaan olisi tarvinnut kisata näiden muiden kanssa. Ja en voinut kulkea niin, että puolet maailman ihmisistä yhtäkkiä katoavat ympäriltäni, vaikka ne ovat ihan oikeasti olemassa.

Toisaalta yhteiselomme aikana ehdin saada kuvan siitä, millainen tuleva puolisoni olisi, sillä hoidin kotityöt yksin, hän ei ollut lähes millään muodoin kiinnostunut minun lapsestani, joka kuitenkin olisi tullut olemaan yksi meistä usean vuoden ajan. Monta muutakin asiaa voisi mainita, mutta....

Niinkuin arvaa, tarina loppuu eroon ja muutos tuo uuden mahdollisuuden. Ero on mahdollisuus meille molemmille, sillä emme olisi sopineet toisillemme.

Onneksi oli mahdollisuus avoliittoon, jolloin ero vielä helpompaa, mutta silti se sattuu ja aivan pirusti! Kumpikin meistä olisi varmasti halunnut onnistua, mutta....
3713
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

tunteesi ja mitä koet nyt.
Itse olen kokenut avioeron ja välillä tuntuu ihan mahdottomalta aloittaa sitä uutta suhdetta vaikka aikaa on mennyt reilusti yli vuosi.

Sitä ei haluasisi enää epäonnistua toista kertaa ja varsinkin kun lapsia on mukana elämässä niin sitä ei vaan voi hypätä tosta vaan huuman mukaan.

Olen samaa mieltä että monet asiat, valitettavasti, paljastuu ja selviää vasta kun asuu saman katon alla ja ylipäänsä toisesta ihmisestä paljastuu se todellinen luonne vasta monien kuukausien jälkeen.

Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin mielelläni laitan vaikka sähköpostiosoitteeni jos sulla tarvetta jutella asioista.

Tsemppiä sulle, kyllä elämä voittaa aina.

Äänestä
  • Positiivista kun kirjoitit noin!

    Tavallaan on itselläni sellainen roiston olo, että meninkiin päästämään toisen niin lähelle ja sitten kaikesta huolimatta en vienytkään loppuun asti avion alttarille ja loppuelämän yhteyteen.

    Toisaalta hyvä kun sain suhteen poikki ja avoliiton kautta mahdolisuden sukeltaa syvemmälle toisen syövereihin.

    Hyvää syksyä Sinulle!

    Äänestä

sillä tuo mustasukkaisuus on niin hurja asia, että minut on todelakin yritetty murskata sen varjolla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


selviää vasta saman katon a... kirjoitti:

Mutta toisaalta avoliitto, saman katon alla asuminen on kahdelle ihmiselle tapa tutustua toisiinsa ennen "papin suinausta" ja moni ei koskaan papin eteen menekään....

Itse tapasin aikoinaan oman avioeroni jälkeen suuren rakkauden, joka kolahti minuun kuin metrin halko. Toisaalta hän oli minulle jotain sellaista, josta olin aina haaveillut, toisaalta jotain sellaista, että olisi pitänyt heti jättää väliin.

Kuitenkin suhteemme eteni riitojen ja ihanien päivien vaihdellessa elämässä; välillä tasaista, ylä- ja alamäkiä. Tuntui sille, että tätä en halua hukata, sillä olinhan jo kerran eronnut ja silloin sulkenut toiselta mahdollisuuden jatkoon.

Suhteen edetessä tuli esiin koko ajan paheneva mustasukkaisuus, puhuin vastakkaisen sukupuolen kanssa, katsoin vastakkaisen sukupuolen edustajia, kaipasin exääni, jne.... En vain jaksanut, sillä tämä puolisoni oli selainen kaunokainen, että hänen ei todellakaan olisi tarvinnut kisata näiden muiden kanssa. Ja en voinut kulkea niin, että puolet maailman ihmisistä yhtäkkiä katoavat ympäriltäni, vaikka ne ovat ihan oikeasti olemassa.

Toisaalta yhteiselomme aikana ehdin saada kuvan siitä, millainen tuleva puolisoni olisi, sillä hoidin kotityöt yksin, hän ei ollut lähes millään muodoin kiinnostunut minun lapsestani, joka kuitenkin olisi tullut olemaan yksi meistä usean vuoden ajan. Monta muutakin asiaa voisi mainita, mutta....

Niinkuin arvaa, tarina loppuu eroon ja muutos tuo uuden mahdollisuuden. Ero on mahdollisuus meille molemmille, sillä emme olisi sopineet toisillemme.

Onneksi oli mahdollisuus avoliittoon, jolloin ero vielä helpompaa, mutta silti se sattuu ja aivan pirusti! Kumpikin meistä olisi varmasti halunnut onnistua, mutta....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu