mulla on niin hirvee kausi meneillään.. tavoite painosta oli enää 3 kiloa jäljllä ja niitä en millään saanut tiputettua.. mitään ei tapahtunut kahteen kuukauteen..
ja nyt en pysty enää hillitä itseäni.. syön sipsiä karkkia (en edes ole ennen tykännyt), suklaata ja kaikkea hyvää, pitsaa ja hamppareita.
en pysty hillitä itseäni ja nyt on paino lähtenyt nousuun.
tuntuu että tulen hulluksi. miten voin näin repsahtaa enkä saa enää itseäni niskasta kiinni!?
olen yrittänyt kaikkeni.. katsellut entisiä kuvia joissa olin pyöreämpi enkä tykkää siitä ollenkaan mutta silti en voi lopettaa syömistä.
auttakaa.. en voi pilata tätä nyt..
ja nyt en pysty enää hillitä itseäni.. syön sipsiä karkkia (en edes ole ennen tykännyt), suklaata ja kaikkea hyvää, pitsaa ja hamppareita.
en pysty hillitä itseäni ja nyt on paino lähtenyt nousuun.
tuntuu että tulen hulluksi. miten voin näin repsahtaa enkä saa enää itseäni niskasta kiinni!?
olen yrittänyt kaikkeni.. katsellut entisiä kuvia joissa olin pyöreämpi enkä tykkää siitä ollenkaan mutta silti en voi lopettaa syömistä.
auttakaa.. en voi pilata tätä nyt..
Vastaukset 5
Vanhimmat
On haettava apua vaikka lekan silmästä, ettei kilojen kasvurepsahdusta pääse
totaalisesti tapahtumaan.
Silloin paha masekausi voi iskeä hyvin rankkana päälle.
Juo vaikka vettä tai vähäkalorisia kiinteitä aineita.
Mullon käyny sillai, mut kärsiny suoranaista näläntunnettakin
tilanteen karkaamisen estämiseksi hallinnasta.
Mä alotin kesällä laihiksen, lenkkeilin, söin terveellisesti ja vähemmän. Sain tiputettua 5 kg pois ja olin itseeni tyytyväinen. Sitten lähdin viikon lomareissulle ja sielä tuli sit syötyä koko ajan karkkia, sipsejä, makkaraa ym. muita oikein lihottavia ruokia. Nyt en ole pystynyt lopettamaan ja kaikki kilot ovat tulleet takasin ja tuntuu että vatsa näyttää isommalta kuin ennen laihdutusta!!
Kuinkahan sitä saisi itseänsä taas niskasta kiinni?! Typerintä on, ettei ole edes nälkä vaan syö niinku huviksensa.. Ei pysty ollenkaan vastustamaan houkutuksia! Vaikka näkeekin peilikuvansa joka päivä näyttävän kamalammalta ja kamalammalta..
Minulla oli sama ongelma. Alku meni hyvin, olin erittäin motivoitunut ja sain yli 10 kg pois. Kun muutama kilo oli enää pudotettavana, tuntui, että ajattelin ruokaa koko ajan ja himoitsin herkkuja hullun lailla. Muutaman kerran sorruin mässäilemään sairaita määriä ruokaa kerralla. Yritin pitää 1 herkkupäivä per viikko-linjaa, mutta siitä ei tullut mitään.
Mässäilyjen jälkeisinä morkkispäivinä tein sitten sen virheen, että kidutin itseäni nälässä - ja sorruin taas seuraavana päivänä ahmimaan, kun ajattelin, etten jaksa näläntunnetta ja makeanhimoa enää. Olin hyvää vauhtia matkalla kohti epäterveellistä kierrettä.
Lopulta tajusin järkevöityä ja ottaa rauhallisesti. Kaikkein tärkeintä on muistaa perussääntö (lainattu www.kutri.net): olen laihduttamassa viimeistä kertaa elämässäni. Valmiissa maailmassa ei ole kiire mihinkään. Kertamässäily ei "pilaa" laihdutusta, vain hidastaa vähän tavoitteeseen pääsyä. Sen sijaan jos masentuu mässäilystä ja uskoo laihdutuksen menevän siitä pilalle, se voi oikeasti mennäkin pilalle, koska masentuneena mässytystä tulee jatkettua.
Ainoa keino pitää kilot poissa on opetella sellaiset ruokatavat, joita oikeasti pystyy noudattamaan loppuikänsä. Tiukka dieetti toki laihduttaa, mutta jos haluaa pysyä hoikkana, vanhoihin ruokatapoihin ei ole paluuta. Siispä ei kannata liian tiukasti tuijottaa esim. kalorirajoja tai -vajeita, vaan kuunnella itseään ja opetella sellainen ruokailurytmi, jolla pysyy kylläisenä eivätkä syömishimot iske. Esim. lounaalla kannattaa siis syödä niin, ettei jää nälkäiseksi, vaikka joutuisikin syömään työpaikkaruokalassa jotakin vähän rasvaisempaa ruokaa.
Itse olen tässä matkan varrella huomannut olevani niin makean perään, ettei yksi herkkupäivä viikossa-tyyli sovi minulle. Jos noudattaisin ko. systeemiä, odottaisin välipäivät kuola valuen herkkupäivää, herkkupäivänä mässäilisin sairaita määriä ja lisäksi huijaisin usein itseäni esimerkiksi pitämällä mässypäivän jo maanantaina, vaikka sen piti olla perjantaina. Siispä olen nyt ottanut taktiikakseni, että sallin itselleni yhden pienen herkkupalan päivittäin. Laihtumiseni ei ole siitä kärsinyt, päin vastoin. Nautin esim. herkullisen erikoiskahvin, kevyen jäätelön, pienen suklaapatukan, vähärasvaisen vanukkaan tai yhden pullaviipaleen. Näin en joudu koskaan odottamaan liian kauaa sitä, että pääsen syömään jotain hyvää, ja päivän makeanhimoon auttaa ajatus siitä, että illalla on odotettavissa namipala.
Kirjoitit nimim, onkhelma. Olen päätynyt samaan totaaliseen ratkaisuun: Ei enää retkahteluja
ja niiden seurauksena pahoja morkkiksia, masennustakin.
Tänäänkin tavallisesti kiellettyä juomaa, pullo olutta.
Verenpaineeni nousee välittömästi jo yhdestä liikakilosta.
Kannattaa sitkistellä liikasyömisiensä kanssa, koska palautuminen kestää taas...
Joo...minulla kans tekee mieli herkkuja välillä,mut juon sitte tuopillisen vettä...ja odotan 10 minuuttia niin herkunhimo menee ohi...