Ei voi olla huomaamatta eri ikäisten yksinäisten miesten suurta määrää. Tilastollisesti miesten ja naisten lukumäärän pitäisi olla suurinpiirtein sama, mutta miksi naista hakevien miesten lukumäärä tuntuu olevan suhteettoman suuri?
Aivan nuoren miehen naisen puutteen ymmärtäisi jonkinlaiseksi 'luonnon valinnaksi', koska miehen pariutumisvietti on suurimmillaan ja naiset samaan aikaan elävät vielä unelmissa prinsseistä ja valkeista ratsuista. 'Luonto' ikäänkuin kilpailluttaa miehiä, jotta perimän kannalta sopivimmat parit löytäisivät toisensa. (Syy miksi 'naapurikylän' pojat ovat tytöistä mielenkiintoisempia.)
Alle kaksikymmentäviisivuotiaana joillakin miehillä on paljon naisia ja joillakin ei yhtään. (Olen tuntenut jonkun, jolla on ollut kymmenenkin toisistaan tietämätöntä tyttöystävää samanaikaisesti!) Luonto on nerokkuudessaan järjestänyt niin, että naisista on jatkuvasti jonkinlainen puute, vaikka tilastollisesti niin ei olisikaan.
Suuri osa tietysti avioituu alle kolmikymppisinä, mutta tilanne ei olennaisesti muutu, vaan naisia on koko ajan liian vähän. Asia selittyy sillä, että naimattomat naiset tavoittelevat nyt naimisissa olevia miehiä tai eivät harrasta suhteita ollenkaan. Tilannetta ei helpota edes se, että miehiä kuolee jo nuorella iällä naisia enemmän. (Tapaturmat/itsemurhat)
Tilannetta pahentaa myös naisten seksihalujen loppuminen lasten saannin jälkeen tai viimeistään vähän yli nelikymppisenä. Pääasia on, että pula naisista säilyy koko ajan tilastolukumääristä huolimatta.
Olipa sinkkunaisen ikä mikä tahansa, niin tunteettomuus 'ylijäämämiehiä' kohtaan säilyy muuttumattomana..
Aivan nuoren miehen naisen puutteen ymmärtäisi jonkinlaiseksi 'luonnon valinnaksi', koska miehen pariutumisvietti on suurimmillaan ja naiset samaan aikaan elävät vielä unelmissa prinsseistä ja valkeista ratsuista. 'Luonto' ikäänkuin kilpailluttaa miehiä, jotta perimän kannalta sopivimmat parit löytäisivät toisensa. (Syy miksi 'naapurikylän' pojat ovat tytöistä mielenkiintoisempia.)
Alle kaksikymmentäviisivuotiaana joillakin miehillä on paljon naisia ja joillakin ei yhtään. (Olen tuntenut jonkun, jolla on ollut kymmenenkin toisistaan tietämätöntä tyttöystävää samanaikaisesti!) Luonto on nerokkuudessaan järjestänyt niin, että naisista on jatkuvasti jonkinlainen puute, vaikka tilastollisesti niin ei olisikaan.
Suuri osa tietysti avioituu alle kolmikymppisinä, mutta tilanne ei olennaisesti muutu, vaan naisia on koko ajan liian vähän. Asia selittyy sillä, että naimattomat naiset tavoittelevat nyt naimisissa olevia miehiä tai eivät harrasta suhteita ollenkaan. Tilannetta ei helpota edes se, että miehiä kuolee jo nuorella iällä naisia enemmän. (Tapaturmat/itsemurhat)
Tilannetta pahentaa myös naisten seksihalujen loppuminen lasten saannin jälkeen tai viimeistään vähän yli nelikymppisenä. Pääasia on, että pula naisista säilyy koko ajan tilastolukumääristä huolimatta.
Olipa sinkkunaisen ikä mikä tahansa, niin tunteettomuus 'ylijäämämiehiä' kohtaan säilyy muuttumattomana..
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Asia selittyy sillä, että naimattomat naiset tavoittelevat nyt naimisissa olevia miehiä tai eivät harrasta suhteita ollenkaan."
Jälkimmäinen ryhmä taitaa olla niin pieni ettei sillä ole mitään vaikutusta mihinkään, miehiä on kai 10% jotka on ilman mutta naiset jakavat menestyneempiä eli varakkaampia miehiä joten naiset eivät yleensä ole ilman.
Yksin asuvat naiset ovat tutkitusti onnellisempia kuin yksinasuvat miehet. Naisen seksuaaliset tarpeet ovat usein heikommat kuin miehellä. Nainen on tottunut hoitamaan taloutta itse eikä kaipaa kodinhoitajaa (kuten monet ensin äidin ja sitten ex-vaimon passaamat miehet).
Näistä syistä naiset viihtyvät paremmin sinkkuina kuin miehet, eikä naisilla ei ole niin suurta tarvetta hakeutua parisuhteeseen kuin miehellä. Moni mies ottaisi melkein minkälaisen naisen tahansa, koska yksinelo rassaa miestä enemmän. Nainen odottelee mieluummin vähän aikaa saadakseen valikoida suuremmasta joukosta.
mieltä Veeran kanssa; nainen on nirsompi kaikissa elämänvaiheissa. Osaksi se tietysti johtuu siitä, että yhteiskunta on selkeästi naisen puolella; edes eronneen naisen ei ole pakko huolia ketä tahansa vapaata miestä yhteiskunnan tuen takia. Samaa mieltä myös heikommista seksuaalisista tarpeista. Mies ajattelee selvemmin alapäällään, joka on hyvin harvinaista naisilla. Tämä ei tarkoita silti sitä, että nainen olisi rationaalisempi kuin mies. Naisen valintoja ohjaavat paremminkin vaistot kuin järki. Raaka poliisimurhaaja on parempi aviomies, kuin nyhverö ja nöyrä alipalkattu työläinen, joka ei koskaan ole syyllistynyt lain rikkomiseen. Tappaja on naisen vaiston mukaan parempi suojelija ja selviytyjätyyppi, kuin kiltti ja keskinkertainen mies.
Luonto valitsee parhaat yksilöt sukua jatkamaan. Tämä tarkoittaa sitä että miehen on jollakin tavalla osoitettava kykynsä menestyä elämäntilanteissa. Esim. puoleensavetävä ulkonäkö, rohkea käyttäytyminen, kyky kartuttaa omaisuutta, se että miehellä jo on vähintään yksi kumppani, jne. jne. Heikon miehen vaihtoehdot ovatkin sitten varsin vähissä: tumputtaa eläkeikään asti tai sitten Sauerin piippu suuhun ja poks. Kuulostaa julmalta mutta uskokaa pois: näin se toimii.
Esittäisin vielä pieniä tarkennuksia, tosin hyvin pienen otannan perusteella..
Nainen pitää intuitiivisesti suhteillaan pidempiä välejä ja näin 'lepovuorossa' olevat naiset aiheuttavat lisää puutetta senhetkiseen naistilanteeseen. Monet naiset keräävät neitsyyttään takaisin pitkän tauon aikana. Luultavasti ainakin yksi syy siihen on, että seuraava mies ottaa naisen vakavammin, jos nainen on harkinnut pitkään. (Niin ja kuinkahan moni mies haluaisi naisen, joka odottaisi lasta edelliselle miehelle?)
Pieni markkinarako ylijäämämiehille kuitenkin on. Amerikkalaisen tutkimuksen sivutuotteena huomattiin, että yllättävän monen lapsen isä oli joku muu kuin lapsen äidin aviomies. Naisilla tuntuisi olevan tarve laajentaa geeniperimäänsä hankkimalla lapsia muidenkin kuin 'elättäjämiehen' kanssa. Valitettavasti naimisissa oleva nainen syrjähyppelee mieluummin naimisissa olevan miehen kanssa, koska silloin kiinnijäämisen mahdollisuus on pienempi ja onhan mieskin 'kelvolliseksi testattu' omassa avioliitossaan.
Tumputtamistakin huonompi vaihtoehto on avioitua eronneen, lapsia omaavan, naisen kanssa. Lopputuloksena olisi kaikki negatiiviset puolet: Lapsia joiden elättäjä mutta isä ei olisi. Seksiä ei mahdollisesti juuri ollenkaan! Ei omia lapsia, mutta silti perheen elatusvelvollisuuksia. Ikuinen vertailu edelliseen mieheen ja edellisellä miehellä myös oikeus tavata lapsia, joten ex-mies olisi myös perheenjäsen!
"Sauerin piippuvaihtoehtoon" toteaisin, että kannattaa odotella yli 27-vuotiaaksi. Sen jälkeen alkaa pahin olla ohi ja alkaa löytämään muitakin vaihtoehtoja. Paras tumputusvaihtoehto on eronnut nainen, mutta ainoastaan yhden kerran. (yritystä, taitoa, helppo vasta-alkajallekin).
Peek, olen surullinen kuinka arvostelet yksinhuoltajat tietynlaiseen kastiin, mielestäni törkeetä!
Et ensinnäkään ala elättäjäksi uusioperheessä lapsille, asioista voi sopia! Jos yh-äiti on aiemminkin lapsensa hoitanut, voi hän hoitaa ne myöhemminkin.
Tietenkään jollet siedä lapsia, ei kannata rikkoa yh-äidin sydäntä, sillä äidille lapset ovat aina ykköstilalla.
Yh-äiti on täysin samaa kastia kuin eronneet ja tavalliset, naimattomat naisetkin, tosin kokemusta heillä on karttunut enemmän.
mutta silti niin totta. Eronnut eroaa tilastojen mukaan helpommin, kuin normaali ihminen. Eronnut on alunperinkin ollut kykenemätön kestämään parisuhteen ongelmatilanteita (kehittymätön reaaliteettitaju) ja siksi hän ratkasee uudessakin liitossa ongelmat eroamalla.
Mitä tulee lasten elättämiseen 'uusioperheessä' niin tuskin uusi mies pystyy pitämään omat ja ns. perheensä menot niin erillään, ettei ajautuisi moraalisesta vastuusta myös taloudelliseen vastuuseen koko ns. perheestä.
Mielestäni jokaisen eronneen ja eroamassa olevan on tajuttava, että he eivät ikinä palaa samaan "kastiin" naimattomien kanssa. Vaikka 'sinkku'-sanalla virheellisesti tarkoitetaan myös eronneita (käsittämätöntä), niin se ei poista niitä yhteensovittamattomia eroja naimattomien ja eronneiden välillä.
Yksinäisyydestä kärsiville 'ylijäämämiehille' antaisin edelleenkin neuvoksi harrastaa seksiä eronneiden naisten kanssa vain kerran, koska eronneita naisiahan riittää..
Lisäksi eronnut nainen on tottunut seksiin ja pääsee harvoin ulos, jotenka hän on helppo iskettävä ja yleensä hyvä rakastelija kokemattomiin verrattuna. Vakituisempaa seurustelua ei kannata ajatella, koska myöhemmät rakastelut ovat todella väljähtyneen tuntuisia, koska suurin innostus aiheeseen on ollut jo vuosia sitten; jos siksikin eronnut ja naimaton ovat aviopariksi sopimattomia.